Tilaa heti!
Koko kirjoitussarjan lähtökohtana on mm. Noam Chomskyn esittämä ajatus siitä, että jokaisen valtarakenteen ja auktoriteetin on kyettävä perustelemaan olemassaolonsa, ja jos perustelut eivät ole riittävät, on tuosta auktoriteettiasemasta luovuttava. Tässä ajatuksessa todistusvastuu on aina vallanpitäjillä, ei kansalla, jolle valta päättää kaikista omista asioistaan itsearvoisesti kuuluu.
Ennen kuin joku ehtii huutaa, ettei mitään mistään ymmärtämättömän ”kansan” voi antaa päättää asioista, koska eivät ”ne” mitään ymmärrä, niin todettakoon, että tällä samalla argumentilla ollaan historiassa vastustettu orjien vapauttamista ja naisten kansalaisoikeuksia, joten älkää rouvan tähden nolatko itseänne huutamalla niin.
Kysymmekin siis: onko meillä riittäviä perusteluja nykyisille demokratian hierarkiarakenteille, kuten eduskunnalle ja kunnanvaltuustoille? Kun lähtökohtana on vallan kuuluminen kansalle, ovat perustelut hierarkioista kiinni pitämiselle lähinnä teknisiä.
Perusteluiksi voitaisiin esittää esimerkiksi, etteivät kaikki ”kansalaiset” mitenkään ehdi perehtyä jokaiseen päätettävään asiaan, ettei joka päivä ole taloudellisesti varaa järjestää vaaleja, ja ettei kukaan ehdi joka päivä äänestellä ties mistä pikkuasioista.
Aiemmin tämä vallananastus onkin ollut helpommin perusteltavissa suoran demokratia teknisellä haastavuudella. Suora demokratia, jossa kaikki päätökset tehdään kansanäänestyksellä, on hyvin kallista ja aikaavievää, jos tekninen toteutus sisältää hirvittävän määrän äänestyslipukkeita, äänestysvirkailijoita ja äänestyspisteitä.
Nykyisin meillä kuitenkin on internet, joka tietysti ratkaisee kaikki ongelmamme trivial tietoudesta demokratiaan.
Hyvät naiset ja herrat... suora demokratia 3.0:
part 1. äänestäminen
part 2. muutosesitykset
part 3. valmistelu
sunnuntaina, helmikuuta 13, 2011
keskiviikkona, helmikuuta 09, 2011
Kokoomus: Tasavero on progressiivinen vero!
Kykypuolueen taloudellisen ajatushautomon puheMies Sampsa Toivotalkoot-Kataja osoitti tänään pettämättömällä päättelyketjulla, että tasavero on itseasiassa progressiivinen vero!
"Kun Björn Wahlroos menee Sammon konttorille ja nostaa 3 000 000 euron vaaleanpunaisen palkkashekin, hän maksaa siitä 1 000 000 euroa veroa. Kun kaupan myyjä menee Prismaan konttoriin ja nostaa sieltä 3 000 euron ruskean palkkakuoren, hän maksaa siitä vajaa 1 000 euroa veroa", Kataja selosti ja osoitti miten ylivertaista kokoomuksen talousosaaminen on.
"Wahlroos maksaa kyllä ihan samalla veroprosentilla palkastaa 999 000 euroa enemmän veroa. Tämä on ihan oikein ja tämä on juuri sitä progressiota", jatkaa prosenttimatiikan ylijumala, mutta auttamattoman nolon ajatusvirheen tehnyt järkivihreä Kataja.
Toimitus pyytää huomioimaan seuraavan wikipediasta copy-pastetun (että jos kyselette mitä se V-V on siellä AMK:ssa jo viidettä vuotta tehnyt niin tätä) lauseen, "Progressiivinen vero on vero, jossa veroaste nousee tulojen tai muun verotettavan summan kasvaessa."
Että terveisiä vaan sinne kykypuolueelle.
"Kun Björn Wahlroos menee Sammon konttorille ja nostaa 3 000 000 euron vaaleanpunaisen palkkashekin, hän maksaa siitä 1 000 000 euroa veroa. Kun kaupan myyjä menee Prismaan konttoriin ja nostaa sieltä 3 000 euron ruskean palkkakuoren, hän maksaa siitä vajaa 1 000 euroa veroa", Kataja selosti ja osoitti miten ylivertaista kokoomuksen talousosaaminen on.
"Wahlroos maksaa kyllä ihan samalla veroprosentilla palkastaa 999 000 euroa enemmän veroa. Tämä on ihan oikein ja tämä on juuri sitä progressiota", jatkaa prosenttimatiikan ylijumala, mutta auttamattoman nolon ajatusvirheen tehnyt järkivihreä Kataja.
Toimitus pyytää huomioimaan seuraavan wikipediasta copy-pastetun (että jos kyselette mitä se V-V on siellä AMK:ssa jo viidettä vuotta tehnyt niin tätä) lauseen, "Progressiivinen vero on vero, jossa veroaste nousee tulojen tai muun verotettavan summan kasvaessa."
Että terveisiä vaan sinne kykypuolueelle.
maanantaina, helmikuuta 07, 2011
U = UTOPIA osa II: Suora demokratia part 3.
Nyt sitten tartutaan vielä siihen vaikeimpaan kysymykseen eli valmisteluprosessiin.
Valmistelijan valta on valtava! Valmistelussa päätetään siitä mitä asioita ylipäätänsä tulee päätöksentekoon ja millaisina nuo asiat päätöksentekoon tuodaan.
On hyvin suuri ero siinä tuleeko esim. torin kehitykseen liittyen äänestettäväksi ehdotus toriparkista, torin osittaisesta puistottamisesta, torin umpeen rakentamisesta vai tuleeko asia ylipäätään mihinkään äänestykseen.
Suorassa demokratiassa 3.0 minkä tahansa asian valmistelu voi lähteä käyntiin ainakin kahta kautta. Virkakoneiston käynnistämänä tai kansalaisaloitteen kautta.
Virkakoneisto käynnistää hankkeiden valmistelua tietysti, kuten nykyäänkin, valtuuston ohjelmien mukaisesti ja reagointina ties mihin asioihin.
Kansalaisaloiteen kautta voitaisiin aloittaa käytännössä minkä tahansa kokoisen tai näköisen hankkeen valmistelu. Aloitteen voisi jättää kuka tahansa. Aloitteita voisi olla kahdenlaisia: Yksittäisen tahon jättämiä, sekä jo valmiiksi suuren joukon ”allekirjoittamia”.
Yksittäisen tahon (henkilö tai yhdistys tai...) aloite päätyisi aluksi lyhyeen virkamiesvalmisteluun, josta se nopeasti tuotaisiin, jonkin lautakunnan esityslistalle. Siellä päätettäisiin (tai siis kuntalaiset taas äänestäisivät) lähdetäänkö hanketta viemään eteenpäin vai ei.
Suuren joukon allekirjoitama (suureksi joukoksi voitaisiin määritellä esim. 1%, 5%, 10% tai 33% kuntalaisista, mikä sitten onkaan järkevä luku) kansalaisaloite ei päätyisi edellisen prosessin kouriin, vaan hankkeen ympärille koottaisiin virkamiehistä ja vapaaehtoisista kansalaisista koostuva valmistelukomitea. Se vietäisiin koko valmisteluprosessin läpi loppuun saakka joka tapauksessa.
Kaikkia kolmea kautta valmisteluun päätyvät hankkeet kasaavat ympärilleen valmistelukomitean. Komiteaan saa osallistua kuka tahansa ja kaikkien komiteoiden toiminta, tiedotus ja kommunikatio on täysin avointa.
Komiteoissa virkamiehet (arkkitehdit, rakennusvalvojat, suunniteluinsinöörit, palvelujohtajat, jne.) toimivat työnohjaajina ja (HUOM!) päätöksentekijöinä.
Tämä epädemokraattinen piirre on nähdääkseni tarpeellinen muutamasta syystä. (Jos kilpailevia ehdotuksia löytyy niin hyvä.) Olisi suoran demokratian idean vastaista, jos komitean jäsenillä olisi mahdollisuus äänestää silloin kuin muilla ei ole, ja toiseksi sisäisiä äänestyksiä suorittava avoin komitea olisi hyvin altis valtaukselle sekä nimby-ilmiölle.
Poikkeuksen virkamiesvetoisuuteen tuottavat suuret erimielisyydet (esitellään edempänä) sekä suuren joukon allekirjoittama kansalaisaloite, jossa jo kansalaisaloitteessa on päätetty kuka kansalainen asetetaan valmistelukomission vetäjäksi. (Tällaisille henkilöille on myös syytä maksaa jonkinlaista korvausta, jotta kenellä tahansa olisi mahdollisuus ottaa vastaan valmistelun vetäminen.)
Valmistelu etenee kolmessa vaiheessa, jotka ovat 1. hankesuunnitelman hyväksyminen 2. hankeluonnoksen hyväksyminen sekä 3. hanke-ehdotuksen hyväksyntä.
Valmistelun kaikissa vaiheissa suoritetaan äänestys mihin suuntaan valmistelua tulisi viedä ja suurien erimielisyyksien ilmetessä valmisteluprosessi jakaantuu useampaan, jotka siis valmistelevat erilaista päätöstä . Suureksi erimileisyydeksi voitaisiin määritellä vaikkapa 10, 25 tai 33 %. Jokaiselle eri suuntaan vievälle vaihtoehdolle perustetaan oma valmistelukomissio. Suuren erimielisyyden vuoksi perustetun valmistelukomitean johtoo valitaan asiaa kannattava kansalainen, samoin kuin allekirjoitetussa kansalaisaloitteessa.
Valmistelu ei voi jakaantua kymmeniin eri suuntiin, koska virkakoneiston resurssit eivät riittäisi tällöin kunnolliseen valmisteluun.
Näin ollen päätettäväksi saapuu useita avoimesti ja kansalaisten kanssa yhdessä valmisteltuja ehdotuksia, eikä vain sitä yhtä esitystä toriparkista.
Jos tässä kyettiin sentään tämän tasoiseen ideointiin, on hyvin vaikea uskoa, ettei jollain oikealla valtiotieteilijäporukalla saataisi toimivaa mallia kasaan.
Toivonkin ettet nyt koko 3.0:n lukeneena ala keksimään miksi tämä ja tämä osa hahmotelmasta ei muka toimisi, EI tietenkään toimi! Sen sijaan mielekkäämpää olisi pohtia, miten tämän kaltaisen järjestelmän suuret haasteet voitaisiin ratkaista, jotta voisimme ottaa seuraavan askeleen demokratia kehityksessä.
keskiviikkona, tammikuuta 26, 2011
U = UTOPIA osa II: Suora demokratia part 2.
Viime kirjoituksessa ehdimme visioida miten äänesteleminen demokratiassa 3.0 toimisi. Muutama asia jäi kuitenkin yllättäen uupumaan. Ensinnäkin edellä kuvattu äänestelyjärjestelmä ei ole minkään väärti, jollei kansalaisten ole mahdollista tehdä muutettuja päätösesityksiä ja toiseksi näilläkään ei ole merkitystä, jos valmistelua ei avata osallistavalle suoralle päätöksenteolle.
Jatkakaamme siis asian käsittelyä väärästä päästä lähtien eli noista muutetuista päätösesityksistä. Edellä esitetyssä mallissa olisi siis mahdollista äänestää ainoastaan "jaa" tai "ei", joka ei tietystikään riitä mihinkään. Jaa / ei -vaihtoehdot eivät vielä mahdollista vapaata päätöksentekoa vaan tähän tarvitaan muutettujen päätösehdotuksien mahdollisuus.
Turku 3.0:ssa muutokset tehdään seuraavasti.
Puolueilla on mahdollisuus tehdä muutettuja päätösehdotuksia ja nämä tulevat suoraan päätöskokoukseen äänestettäviksi. Tämän lisäksi jokaisella kuntalaisella on mahdollisuus tehdä muutettuja päätösehdotuksia. Nämä (kuten puolueidenkin ehdotukset) tulee jättää viikkoa ennen päätöskokousta. Näistä kansalaisten ehdotuksista päätöskokoukseen selviytyvät sellaiset, jotka saavat kannatusta (kanatukseen tarvittaisiin vaikkapa sata ääntä tai kymmenen tai joku sopiva määrä kuitenkin). Kannattaminen toimisi samalla tavalla kuin postausten "likettäminen / tykkääminen" facebookissa. Muutettujen päätösehdotusten määrää on rajattava, koska äänestäminen satojen vaihtoehtojen välillä häivyttää demokratian, kun kenelläkään ei ole todellisia mahdollisuutta tutustua ehdotuksiin.
Päätöskokoukseen tulee siis valmisteltu virkamiesehdotus, puolueiden esittämät muutokset sekä kansalaiden kannatusta saaneet muutokset. Näistä sitten äänestellään aivan kuten nykyäänkin äänestetään muutosten, palautusten ja hylkyjen kesken, mutta voter/votebookkien välityksellä.
Äänestely on nyt käyty läpi, mutta valmistelun avoimuus ja erityisesti kaikkien kansalaisten suora osallistuminen siihen onkin se vaikein juttu. Siihen paneudumme seuraavassa sessiossa.
Kirjoitus on osa U = UTOPIA kirjoitussarjaa, jossa esitellään utopioita paremmasta yhteiskunnasta.
keskiviikkona, tammikuuta 19, 2011
U = UTOPIA - osa II: Suora demokratia
Tervetuloa lähetykseen. Tällä kertaa utopioidaan suorasta demokratiasta.
Kuten kirjoitussarjan luonteeseen kuuluu aion viitata kintaalla kaikkiin sellaisiin jopa fataaleihin ongelmiin, jota utopiaan sisältyy, jotta voimme utopioida rauhassa realimaailman ongelmista piittaamatta.
________________________________________________
Lähdemme liikkeelle suomalaisesta kokeilukunnasta nimeltänsä vaikkapa Turku (esitettävää utopiaa voisi myös soveltaa valtakunnan tasolla, mutta yksinkertaisuuden vuoksi pysytään nyt kuntatasolla). Suomen Turussa on siirrytty siis kokeilumielessä täysin suoraan demokratiaan. Kuntalaiset äänestävät jokaisesta asiasta, josta kunta nykyäänkin päättää. Tämä tarkoittaa karkeasti arvioituna useampaa kymmentä päätösasiaa päivässä, kun lasketaan yhteen kaupunginhallituksen, kaupunginvaltuuston, lautakuntien ja liikelaitosten kaikki päätettävät asiat.
Homma toimii näppärän verkkosovelluksen, olkoon sen nimi vaikkapa Votebook taikka Voter, avulla. Ohjelma toimii käyttöliittymänä, jonka avulla kuntalaiset päivittäin klikkailevat mikä kaavaehdotus tulee valituksi, minne linjan 42 uusi bussipysäkki tulee sijoittaa, tuleeko Pansion terveysasema yksityistää vai ei ja niin edelleen.
Koska useampaan kymmeneen päätösasiaan päivittäin perehtyminen on kevyesti ilmaistuna haastavaa, on avuksi valjastettu nyt valtansa menettäneet entiset päätöksentekijät, elikä puolueet ja poliitikot. Puolueiden tehtävänä tässä uudessa ja uljaassa todellisessa demokratiasa olisi esittää omat perustellut ratkaisut päivittäin käsillä oleviin päätösasioihin.
Koska jokaisen kuntalaisen perehtyminen jokaiseen käsillä olevaan asiaan on perin mahdotonta on kuntalaisilla mahdollisuus asettaa oma Voter tai Votebook seuraamaan jonkin puolueen äänestysehdotuksia. Kuntalainen voi vaikkapa klikkailla, että kaava-asioissa oma Voter / Votebook seuraa vihreiden ehdotuksia, joukkoliikenteeseen liittyvissä demarien ja peruspalveluissa perussuomalaisten ehdotuksia ja äänestää niiden mukaisesti. Aina olisi tietysti mahdollisuus tehdä manuaalinen valinta, siis aina. (Ja juu, sähköisessä äänestämisessä on käytännössä ylitsepääsemättömiä ongelmia, mutta niille nyt viitataan kintaalla) (Niin ja käytössä olisi myös äänestyspakko, jotta äänestysprosentti ei olisi alle kymmentä jatkuvasti)
Myös nykyisen edustuksellisen ja vajaan demokratiamme instituutiot jatkaisivat toimintaansa, mutta eri tarkoitusta varten. Lautakunnat ja valtuusto kokoontuisivat yhä, mutta esim. viikkoa ennen päätöshetkeä ja sillä tarkoituksella, että kokoukset videoitaisiin ja litteroitaisiin, kuntalaisten kannanmuodostuksen avuksi. Puolueiden tehtävä olisi siis pyrkiä esittämään omaan arvomaailmaansa perustuva ratkaisu kuhunkin päätökseen ja nämä perusteet olisi kaikille kuntalaisille helposti saatavilla puolen klikkauksen päässä päätettävästä asiasta.
Koska puolueet olisivat yhä olemassa tarvitsisi järjestää myös vaaleja, joissa valittaisiin ne puolueet, jotka saisivat oikeuden toimia näissä perustelevissa elimissä. Vaalien valtasuhteilla ei olisi enää merkitystä (koska puolueilla ei enää ole äänestysvaltaa) vaan ainoastaan sillä ketkä ylipäätään pääsevät leikkiin mukaan. Näin ollen olisi tarpeellista päästä vain asetetun äänikynnyksen yli ja tämän tulisi olla matala, jotta keskustelu olisi moniäänistä (muttei kuitenkaan olematon, jottei keskustelu olisi mahdotonta).
Todennäköisesti ilmaantuisi myös suuria mielipidevaikuttajia, joita monet kuntalaiset seuraisivat. Jos kokeilukunta olisi Helsinki niin varmaan herra Soininvaaran äänestusehdotukset olisivat hyvinkin seurattua tavaraa. Tällainen aktiivisuus toisi oman lisänsä demokraattiseen keskusteluun ja päätöksentekoon.
Mitäs sitten tapahtuisi?
Uskoisin että kun kuntalaisille oikeasti annetaisin valta (kuten perustuslaki jo nyt leikkisästi esittää, sillä edustuksellisuuden pikku jälkihuomautuksella) mielenkiinto päätöksentekoon noin tuhatkertaistuisi saman tien. Tämä tarkoittaisi myös yhteiskunnallisen keskustelun räjähtämistä käsiin, kun joka päivä olisi kymmeniä asioita, joita pitäisi tuttujen ja työkaverien kesken pähkäillä. Samalla mahdollisuus siihen iänikuiseen ruikutukseen, "etteivät herrat ymmärrä politiikasta mitään" loppuisi seinään, kun herroja ei enää olisikaan ja ruikutuksen kohteena olisikin oma äänestyspäätös.
Järjestelmä, ja pelkkä ajatusleikkikin siitä, myös konkretisoi kivasti sitä miten suuri vallan anastus edutuksellisuus on. Tuntuisi varmaan aika onnettomalta laittaa oma Votebook / Voter automaatille ja antaa sen äänestää aina vaikkapa demarien kannan mukaisest. Vallan menetyksen tunne ja väärin äänestämisen mahdollisuus olisi melko suuri, mutta juuri niinhän nykyjärjestelmä toimii! Kerran neljässä vuodessa piirretään joku numero paperille ja sitten joku toinen numero tulee suhteellisesti valituksi sinun numerosi ansiosta ja sitten näiden numeroiden edustaman numerojengin pomot päättävät neljä vuotta mitä sinä "haluat" että kaupungissa tehdään.
Omasta puoluetoimijan näkökulmasta käsin homma muuttuisi myös mielestäni mielekkäämmäksi. Jotkut poliitikot tietysti tykkäävät poliittisesta pelistä ja suhmuroinnista, mutta tässä järjestelmässä se menettäisi suurilta osin merkityksensä, kun ei enää olisikaan samoissa määrin hyötyä siitä saako ne kokoomussedät suhmuroiduksi omalle puolelle vai ei. Tässä järjestelmässä tärkeämpää olisikin esittää uskottavia perusteluja oman kannan tueksi, jotta kuntalaiset äänestäisivät samoin kuin oma puolue.
Myöskin nepotismi ja monenlainen korruptio olisi sen harrastajille vaikempaa kuin nykyään. Rakennusyhtiön on helpompi kahvitella ne muutamat sedät, jotka kaupungin asioista nykyään päättävät, mutta kaikkien kuntalaisten kahvittaminen onkin haastavampaa hoitaa sopuisasti yhtiön saunatiloissa.
Aikamme alkaa kuitenkin loppua ennen tarinaa ja jatkan järjestelmän suuresta tuntemattomasta eli asioiden valmistelun ulottovuudesta toisessa lähetyksessä. Lopuksi haluankin vain todeta, että vaikka utopiani onkin lähes toteuttamiskelvoton, niin onko positiivisella kehityksellä todellisuudessa mitään muuta suuntaa!
Kirjoitus on osa U = UTOPIA kirjoitussarjaa, jossa esitellään utopioita paremmasta yhteiskunnasta
Kuten kirjoitussarjan luonteeseen kuuluu aion viitata kintaalla kaikkiin sellaisiin jopa fataaleihin ongelmiin, jota utopiaan sisältyy, jotta voimme utopioida rauhassa realimaailman ongelmista piittaamatta.
________________________________________________
Lähdemme liikkeelle suomalaisesta kokeilukunnasta nimeltänsä vaikkapa Turku (esitettävää utopiaa voisi myös soveltaa valtakunnan tasolla, mutta yksinkertaisuuden vuoksi pysytään nyt kuntatasolla). Suomen Turussa on siirrytty siis kokeilumielessä täysin suoraan demokratiaan. Kuntalaiset äänestävät jokaisesta asiasta, josta kunta nykyäänkin päättää. Tämä tarkoittaa karkeasti arvioituna useampaa kymmentä päätösasiaa päivässä, kun lasketaan yhteen kaupunginhallituksen, kaupunginvaltuuston, lautakuntien ja liikelaitosten kaikki päätettävät asiat.
Homma toimii näppärän verkkosovelluksen, olkoon sen nimi vaikkapa Votebook taikka Voter, avulla. Ohjelma toimii käyttöliittymänä, jonka avulla kuntalaiset päivittäin klikkailevat mikä kaavaehdotus tulee valituksi, minne linjan 42 uusi bussipysäkki tulee sijoittaa, tuleeko Pansion terveysasema yksityistää vai ei ja niin edelleen.
Koska useampaan kymmeneen päätösasiaan päivittäin perehtyminen on kevyesti ilmaistuna haastavaa, on avuksi valjastettu nyt valtansa menettäneet entiset päätöksentekijät, elikä puolueet ja poliitikot. Puolueiden tehtävänä tässä uudessa ja uljaassa todellisessa demokratiasa olisi esittää omat perustellut ratkaisut päivittäin käsillä oleviin päätösasioihin.
Koska jokaisen kuntalaisen perehtyminen jokaiseen käsillä olevaan asiaan on perin mahdotonta on kuntalaisilla mahdollisuus asettaa oma Voter tai Votebook seuraamaan jonkin puolueen äänestysehdotuksia. Kuntalainen voi vaikkapa klikkailla, että kaava-asioissa oma Voter / Votebook seuraa vihreiden ehdotuksia, joukkoliikenteeseen liittyvissä demarien ja peruspalveluissa perussuomalaisten ehdotuksia ja äänestää niiden mukaisesti. Aina olisi tietysti mahdollisuus tehdä manuaalinen valinta, siis aina. (Ja juu, sähköisessä äänestämisessä on käytännössä ylitsepääsemättömiä ongelmia, mutta niille nyt viitataan kintaalla) (Niin ja käytössä olisi myös äänestyspakko, jotta äänestysprosentti ei olisi alle kymmentä jatkuvasti)
Myös nykyisen edustuksellisen ja vajaan demokratiamme instituutiot jatkaisivat toimintaansa, mutta eri tarkoitusta varten. Lautakunnat ja valtuusto kokoontuisivat yhä, mutta esim. viikkoa ennen päätöshetkeä ja sillä tarkoituksella, että kokoukset videoitaisiin ja litteroitaisiin, kuntalaisten kannanmuodostuksen avuksi. Puolueiden tehtävä olisi siis pyrkiä esittämään omaan arvomaailmaansa perustuva ratkaisu kuhunkin päätökseen ja nämä perusteet olisi kaikille kuntalaisille helposti saatavilla puolen klikkauksen päässä päätettävästä asiasta.
Koska puolueet olisivat yhä olemassa tarvitsisi järjestää myös vaaleja, joissa valittaisiin ne puolueet, jotka saisivat oikeuden toimia näissä perustelevissa elimissä. Vaalien valtasuhteilla ei olisi enää merkitystä (koska puolueilla ei enää ole äänestysvaltaa) vaan ainoastaan sillä ketkä ylipäätään pääsevät leikkiin mukaan. Näin ollen olisi tarpeellista päästä vain asetetun äänikynnyksen yli ja tämän tulisi olla matala, jotta keskustelu olisi moniäänistä (muttei kuitenkaan olematon, jottei keskustelu olisi mahdotonta).
Todennäköisesti ilmaantuisi myös suuria mielipidevaikuttajia, joita monet kuntalaiset seuraisivat. Jos kokeilukunta olisi Helsinki niin varmaan herra Soininvaaran äänestusehdotukset olisivat hyvinkin seurattua tavaraa. Tällainen aktiivisuus toisi oman lisänsä demokraattiseen keskusteluun ja päätöksentekoon.
Mitäs sitten tapahtuisi?
Uskoisin että kun kuntalaisille oikeasti annetaisin valta (kuten perustuslaki jo nyt leikkisästi esittää, sillä edustuksellisuuden pikku jälkihuomautuksella) mielenkiinto päätöksentekoon noin tuhatkertaistuisi saman tien. Tämä tarkoittaisi myös yhteiskunnallisen keskustelun räjähtämistä käsiin, kun joka päivä olisi kymmeniä asioita, joita pitäisi tuttujen ja työkaverien kesken pähkäillä. Samalla mahdollisuus siihen iänikuiseen ruikutukseen, "etteivät herrat ymmärrä politiikasta mitään" loppuisi seinään, kun herroja ei enää olisikaan ja ruikutuksen kohteena olisikin oma äänestyspäätös.
Järjestelmä, ja pelkkä ajatusleikkikin siitä, myös konkretisoi kivasti sitä miten suuri vallan anastus edutuksellisuus on. Tuntuisi varmaan aika onnettomalta laittaa oma Votebook / Voter automaatille ja antaa sen äänestää aina vaikkapa demarien kannan mukaisest. Vallan menetyksen tunne ja väärin äänestämisen mahdollisuus olisi melko suuri, mutta juuri niinhän nykyjärjestelmä toimii! Kerran neljässä vuodessa piirretään joku numero paperille ja sitten joku toinen numero tulee suhteellisesti valituksi sinun numerosi ansiosta ja sitten näiden numeroiden edustaman numerojengin pomot päättävät neljä vuotta mitä sinä "haluat" että kaupungissa tehdään.
Omasta puoluetoimijan näkökulmasta käsin homma muuttuisi myös mielestäni mielekkäämmäksi. Jotkut poliitikot tietysti tykkäävät poliittisesta pelistä ja suhmuroinnista, mutta tässä järjestelmässä se menettäisi suurilta osin merkityksensä, kun ei enää olisikaan samoissa määrin hyötyä siitä saako ne kokoomussedät suhmuroiduksi omalle puolelle vai ei. Tässä järjestelmässä tärkeämpää olisikin esittää uskottavia perusteluja oman kannan tueksi, jotta kuntalaiset äänestäisivät samoin kuin oma puolue.
Myöskin nepotismi ja monenlainen korruptio olisi sen harrastajille vaikempaa kuin nykyään. Rakennusyhtiön on helpompi kahvitella ne muutamat sedät, jotka kaupungin asioista nykyään päättävät, mutta kaikkien kuntalaisten kahvittaminen onkin haastavampaa hoitaa sopuisasti yhtiön saunatiloissa.
Aikamme alkaa kuitenkin loppua ennen tarinaa ja jatkan järjestelmän suuresta tuntemattomasta eli asioiden valmistelun ulottovuudesta toisessa lähetyksessä. Lopuksi haluankin vain todeta, että vaikka utopiani onkin lähes toteuttamiskelvoton, niin onko positiivisella kehityksellä todellisuudessa mitään muuta suuntaa!
Kirjoitus on osa U = UTOPIA kirjoitussarjaa, jossa esitellään utopioita paremmasta yhteiskunnasta
Perusturvan ansiosidonnaiset kahleet
Osmo Soininvaaran uuden Sata-komitea -kirjan julkaisun aikoihin, noin kuukausi takaperin, käytiin lyhyt ja intensiivinen debatti perusturvan ja ansiosidonnaisen kytköksestä. Ode esitti, että perusturvan nostaminen on mahdotonta, tai ainakin pirun kallista, niin kauan kuin se on sidottu ansiosidonnaisen vastaavaan nostoon. Linkin purkamattomuudesta hän syytti AY-liikettä sekä demareita.
Demarit vastasivat tähän, ettei se ole liian kallista, vaan 300 miljoonalla oltaisiin saatu maksetuksi esitetty satasen korotus perusturvaan, ja että hallitus on laittanu huomattavasti suurempia summia haisemaan tämän kauden aikana esim KELA-maksujen poistoon.
Sinänsä demarien argumentti on totta, mutta mutta. Olisiko silti irroitettava tuo kytkös? Jos hyväksymme väittämän että meiltä irtoaa esimerkiksi tuo mediassa esillä ollut 300 miljoonaa käytettäväksi työttömyysturvan parantamiseen niin keille tämä raha tulisi vipata?
Alla olevassa graafissa olen laskenut miten paljon perusturvaa tai ansiosidonnaista kukakin saa (Musta viiva). Punainen viiva esittää satasen korotusta ja sen vaikutuksia demarien puolustaman nykymallin mukaisesti. Vihreä viiva taas kuvaa Oden/vihreiden mallia, jossa perusturvan korotus on irtikytketty ansioisidonnaisesta. (graafin luvut ovat ainoastaan suuntaa antavia, koska kaikkea tarvittavaa dataa ei löytynyt internetistä)
Tässä ollaan nyt peruskysymysten äärellä. Kannattaako demarimallia, jossa köyhimmät saavat kolmanneksen käytetystä rahasta ja loput menevät enemmän saavien tukien korotuksiin, kuten punainen viiva osoittaa. Vai kannattaako vihreiden mallia, jossa koko summa joka meillä on käytössä, oli se sitten 30 tai 300 miljoonaa, kyetään käyttämään kaikkein vähiten saavien tuen korotukseen.
Minun on hyvin vaikea sulattaa argumenttia siitä, että vihreiden malli köyhdyttäisi pienellä ansioturvalla olevia suhteessa perusturvan saajiin. Näen asian päin vastoin positiivisena kaikkein köyhimpien rikastumisena suhteessa kaikkiin muihin tuloryhmiin. Kuvittelisi että vasemmisto kannattaisi tällasita politiikkaa, mutta ei kun ei.
Tässä vielä close up alemmista tuloluokista, josta näkee selkeämmin miten paljon suuremmat perusturvan korotukset samalla rahalla saataisiin, jos kytkös näiden tukien välillä katkaistaisiin.
Demarit vastasivat tähän, ettei se ole liian kallista, vaan 300 miljoonalla oltaisiin saatu maksetuksi esitetty satasen korotus perusturvaan, ja että hallitus on laittanu huomattavasti suurempia summia haisemaan tämän kauden aikana esim KELA-maksujen poistoon.
Sinänsä demarien argumentti on totta, mutta mutta. Olisiko silti irroitettava tuo kytkös? Jos hyväksymme väittämän että meiltä irtoaa esimerkiksi tuo mediassa esillä ollut 300 miljoonaa käytettäväksi työttömyysturvan parantamiseen niin keille tämä raha tulisi vipata?
Alla olevassa graafissa olen laskenut miten paljon perusturvaa tai ansiosidonnaista kukakin saa (Musta viiva). Punainen viiva esittää satasen korotusta ja sen vaikutuksia demarien puolustaman nykymallin mukaisesti. Vihreä viiva taas kuvaa Oden/vihreiden mallia, jossa perusturvan korotus on irtikytketty ansioisidonnaisesta. (graafin luvut ovat ainoastaan suuntaa antavia, koska kaikkea tarvittavaa dataa ei löytynyt internetistä)
Minun on hyvin vaikea sulattaa argumenttia siitä, että vihreiden malli köyhdyttäisi pienellä ansioturvalla olevia suhteessa perusturvan saajiin. Näen asian päin vastoin positiivisena kaikkein köyhimpien rikastumisena suhteessa kaikkiin muihin tuloryhmiin. Kuvittelisi että vasemmisto kannattaisi tällasita politiikkaa, mutta ei kun ei.
Tässä vielä close up alemmista tuloluokista, josta näkee selkeämmin miten paljon suuremmat perusturvan korotukset samalla rahalla saataisiin, jos kytkös näiden tukien välillä katkaistaisiin.
maanantaina, joulukuuta 13, 2010
Haparointia ay-ihmemaassa
(Disclaimer: jos et siedä ay-liikettä koskevaa kritiikkiä, niin nyt on aika vaihtaa kanavaa)
Aivan aluksi haluan sanoa, että arvostan suuresti työväenliikkeen historiallisia saavutuksia ja sen osuutta hyvinvointivaltion rakentamisessa. Uskon myös, että työmarkkinaosapuolten sopimisella päästään parempiin työoloihin ja kohtuullisemmille palkkatasoille, kuin vapailla markkinoilla.
Haluan kuitenkin esittää muutamia minua vaivanneita kysymyksiä ay-liikkeestä. Enkä puhu nyt sen heikosta nykypolitiikasta esimerkiksi ympäristö- ja pätkätyökysymyksissä. Mielessäni haparoi muutamia ihan fundamentaalisia ihmetyksiä, joita nyt joudutte sietämään.
1. Ensinnäkin minua askarruttaa onko ay-liikevallan kannattajien mielestä ihan ok, että osa kansanvallasta on annettu työmarkkinaosapuolille tai vähintäänkin nämä käyttävät valtaa välillisesti monella tapaa? Tämä kuitenkin kaventaa puhdasta kansanvaltaa rajaamalla päätöksentekoa elimille, joihin koko kansalla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa.
2. Toiseksi minua ihmetyttää suuresti, esimerkiksi viimeiseen bloggaukseeni liittyvät, vähäosaisimpien etujen ja sanavallan sivuttaminen ay-politiikkaa tehtäessä. Miten esimerkiksi vasemmistoliittolaisesta näkökulmasta voi sympata työssäkäyvän kansanosan edunvalvontaa, jota tehdään heikko-osaisempien kustannuksella?
3. Ja kolmanneksi, eikö ole ongelmallista, että ay-liikkeen saavutukset jakautuvat epätasaisesti myös eri alojen välillä (eikä siis vain työväestön ja työttömien välillä, kuten kohdassa 2. esitän)? Lakkoaseen vahvuus vaihtelee huomattavasti eri aloilla, joka on saattanut meidät tilanteeseen, jossa paperityöläisten asiat on kyllä hyvässä reilassa (jos siis töitä on), mutta monien heikkojen lakkoasealojen asiat on retuperällä. Onko tällainen "vahvempien valta" oikeudenmukaista?
4. Ja neljänneksi vielä aika hatara väite. On todennäköistä, että esimerkiksi ahtaajien tai paperityöläisten itselleen neuvottelevat edut siirtyvät myös tuotteiden hintoihin sen sijaan, että vaikutukset rajautuisivat vain omistajien kukkaroihin. Näin ollen vahvojen alojen edut siirtyvät koko kansan maksettaviksi ja vaikuttaa siis tulonjakoon regressiivisesti samalla tavoin kuin välillisten verojen korotukset.
Kuten on ehkä havaittavissa, en ole mikään ay-spesialisti ja hahmotan liikettä ulkoa käsin, vaikka omaan liittooni YKL:n kuulunkin. Olisi siis hauska saada kommentteja näihin pohdintoihin.
Aivan aluksi haluan sanoa, että arvostan suuresti työväenliikkeen historiallisia saavutuksia ja sen osuutta hyvinvointivaltion rakentamisessa. Uskon myös, että työmarkkinaosapuolten sopimisella päästään parempiin työoloihin ja kohtuullisemmille palkkatasoille, kuin vapailla markkinoilla.
Haluan kuitenkin esittää muutamia minua vaivanneita kysymyksiä ay-liikkeestä. Enkä puhu nyt sen heikosta nykypolitiikasta esimerkiksi ympäristö- ja pätkätyökysymyksissä. Mielessäni haparoi muutamia ihan fundamentaalisia ihmetyksiä, joita nyt joudutte sietämään.
1. Ensinnäkin minua askarruttaa onko ay-liikevallan kannattajien mielestä ihan ok, että osa kansanvallasta on annettu työmarkkinaosapuolille tai vähintäänkin nämä käyttävät valtaa välillisesti monella tapaa? Tämä kuitenkin kaventaa puhdasta kansanvaltaa rajaamalla päätöksentekoa elimille, joihin koko kansalla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa.
2. Toiseksi minua ihmetyttää suuresti, esimerkiksi viimeiseen bloggaukseeni liittyvät, vähäosaisimpien etujen ja sanavallan sivuttaminen ay-politiikkaa tehtäessä. Miten esimerkiksi vasemmistoliittolaisesta näkökulmasta voi sympata työssäkäyvän kansanosan edunvalvontaa, jota tehdään heikko-osaisempien kustannuksella?
3. Ja kolmanneksi, eikö ole ongelmallista, että ay-liikkeen saavutukset jakautuvat epätasaisesti myös eri alojen välillä (eikä siis vain työväestön ja työttömien välillä, kuten kohdassa 2. esitän)? Lakkoaseen vahvuus vaihtelee huomattavasti eri aloilla, joka on saattanut meidät tilanteeseen, jossa paperityöläisten asiat on kyllä hyvässä reilassa (jos siis töitä on), mutta monien heikkojen lakkoasealojen asiat on retuperällä. Onko tällainen "vahvempien valta" oikeudenmukaista?
4. Ja neljänneksi vielä aika hatara väite. On todennäköistä, että esimerkiksi ahtaajien tai paperityöläisten itselleen neuvottelevat edut siirtyvät myös tuotteiden hintoihin sen sijaan, että vaikutukset rajautuisivat vain omistajien kukkaroihin. Näin ollen vahvojen alojen edut siirtyvät koko kansan maksettaviksi ja vaikuttaa siis tulonjakoon regressiivisesti samalla tavoin kuin välillisten verojen korotukset.
Kuten on ehkä havaittavissa, en ole mikään ay-spesialisti ja hahmotan liikettä ulkoa käsin, vaikka omaan liittooni YKL:n kuulunkin. Olisi siis hauska saada kommentteja näihin pohdintoihin.
torstaina, joulukuuta 02, 2010
Ympäristö- ja kaavoituslautakunnan kokous 30.11.2010
Puoluevaltuuskunnan tiukan veroviikonlopun vuoksi en ehtinyt blogata tiistain kokouksesta ennakkoon, mutta tässä briiffi kokouksesta ja linkki esityslistaan
Linnakaupungin osayleiskaava
Kuten aikaisemminkin olen sanonut, kaava on mielestäni hyvä ja tukee yhdyskuntarakenteen tiivistämistä. Saimme päätösehdotukseen lisätyksi kirjauksen, joka velvoittaa virastoa tekemään selvityksen raitiotien linjauksesta ja tilantarpeesta sekä siitä voidaanko joukkoliikenteen runkolinja toteuttaa bussikatuna ennen ratikan valmistumista.
Tehokkaan joukkoliikenteen saaminen alueelle jo rakentamisen alkuvaiheessa on elintärkeää. Ellei alueella ei toimi korkeatasoista runkolinjaa alusta saakka, on epätodennäköistä, että alueesta kehittyisi koskaan joukkoliikenteeseen, kävelyyn ja pyöräilyyn painottuvaa.
Tämän lisäksi vihreiden valtuustoryhmä suhtautui joidenkin kortteleiden rakennuskorkeuksiin skeptisesti, mutta katsoimme, että tähän kysymykseen on parempi puuttua asemakaavoitusvaiheessa, kun suunnitelmista on parempi käsitys.
Kirkkotien asemakaava
Kirkkotiellä sijaitsee vanha polkupyörätehdas (tai tarkemmin jäljellä oleva osa siitä), jossa toimii sekä Ekotori että suuri määrä kansalaisjärjestöjä. Jääviysepäilyjen varmistamiseksi myönnän heti, että toimin Maan ystävissä, jonka toimisto on käsittääkseni aina sijainnut kyseisessä rakennuksessa.
Alueelle suunnitellaan sekä asunto- että toimistorakentamista. Polkupyörätehdas sijaitsee aivan alueen keskellä ja vielä ikävästi kuopassa, joka tekee alueen suunnittelusta ilmeisen vaikeaa. Onkin sanomatta selvää, että virasto ja grynderit haluavat jyrätä sen maan tasalle ensi tilassa. Heidän näkökulmastaan tämä onkin ymmärrettävää.
Järjestöt kertovat lausunnossaan seuraavaa: "Aurinkotehdas on Turussa ainutlaatuinen kansalaisaktivismin yhteinen tila. Aurinkotehtaalla luotu yhteistoiminta sujuu hyvin ja on säilyttämisen arvoista. Yhdessä ylläpidämme monimuotoista kansalaistoimintaa. Toiminta on pitkälti vapaaehtoisten varassa. Järjestökeskuksen jatkuvuus on tärkeää turvata."
Museokeskus taas lausuu seuraavaa: "Asemakaavatoimisto piti palaverin Museokeskuksen kanssa 8.10.2010. Museokeskus totesi kannanottonaan, että polkupyörätehtaan vanha tehdasrakennus ja siihen liittyvä asuinrakennus tulisi säilyttää. Perusteluna se esittää alueen teollisuushistoriallisen merkityksen sekä sen, että vanha teollisuusrakentaminen tekee alueesta maisemallisesti monipuolisen ja luo näin historiallista kerroksellisuutta alueen kulttuuriympäristöön."
Näiden lausuntojen perusteella tulen kannattamaan polkupyörätehtaan suojelemista eli kaavavaihtoehtoa B. Kaava jäi siis nyt pöydälle ja suoritamme alueella katselmuksen ennen seuraavaa käsittelyä. Tervetuloa lobbaamaan ;)
Torinkulman asemakaava
Oltiin taas pyhimmästä pyhimmässä eli Kauppatorilla. Päätöstä ei tehty, mutta keskustelua käytiin... ai että!
Jokin herrasnaissopimus estää minua kertomasta avoimesti mitä kukakin lautakunnassa puhuu, mutta referoin muutamia retorisia helmiä lautakunnan keskustelusta.
Päätös tehdään parin viikon päästä, joten aikaa vaikuttaa on vielä jäljellä.
Linnakaupungin osayleiskaava
Kuten aikaisemminkin olen sanonut, kaava on mielestäni hyvä ja tukee yhdyskuntarakenteen tiivistämistä. Saimme päätösehdotukseen lisätyksi kirjauksen, joka velvoittaa virastoa tekemään selvityksen raitiotien linjauksesta ja tilantarpeesta sekä siitä voidaanko joukkoliikenteen runkolinja toteuttaa bussikatuna ennen ratikan valmistumista.
Tehokkaan joukkoliikenteen saaminen alueelle jo rakentamisen alkuvaiheessa on elintärkeää. Ellei alueella ei toimi korkeatasoista runkolinjaa alusta saakka, on epätodennäköistä, että alueesta kehittyisi koskaan joukkoliikenteeseen, kävelyyn ja pyöräilyyn painottuvaa.
Tämän lisäksi vihreiden valtuustoryhmä suhtautui joidenkin kortteleiden rakennuskorkeuksiin skeptisesti, mutta katsoimme, että tähän kysymykseen on parempi puuttua asemakaavoitusvaiheessa, kun suunnitelmista on parempi käsitys.
Kirkkotien asemakaava
Kirkkotiellä sijaitsee vanha polkupyörätehdas (tai tarkemmin jäljellä oleva osa siitä), jossa toimii sekä Ekotori että suuri määrä kansalaisjärjestöjä. Jääviysepäilyjen varmistamiseksi myönnän heti, että toimin Maan ystävissä, jonka toimisto on käsittääkseni aina sijainnut kyseisessä rakennuksessa.
Alueelle suunnitellaan sekä asunto- että toimistorakentamista. Polkupyörätehdas sijaitsee aivan alueen keskellä ja vielä ikävästi kuopassa, joka tekee alueen suunnittelusta ilmeisen vaikeaa. Onkin sanomatta selvää, että virasto ja grynderit haluavat jyrätä sen maan tasalle ensi tilassa. Heidän näkökulmastaan tämä onkin ymmärrettävää.
Järjestöt kertovat lausunnossaan seuraavaa: "Aurinkotehdas on Turussa ainutlaatuinen kansalaisaktivismin yhteinen tila. Aurinkotehtaalla luotu yhteistoiminta sujuu hyvin ja on säilyttämisen arvoista. Yhdessä ylläpidämme monimuotoista kansalaistoimintaa. Toiminta on pitkälti vapaaehtoisten varassa. Järjestökeskuksen jatkuvuus on tärkeää turvata."
Museokeskus taas lausuu seuraavaa: "Asemakaavatoimisto piti palaverin Museokeskuksen kanssa 8.10.2010. Museokeskus totesi kannanottonaan, että polkupyörätehtaan vanha tehdasrakennus ja siihen liittyvä asuinrakennus tulisi säilyttää. Perusteluna se esittää alueen teollisuushistoriallisen merkityksen sekä sen, että vanha teollisuusrakentaminen tekee alueesta maisemallisesti monipuolisen ja luo näin historiallista kerroksellisuutta alueen kulttuuriympäristöön."
Näiden lausuntojen perusteella tulen kannattamaan polkupyörätehtaan suojelemista eli kaavavaihtoehtoa B. Kaava jäi siis nyt pöydälle ja suoritamme alueella katselmuksen ennen seuraavaa käsittelyä. Tervetuloa lobbaamaan ;)
Torinkulman asemakaava
Oltiin taas pyhimmästä pyhimmässä eli Kauppatorilla. Päätöstä ei tehty, mutta keskustelua käytiin... ai että!
Jokin herrasnaissopimus estää minua kertomasta avoimesti mitä kukakin lautakunnassa puhuu, mutta referoin muutamia retorisia helmiä lautakunnan keskustelusta.
- Suojelun kustannusten korvaus ja vähäisemmän rakentamisen kannattavuus -argumetteihin puutuinkin jo viime viikolla, mutta näitäkin saimme kuunnella jälleen.
- Lautakunta esitti myös näkemyksenään, että alueellisten Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY) sekä museoviranomaisten virkamieslausunnot ovatkin vain yksittäisten ihmisten mielipiteitä.
- Mielipiteenä tunnuttiin pitävän myös hallinto-oikeuden päätöstä, jolla aiempi torinkulman kaava kaatui (rakennussuojelua ei oltu otettu tarpeeksi huomioon).
- Kuulimme jälleen myös, miten Turussakin pitäisi joskus uskaltaa rakentaa jotain uutta, rohkeaa ja modernia.
Päätös tehdään parin viikon päästä, joten aikaa vaikuttaa on vielä jäljellä.
maanantaina, marraskuuta 22, 2010
Ympäristö- ja kaavoituslautakunnan lista 23.11.2010
Heti alkuun tarjoillaan linkki esityslistaan, var så god.
Linnakaupungin osayleiskaavaehdotus
Linnakaupunki tulee jälleen. Omista ja vihreiden kannoista olen kirjoittanut aiemmin, ja ne voi tarkastaa tästä. Muiden kannoista ei ole vielä mitään tietoa.
Menettelytavoista on sovittu sen verran, että kaikki puolueet toisivat esiin mielipiteensä hyvissä ajoin ennen päätöskokousta, jotta kaikilla olisi mahdollisuus pohtia muiden kantojen hyviä ja huonoja puolia. Me toimme kantamme esiin kolme viikkoa sitten kokouksessa... Muista ei ole kuulunut.
Jännitys siis tiivistyy.
Lausunto Fortum Power and Heat Oy:n Naantalin voimalaitoshanketta koskevasta ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta
Ensimmäisenä tässä pistää silmiin Ympäristövaikutusten arvioinnin eri vaihtoehdot, joissa on mukana todella heikkoja ideoita, kuten polttoaineseos hiili 60% ja turve 40%. Tällaisia ei tietystikään enää nykyään saisi nähdä kuin painajaisissa. Onneksi ympäristönsuojelutoimiston lausunto on pätevä. Joitain tiukennuksia erityisesti noihin polttoaineseosvaihtoehtoihin täytyy yrittää saada vielä lävitse.
Lausunto Turun kantasataman ympäristöluvan mukaisista selvityksistä
Asiassa ei ole sen kummempaa, mutta voidaan todeta että lausuntomme loppuu oikein kivasti: ”Ympäristönsuojelutoimiston näkemyksen mukaan sataman tulee jatkossa edelleen kehittää ympäristöperusteisia satamamaksuja ja tehdä niistä entistä houkuttelevampia laivayhtiöille”. Way to go ympäristönsuojelutoimisto!
Asemakaava- ja tonttijakoehdotus; "Arola II" (29/2009)
Kyseessä on pientalokaavahanke Hirvensalon Lauttarantaan. Arola II on hyvin tyypillinen kaupunkirakennetta levittävä ja yksityisautoiluun perustuva asuinalue, jonka rakentamista on vaikea perustella millään muulla kuin sillä, että se on osa jo hyväksyttyä Asunto- ja Maankäyttöohjelmaa (AMO).
AMO on ryhmien välinen kompromissi, joten siellä on vihreiden kannattamia kivoja kävelyyn, pyöräilyyn ja joukkoliikenteeseen pohjaavia alueita sekä sitten näitä hyvin kyseenalaisia pellolle-läjityskaavoja.
Tämän hankkeen eduksi voidaan ehkä laskea, että se sijaitsee jonkinlaisella etäisyydellä (n. 1 km.) tulevasta runkobussilinjasta. Joukkoliikenne aluetta se ei tästä kuitenkaan tee.
Asemakaava- ja asemakaavanmuutosluonnos; "Säkömäki" (24/2009)
Olimme valmiit jo viime kokouksessa kaatumaan kulttuurimaiseman puolesta saappaat jalassa, mutta nyt on lautakunnalle toimitettu emeritusprofessori Veikko Laakson lausunto asiasta, joka on mielestäni hyvin asiantunteva ja nostaa monia relevantteja näkökohtia esiin. Saattaapi olla, että tällä kertaa ei tarvitsekaan olla häviäjien puolella, jos jotkut muutkin lautakuntalaiset ovat jaksaneet lausunnon lukea ja sisäistää.
Asemakaavanmuutosluonnos; "Torinkulma" (11/2009)
Torinkulmassa ollaan taas turkulaisen kaupunkigryndaamisen ytimessä. Tontille on kolme luonnosvaihtoehtoa A, B ja C (linkki mallikuviin, PDF).
Vihreä valtuustoryhmä on päättänyt kannattaa vaihtoehtoa B, jossa suojelunäkökohdat on otettu parhaiten huomioon. A on kaavaviraston kannattama vaihtoehto. Se ei ole surkea, mutta pilaa viimeisen näkymän torilta kirkolle. Tontin omistaja taas on laatinut mallin C, joka on hupaisan megalomaaninen ja jatkaisi ihanasti turkulaista perinnettä ydinkeskustan suojeluarvojen mestaamisessa ja modernismipäissään tehtyä YÖK-arkkitehtuuria.
Yhtenä puitavana tekijänä on kiinteistönomistajan vaateet suojeltavien rakennusten kunnostuskulujen kattamisesta uudella rakennusoikeudella (tämän vuoksi siis pitäisi saada se 11 kerroksinen kolossi). Kun ottaa huomioon, että maankäyttö- ja rakennuslain mukaan jokainen kiinteistön omistaja on vastuussa kiinteistönsä kunnosta, on omituista, että tässä omistaja vaatii kaupunkia rahoittamaan (eli lisäämään rakennusoikeutta) tähän saakka laiminlyödyt kunnostustyöt. Täältä päin ei ymmärrystä tälle logiikalle heru.
Toisena on väitteet, että jos ei anneta tarpeeksi rakennusoikeutta, ei hanke ole kannattava, ja ei siis toteudu. Henkilökotaisesti en usko tähän hetkeäkään, kun otetaan huomioon, että kyseessä on torinkulma! Paikalle kannattaisi rakentaa vaikka yksikerroksinen asuinrakennus ja silti tuotto olisi sijainnin vuoksi taattu.
sunnuntaina, marraskuuta 14, 2010
U = UTOPIA - osa I: tekijänoikeudet
Tämä kirjoitus aloittaa uuden juttusarjan, jonka teemana ovat utopiat. Wikipedia opastaa meitä seuraavasti: "[..] termi utopia on laajentunut tarkoittamaan yleisesti jonkun henkilön ihannekuvaa yhteiskunnasta ja siitä, kuinka asioiden tulisi olla." Juuri tästä kirjoitussarjassa on kyse.
Utopia-teeman alla aion ottaa reilusti erivapauksia kirjoittaa päättömiä, mahdottomia, toteuttamiskelvottomia ja epärealistisia visioita yhteiskunnasta ja koko hoidosta. Katson siis etteivät psykologian, talouden tai ehkäpä edes fysiikan lainalaisuudet sido minua tämän kirjoitussarjan alla ja myönnän siis itselleni luvat hahmotella utopioita aivan vapaasti.
______________________________________________________________________
Kirjoitussarjan ensimmäinen osa käsittelee tekijänoikeuksia. Tietoyhteiskunnan hakiessa muotoaan juuri tämä aihe on synnyttänyt runsaasti poliittista keskustelua ja se on siksi kiinnostava aihe tarkasteltavaksi erikseen.
Tekniikan kehitys on tuonut meille uusia mahdollisuuksia informaation digitalisaation muodossa. Informaatiota, kuten tekstiä, kuvia, musiikkia ja elokuvia voidaan nykyään monistaa periaatteessa kustannuksitta. Rajallisesta resurssista on tullut rajaton.
Utopiassa tämä teknologiahyppy on mahdollistanut kaiken informaation vapaan käytön. Kenellä tahansa on mahdollisuus kuunnella mitä tahansa musiikkia, lukea haluamansa kirjaa tai lehteä ja katsoa haluamaansa elokuvaa. Eikä tämä toimitus ole keneltäkään pois, koska kyseessä on rajaton resurssi. Informaatiosta on ihmisille hyötyä. Tämä hyöty konkretisoituu esimerkiksi viihteen ja tarpeellisen tiedon muodossa.
Kun ymmärrämme tämän, voimme todeta seuraavaa: Informaation tuoma hyöty on sitä suurempi mitä useammalla on mahdollisuus käyttää sitä, ja mitä enemmän informaatiota kullakin on käytettävissä. Optimitilanne on siis sellainen, jossa jokaisella on mahdollisuus käyttää mitä tahansa informaatiota niin paljon kuin haluaa. Teknologisesti tämä on jo mahdollista, ja utopiassa asia on tietysti juuri näin.
Nykyään tähän rajattomaan resurssiin käsiksi pääsee lähinnä kuluttamalla rajallista resurssia, rahaa. Tämä tietysti johtuu siitä, että informaation tuottamiseen on usein käytetty rahaa. Kerran tuotettu informaatio on kuitenkin rajaton resurssi.
Utopiassa järjestelmä voisi toimia esimerkiksi seuraavalla tavalla (varoitus herkkänahkaisille: melkoisen sosialistinen malli tiedossa):
Tässä mallissa - joka ei ole oma keksintöni, vaan jonkinlainen hybridi ehdotetuista ideoista - jokainen yhteiskunnan asukki maksaa informaationtuottoveroa osana progressiivista tuloveroa. Nämä varat kerätään omaan budjettimomentin alle.
Rahat jaetaan informaation tuottajille useamman metodin avulla:
Ensinnäkin kaikki yhteiskunnan jäsenet kykenevät osoittamaan arvostusta tai likettämistä mitä tahansa informaatiota kohtaan, kuten Facebookissa konsanaan. Näiden perusteella jaetaan informaation tuottajille viikoittaista, kuukausittaista tai vuosittaista korvausta informaation tuottamisesta.
Tässä suureksi eduksi voidaan laskea kulutusvaikuttamisen demokratisoituminen, kun rajallisen resurssin, rahan, vaihdosta siirrytään rajattoman resurssin, arvostuksen, jakamiseen. Näin ollen jokaisella yhteiskunnan jäsenellä olisi samat mahdollisuudet vaikuttaa tuotettavaan informaatioon, verrattuna nykytilanteeseen, jossa rikkaammilla on suuremmat mahdollisuudet ”tukea” haluamaansa informaation tuottoa ostamalla informaatiota.
Toinen osa rahoista taas jaetaan jonkinlaisen kulttuurivaliokunnan ja paikallisten kulttuurilautakuntien toimesta. Näiden valio- ja lautakuntien jäsenet olisivat osaksi demokraattisesti valittuja luottamushenkilöjä ja osittain eri informaatiotuotantoalojen asiantuntijajäseniä.
Näin utopiassa saavutetaan maksimaalinen hyöty/hyvinvointi/onnellisuus informaation käytössä sekä kyetään rahoittamaan informaation tuotanto.
Jep, aivan utopistinen, ja sosialistinenkin, mutta myös melko hyvä.
Kirjoitus on osa U = UTOPIA kirjoitussarjaa, jossa esitellään utopioita paremmasta yhteiskunnasta
Utopia-teeman alla aion ottaa reilusti erivapauksia kirjoittaa päättömiä, mahdottomia, toteuttamiskelvottomia ja epärealistisia visioita yhteiskunnasta ja koko hoidosta. Katson siis etteivät psykologian, talouden tai ehkäpä edes fysiikan lainalaisuudet sido minua tämän kirjoitussarjan alla ja myönnän siis itselleni luvat hahmotella utopioita aivan vapaasti.
______________________________________________________________________
Kirjoitussarjan ensimmäinen osa käsittelee tekijänoikeuksia. Tietoyhteiskunnan hakiessa muotoaan juuri tämä aihe on synnyttänyt runsaasti poliittista keskustelua ja se on siksi kiinnostava aihe tarkasteltavaksi erikseen.
Tekniikan kehitys on tuonut meille uusia mahdollisuuksia informaation digitalisaation muodossa. Informaatiota, kuten tekstiä, kuvia, musiikkia ja elokuvia voidaan nykyään monistaa periaatteessa kustannuksitta. Rajallisesta resurssista on tullut rajaton.
Utopiassa tämä teknologiahyppy on mahdollistanut kaiken informaation vapaan käytön. Kenellä tahansa on mahdollisuus kuunnella mitä tahansa musiikkia, lukea haluamansa kirjaa tai lehteä ja katsoa haluamaansa elokuvaa. Eikä tämä toimitus ole keneltäkään pois, koska kyseessä on rajaton resurssi. Informaatiosta on ihmisille hyötyä. Tämä hyöty konkretisoituu esimerkiksi viihteen ja tarpeellisen tiedon muodossa.
Kun ymmärrämme tämän, voimme todeta seuraavaa: Informaation tuoma hyöty on sitä suurempi mitä useammalla on mahdollisuus käyttää sitä, ja mitä enemmän informaatiota kullakin on käytettävissä. Optimitilanne on siis sellainen, jossa jokaisella on mahdollisuus käyttää mitä tahansa informaatiota niin paljon kuin haluaa. Teknologisesti tämä on jo mahdollista, ja utopiassa asia on tietysti juuri näin.
Nykyään tähän rajattomaan resurssiin käsiksi pääsee lähinnä kuluttamalla rajallista resurssia, rahaa. Tämä tietysti johtuu siitä, että informaation tuottamiseen on usein käytetty rahaa. Kerran tuotettu informaatio on kuitenkin rajaton resurssi.
Utopiassa järjestelmä voisi toimia esimerkiksi seuraavalla tavalla (varoitus herkkänahkaisille: melkoisen sosialistinen malli tiedossa):
Tässä mallissa - joka ei ole oma keksintöni, vaan jonkinlainen hybridi ehdotetuista ideoista - jokainen yhteiskunnan asukki maksaa informaationtuottoveroa osana progressiivista tuloveroa. Nämä varat kerätään omaan budjettimomentin alle.
Rahat jaetaan informaation tuottajille useamman metodin avulla:
Ensinnäkin kaikki yhteiskunnan jäsenet kykenevät osoittamaan arvostusta tai likettämistä mitä tahansa informaatiota kohtaan, kuten Facebookissa konsanaan. Näiden perusteella jaetaan informaation tuottajille viikoittaista, kuukausittaista tai vuosittaista korvausta informaation tuottamisesta.
Tässä suureksi eduksi voidaan laskea kulutusvaikuttamisen demokratisoituminen, kun rajallisen resurssin, rahan, vaihdosta siirrytään rajattoman resurssin, arvostuksen, jakamiseen. Näin ollen jokaisella yhteiskunnan jäsenellä olisi samat mahdollisuudet vaikuttaa tuotettavaan informaatioon, verrattuna nykytilanteeseen, jossa rikkaammilla on suuremmat mahdollisuudet ”tukea” haluamaansa informaation tuottoa ostamalla informaatiota.
Toinen osa rahoista taas jaetaan jonkinlaisen kulttuurivaliokunnan ja paikallisten kulttuurilautakuntien toimesta. Näiden valio- ja lautakuntien jäsenet olisivat osaksi demokraattisesti valittuja luottamushenkilöjä ja osittain eri informaatiotuotantoalojen asiantuntijajäseniä.
Näin utopiassa saavutetaan maksimaalinen hyöty/hyvinvointi/onnellisuus informaation käytössä sekä kyetään rahoittamaan informaation tuotanto.
Jep, aivan utopistinen, ja sosialistinenkin, mutta myös melko hyvä.
Kirjoitus on osa U = UTOPIA kirjoitussarjaa, jossa esitellään utopioita paremmasta yhteiskunnasta
tiistaina, marraskuuta 09, 2010
Ympäristö- ja kaavoituslautakunnan lista 9.11.2010
Tervetuloa seuraamaan tämän viikon jännitysnäytelmää. Otsikoissa tänään ovat Säkömäen ja Toijaisten rinteen asemaakaavat sekä useamman viikon listoilla roikkunut Ecositen matkaviestintukiasema. Pirteänä piirteenä tämän viikon asioissa on, että tulemme mitä todennäköisemmin saamaan turpaamme jokaisessa asiassa. :)
Asemakaava- ja asemakaavanmuutosluonnos: "Säkömäki"
Säkömäki sijaitsee Turun ja Kaarinan rajalla Kuralan kylämäen tiluksilla. Ja siitä kaavan ongelmallisuus johtuukin. Museokeskus on antanut lausunnon, jossa toteaa mm. seuraavaa:
Kaavan hyväksymisen puolesta on esitetty seuraavia argumentteja:
Toimiston mainostamat hyvät joukkoliikenneyhteydet tarkoittavat kahta bussia tunnissa, joka on palvelutasoa ”Surkea”. Kaarinan rajalle rakennettava pientaloalue ei tule ikimaailmassa tukeutumaan kävelyyn tai pyöräilyyn. Ja jos Turun kaupungissa jossakin voi peltoa yhä olla, niin nimenomaan osana
Kuralan kylämäen kokonaisuutta.
Noin, case closed.
Asemakaava- ja asemakaavanmuutos- sekä tonttijakoehdotus: "Toijaisten rinne"
Toijaisten rinteestä kirjoittelinkin jo viime viikolla. Vihreän ryhmämme jäsenen Mikaela Sundqvistin esityksestä yritimme viimeviikolla palauttaa kaavaa valmisteluun. Perusteina olivat lintudirektiivin mukaisen lajin, Ruisrääkän, esiintyminen alueella sekä ekologisten käytävien säilyttäminen. Ruisrääkkä-kysymys selvisi lautakunnassa, ja sen esiintymisalue on suojeltavaksi esitetyllä alueella. Sen sijaan ekologisten käytävien osalta asia jäi auki ja siten viikoksi pöydälle.
Tänään sitten katsotaan mitä mieltä ympäristönsuojelutoimisto on ekologisista käytävistä. Jos toimisto katsoo tiettyjen tonttien poiston suojelevan ekologisten käytävien säilymistä, ryhmämme äänestää kaavan palautuksen tai muutoksen puolesta.
Ja siis kaavahan on aivan järjettömässä paikassa keskellä Hirvensalon saarta. Eli juuri sillä alueella, johon uusi osayleiskaava esittää kaikkein vähiten asutusta. Jos saataisiin hylätyksi koko projekti niin aina parempi.
Poikkeamispäätös: Ecosite Oy, matkaviestintukiasema, Peltola
Tämäkin asia on ollut käsittelyssä jo monena viikkona, johtuen päätökseen liittyvien tietojen puutteista. Vaadimme pari viikkoa sitten, että Ecositeltä kysytään, voisiko 32-metrisen maston sijoittaa puiston sijasta viereiselle teollisuustontille (jonne se minusta kaupunkikuvallisesti sopisi melko paljon paremmin kuin puistoon skeittirampin kylkeen).
Viime viikolla Ecositen edustajat olivat sivistämässä lautakuntaa matkaviestintukiasemien hienouksista ja hyvä niin. Emme kuitenkaan saaneet tietoa liittyen tuohon teollisuustontille sijoittamiseen, koska sijoituspaikan oli selvittänyt, ah niin nykyaikaisesti, alihankkija.
Saimme pitkällisen lautakuntariitelyn jälkeen asian vielä pöydälle. Ja tämä tieto on nyt toivottavasti tällä viikolla saavuttanut lautakunnan, jotta voimme asiasta tehdä päätöksen. Henkilökohtaisesti kannatan ratkaisua, jossa hankkeen toteuttaja laitetaan kysymään viereisen teollisuuskiinteistön omistajalta tarjous maston sijoittamisesta heidän alueelleen. Koska se kuuluu sinne, eikä puistoon.
Tässä tämän viikon anti. Vaikka tällä kertaa olenkin vastustanut asuntorakentamista pitkin Turkua niin huoli pois. Linnankaupunkiin on tulossa 20000-25000:lle asukkaalle kämppiä ja tätä kaupunkirakennetta oikeasti tiivistävää kaavaa kannatan lämpimästi.
Asemakaava- ja asemakaavanmuutosluonnos: "Säkömäki"
Säkömäki sijaitsee Turun ja Kaarinan rajalla Kuralan kylämäen tiluksilla. Ja siitä kaavan ongelmallisuus johtuukin. Museokeskus on antanut lausunnon, jossa toteaa mm. seuraavaa:
- "Suunnitellun asuinalueen rakentaminen tuhoaa maisemallisesti erittäin merkittävät Kuralan Kylämäen viimeiset avo-ojitetut pellot, joilla harvinaisuutensa vuoksi on myös laajempaa merkitystä.
- Suunnittelualue rajautuu valtakunnallisesti merkittävään kulttuurihistorialliseen ympäristöön RKY-2009 (Kuralan Kylämäki) ja Aurajokilaakson valtakunnallisesti merkittävään maisema-alueeseen."
Kaavan hyväksymisen puolesta on esitetty seuraavia argumentteja:
- pientaloja vaan täytyy kaavoittaa, jotta niitä ei tehdä Lemuun ja Lietoon
- paikka sopii erinomaisesti pientalorakentamiseen
- alueelta on hyvät joukkoliikenneyhteydet
- alueelta on hyvät kävely- ja pyöräily-yhteydet
- kaupungissa ei tarvitse olla peltoa, koska se on kaupunki ;)
Toimiston mainostamat hyvät joukkoliikenneyhteydet tarkoittavat kahta bussia tunnissa, joka on palvelutasoa ”Surkea”. Kaarinan rajalle rakennettava pientaloalue ei tule ikimaailmassa tukeutumaan kävelyyn tai pyöräilyyn. Ja jos Turun kaupungissa jossakin voi peltoa yhä olla, niin nimenomaan osana
Kuralan kylämäen kokonaisuutta.
Noin, case closed.
Asemakaava- ja asemakaavanmuutos- sekä tonttijakoehdotus: "Toijaisten rinne"
Toijaisten rinteestä kirjoittelinkin jo viime viikolla. Vihreän ryhmämme jäsenen Mikaela Sundqvistin esityksestä yritimme viimeviikolla palauttaa kaavaa valmisteluun. Perusteina olivat lintudirektiivin mukaisen lajin, Ruisrääkän, esiintyminen alueella sekä ekologisten käytävien säilyttäminen. Ruisrääkkä-kysymys selvisi lautakunnassa, ja sen esiintymisalue on suojeltavaksi esitetyllä alueella. Sen sijaan ekologisten käytävien osalta asia jäi auki ja siten viikoksi pöydälle.
Tänään sitten katsotaan mitä mieltä ympäristönsuojelutoimisto on ekologisista käytävistä. Jos toimisto katsoo tiettyjen tonttien poiston suojelevan ekologisten käytävien säilymistä, ryhmämme äänestää kaavan palautuksen tai muutoksen puolesta.
Ja siis kaavahan on aivan järjettömässä paikassa keskellä Hirvensalon saarta. Eli juuri sillä alueella, johon uusi osayleiskaava esittää kaikkein vähiten asutusta. Jos saataisiin hylätyksi koko projekti niin aina parempi.
Poikkeamispäätös: Ecosite Oy, matkaviestintukiasema, Peltola
Tämäkin asia on ollut käsittelyssä jo monena viikkona, johtuen päätökseen liittyvien tietojen puutteista. Vaadimme pari viikkoa sitten, että Ecositeltä kysytään, voisiko 32-metrisen maston sijoittaa puiston sijasta viereiselle teollisuustontille (jonne se minusta kaupunkikuvallisesti sopisi melko paljon paremmin kuin puistoon skeittirampin kylkeen).
Viime viikolla Ecositen edustajat olivat sivistämässä lautakuntaa matkaviestintukiasemien hienouksista ja hyvä niin. Emme kuitenkaan saaneet tietoa liittyen tuohon teollisuustontille sijoittamiseen, koska sijoituspaikan oli selvittänyt, ah niin nykyaikaisesti, alihankkija.
Saimme pitkällisen lautakuntariitelyn jälkeen asian vielä pöydälle. Ja tämä tieto on nyt toivottavasti tällä viikolla saavuttanut lautakunnan, jotta voimme asiasta tehdä päätöksen. Henkilökohtaisesti kannatan ratkaisua, jossa hankkeen toteuttaja laitetaan kysymään viereisen teollisuuskiinteistön omistajalta tarjous maston sijoittamisesta heidän alueelleen. Koska se kuuluu sinne, eikä puistoon.
Tässä tämän viikon anti. Vaikka tällä kertaa olenkin vastustanut asuntorakentamista pitkin Turkua niin huoli pois. Linnankaupunkiin on tulossa 20000-25000:lle asukkaalle kämppiä ja tätä kaupunkirakennetta oikeasti tiivistävää kaavaa kannatan lämpimästi.
tiistaina, marraskuuta 02, 2010
Ympäristö- ja kaavoituslautakunnan lista 2.11.2010
Linnakaupungin osayleiskaavaehdotus (osayleiskaavatunnus 11/2007)
Kovin käsittelyssä oleva asia on Linnakaupungin osayleiskaava, joka on kyllä aika päheä. Alueelta on väistymässä satamatoimintoja sekä vanhoja pienteollisuustiloja ja tilalle tulee asumista, palveluja sekä uutta pienteollisuutta. Uusia asukkaita on tulossa huikeat 15000- 25000 tuhatta ja työpaikkoja lähes 20 000. Tämän lisäksi suunnitelmassa on varaus yli 40 kerroksiselle pilvenpiirtäjälle!
Asia josta aion kirjottaa, liittyy kuitenkin suunnitelmassa olevaan pikaratikkaan. Raitiotietä ei ole tarkoitus rakentaa heti, vaan aluksi lähes samaa reittiä ajaisivat runkolinjabussit. Tässä suunitelmassa on muutamia heikkouksia.
Koska bussit eivät voi kulkea kiskoilla, vaan ovat muun liikenteen seassa, tulee runkolinja jumittamaan Ratapihankadun ruuhkissa kiltisti muiden kumirenkaisten kanssa. Näin alueella ei tule olemaan korkeatasoista joukkoliikennettä ennen ratikkaa. Tämä taas ei houkuttele alueelle asukkaita, jotka haluavat korkeatasoiset joukkoliikenneyhteydet. Kun asukaspohja on näin jo muodostunut ennen ratikan tuloa, ollaan jo mokattu koko joukkoliikenteeseen perustuva suunnitelma.
Jos ratikkaa ei rakenneta heti, ei kyetä käyttämään raiteiden aiheuttamaa kiinteistöjen ja tonttien arvonnoousua hyödyksi ratikkainfrainvestointien rahoituksessa. Tällä metodilla ollaan rahoitettu monia raidehankkeita Euroopassa. Suomessa kiinteistön/tontin ansiottomasta arvonnoususta ei käsittääkseni ole vielä mahdollista periä maksua takautuvasti, joten tässä on nyt sellainen once in a lifetime -mahdollisuus.
Asemakaava- ja asemakaavanmuutos- sekä tonttijakoehdotus; "Toijaisten rinne" (44/2007)
Kaavana sinänsä on juuri sellainen, minkälaisia nämä pellolle läjitettävät pientalokaavat tyypillisesti ovat: sellainen, mitä ei tulisi tehdä. Sijainti on vielä optimaalisesti tulevan Hirvensalon osayleiskaavan keskellä eli sillä alueella, jonne rakentamista tulisi sijoittaa mahdollisimman vähän. Just loving it!
Poikkeamispäätös; Ecosite Oy, matkaviestintukiasema, Peltola
Toisena keskustelua herättäneenä asiana meillä on matkapuhelinoperaattorimaston sijoittaminen. Tämä yksittäinen tapaus on oma juttunsa, mutta aihe on yleisellä tasolla hyvin mielenkiintoinen ja monimutkainen.
Verkkojahan rakentavat useat firmat päällekkäin, joten yhdellä alueella saattaa olla esimerkiksi kolme mastoa, kun kolmella toimijalla on kaikilla omansa. Tässä mielestäni ei toteudu kuntalaisen etu kovinkaan hyvin. Voi helposti todeta, ettei olisi järkevää myöskään, että rakentaisimme kaupunkiin kolmesta kuuteen päällekkäistä vesijohto- ja viemärijärjestelmää taikka kaukolämpö- ja sähköverkkoa. Miksi siis olisi järkevää rakentaa päällekkäisiä radiomastoja?
Verkkojen rakentamisessa tulisikin siirtyä yhteiseen suunnitteluun, jossa kaupungin alueelle luotaisiin operaattorien yhteistuumin verkkosuunnitelmaa, jossa ei olisi päällekkäisyyksiä. En osaa sanoa millainen kattava verkko mahdollistaisi mahdollisimman pienet säteilytasot kaikkialle, mutta tämän sietäisi varovaisuusperiaatteen vuoksi olla kriteeri. Ehkä vielä varovaisuutta korostaen tulisi noudattaa Ranskan ja Italian esimerkkejä ja minimoida säteilyarvot lastentarhojen ja koulujen läheisyydessä.
tiistaina, lokakuuta 26, 2010
Vihreät, V-V ja degrowth – Osa 3.
Kasvun aritmetiikka by Tim Jackson
Tim Jackson esittelee kirjansa Prosperity without growthin sivulla 81 Ehrlichin yhtälöksi (IPAT) kutsumansa laskukaavan. Yhtälö esittää, että ympäristövaikutukset (I) ovat yhtä kuin populaation määrä (P) kertaa taloudellinen toimeliaisuus tai yksinkertaisemmin ansiotaso (A) kertaa ympäristövaikutukset per tuotettu yksikkö (T). Näin ollen:
I = P x A x T
Nykyäänhän, ekologisella jalanjäljellä mitattuna, ihmiskunta käyttää maapallon ekologista kapasiteettiä noin 150 %:n tehokkuudella, eli huonosti kulkee. Tämä tarkoittaa, että I:n arvo on jo 50 % kestävää tasoa korkeampi.
Populaatio (P) ja BKT/capita (A) kasvavat hiukan alta puolentoista prosentin vuositahdilla. Taloudellisen toimeliaisuuden teknologinen intensiteetti (T) tulisi siis kompensoida sekä populaation että talouden koon kasvun, jotta pääsemme absoluuttisen irtikytkennän uralle. Tämä tarkoittaisi siis noin kolmen prosentin intensiteetin laskua vuosittain, jotta I pysyisi vakaana, ja yli kolmen prosentin laskua, jotta myös I lähtisi laskuun. Tim Jackson esittää kirjassaan, että esim hiili-intensiteetti on tähän mennessä pudonnut vain 0,7 %:n vuositahdilla.
+ 1,5 % + 1,5 % + 2,3 %
^ ^ ^
|| || ||
P x A x T = I
||
v
- 0,7 %
Näillä luvuilla saamme klassisen esimerkin suhteellisesta irtikytkennästä, jossa teknologinen intensiteetti kyllä laskee, mutta absoluuttiset ymppäristötuhot kasvavat P:m ja A:n arvon nousun vuoksi 2,3 prosenttia.
Absoluuttiseen irtikytkentään tarvitsisimme siis seuraavia lukuja:
+ 1,5 % + 1,5 %
^ ^
|| ||
P x A x T = I
|| ||
v v
- > 3 % - > 0 %
Vaihtoehtoisesti voisimme vähentää taloudellista kasvua (A), kuten degrowth-liike esittää. Ympäristötuhojen pysäyttämiseksi tarvitsisimme siis taloudellista laskua yli 0,8 % (1,5% - 0,7 %) vuodessa.
+ 1,5 %
^
||
P x A x T = I
|| || ||
v v v
- > 0,8 % - 0,7 % - > 0 %
Aiemmissa bloggauksissa kirjoitin ilmastosta ja sen irtikytkentämahdollisuuksista. Sekä Tim Jackson kirjassaan että degrowth.fi blogin kirjoittaja Timo Järvensivu edellisen kirjoitukseni kommenteissa esittivät, että irtikytkennän tulisi ilmastopäästöissä olla jopa niin kova, että alkaisimme poistaa hiiltä ilmakehästä. Olen täysin samaa mieltä, oli meillä sitten taloudellista kasvua tai ei! Hiilenpoiston tarpeen voi varmistaa, kun tarkistaa nykyisen CO2-tason http://co2now.org/:sta ja havaitsee sen olevan 386,80 ppm, vertaa tätä 350 ppm:n tavoitteeseen ja pohtii mihin suuntaan ollaan menossa.
Henkilökohtaisesti uskon, että tällaiseen hiilinegatiiviseen yhteiskuntaan siirtyminen on pakollista ja myös teknisesti mahdollista. Tämä kuitenkin muuttaa IPAT yhtälöä aika hauskalla tavalla. Kun CO2-ekv. päästöt per tuotettu euro ovatkin negatiiviset (-T, huomaa miinusmerkki muuttujan edessä!) eli hiiltä poistuu ilmakehästä, huomaamme että sekä populaation (P) että BKT/per capitan (A) kasvu parantaa ympäristön tilaa (I).
+ 1,5 % + 1,5 %
^ ^
|| ||
P x A x - T = I
|| ||
v v
- 0,7 % - 3,7 %
Tämä ajatus vaikutti aluksi hiukan oudolta, mutta kyllähän kymmenen ihmistä, jotka istuttavat kukin yhden puun, saavat sidotuksi vähemmän hiiltä ilmakehästä, kuin sata ihmistä jotka istuttavat kukin kymmenen puuta.
Havainto asettaa degrowthin, irtikytkennän tai IPAT-yhtälön ristiriitaiseen valoon. Onko kasvu sittenkin positiivinen seikka aloilla, joissa kykenemme totaaliseen irtikytkentään ja lopulta negatiiviseen T:n arvoon? Onko tällaisia sektoreja oikeasti olemassa (minähän tunnun ajattelevan, että ilmastopäästöt olisivat tällainen sektori)? Onko IPAT-yhtälö epäkorrekti tapa laskeskella ympäristörasitusta, jos se negatiivisilla T:n arvoilla kannustaa sekä populaation että talouden koon kasvuun?
Näihin lisää epäloogisia päätelmiä ensi kirjoituksessa.
maanantaina, lokakuuta 25, 2010
Anna lahja, jolla on merkitystä! ...Minulle!
Onko sinulla liikaa rahaa tililläsi? Ei hätää, nyt sinua lykästi oikein kunnolla.
Olen matkalla eduskuntaan ja se antaa sinulle loistavan mahdollisuuden tukea kampanjaani.
Nyt voitkin tarjota esimerkiksi:
Huom! Lahjoittamasi vapaavalintainen rahasumma saatetaan käyttää myös muihin kampanjakuluihin.
Pienelläkin tuella on merkitystä ja isolla paljon enemmän. Voit tehdä lahjoituksen netissä klikkaamalla linkkiä: www.vihreat.fi/lahjoita?ehdokas=9966 Muuta ei tarvitse tehdä kuin valita mahdollisimman suuri summa ja siirtyä maksamaan helppokäyttöseen maksupalveluun.
Klikkaa itsesi siis verkkopankkiin ja lahjoita reilusti massia eli hynää eli mania kampanjan tueksi. Muista myös lähettää tämä viesti eteenpäin kymmenille ystävillesi ja toiveesi toteutuu 17.4.2011.
------------------------------------------------------------------
Kärkiteemani eduskuntavaaleissa ovat:
Ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen
Valtion veropohjan laajentaminen hyvinvointipalvelujen turvaamiseksi
Ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen ei voi olla vain yksi näkökulma asioihin. Kaikki ihmistoiminta tulee sopeuttaa ilmaston ja luonnon asettamien reunaehtojen mukaisiin rajoihin. Suomeen on säädettävä ilmastolaki, joka velvoittaa vuosittaisiin 5 %:n päästövähennyksiin. Suomen metsistä, soista ja vesistöistä on suojeltava vähintään 10 % biodiversiteetin turvaamiseksi.
Valtion talous ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus tulee toteuttaa kestävästi. Jos JA KUN haluamme pitää kiinni terveyskeskuksista, kirjastoista, kouluista, neuvoloista, teattereista, vanhustenhoidosta sekä päiväkodeista ja yhä kehittää niitä, meidän tulee olla myös valmiita maksamaan niistä... Ja mehän olemme! Valtiontalouden tasapainottamiseksi tulee kerätä lisää veroja oikeudenmukaisuutta unohtamatta eli huolehtimalla progression säilymisestä.
Olen toiminut jo vuosia kansalaisjärjestöissä, ympäristö- ja kaavoituslautakunnassa sekä varavaltuutettuna Turun kaupunginvaltuustossa. Opiskelen ympäristösuunnittelijaksi Turun ammattikorkeakoulussa sekä maantiedettä Turun yliopistossa. Aiempaa vaalikokemusta on vuoden 2007 eduskuntavaaleista sekä vuoden 2008 kunnallisvaaleista.
Ville-Veikko Mastomäki
kansanedustajaehdokas
Jos luonto saisi valita...
Vaalit 17.4.2011
Seuraa kampanjaa blogista
mastomaki.blogspot.com
ja liity kannattajaksi osoitteessa
www.facebook.com/vv.mastomaki
Olen matkalla eduskuntaan ja se antaa sinulle loistavan mahdollisuuden tukea kampanjaani.
Nyt voitkin tarjota esimerkiksi:
- -opiskelijalounaan, 2,60 €
- -ison tuopin, 5 €
- -viikon facebook-mainokset, 15 €
- -mummon synttäriyllätyksen: Fazerin sininen ja kahdenkympin seteli, 22,35 €
- -kunnon nivaskan flaikkuja, 50 €
- -näyttävän roll-upin, 150 €
- -takuupaikan eduskunnassa, 25 000 €
Huom! Lahjoittamasi vapaavalintainen rahasumma saatetaan käyttää myös muihin kampanjakuluihin. Pienelläkin tuella on merkitystä ja isolla paljon enemmän. Voit tehdä lahjoituksen netissä klikkaamalla linkkiä: www.vihreat.fi/lahjoita?ehdokas=9966 Muuta ei tarvitse tehdä kuin valita mahdollisimman suuri summa ja siirtyä maksamaan helppokäyttöseen maksupalveluun.
Klikkaa itsesi siis verkkopankkiin ja lahjoita reilusti massia eli hynää eli mania kampanjan tueksi. Muista myös lähettää tämä viesti eteenpäin kymmenille ystävillesi ja toiveesi toteutuu 17.4.2011.
------------------------------------------------------------------
Kärkiteemani eduskuntavaaleissa ovat:
Ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen
Valtion veropohjan laajentaminen hyvinvointipalvelujen turvaamiseksi
Ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen ei voi olla vain yksi näkökulma asioihin. Kaikki ihmistoiminta tulee sopeuttaa ilmaston ja luonnon asettamien reunaehtojen mukaisiin rajoihin. Suomeen on säädettävä ilmastolaki, joka velvoittaa vuosittaisiin 5 %:n päästövähennyksiin. Suomen metsistä, soista ja vesistöistä on suojeltava vähintään 10 % biodiversiteetin turvaamiseksi.
Valtion talous ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus tulee toteuttaa kestävästi. Jos JA KUN haluamme pitää kiinni terveyskeskuksista, kirjastoista, kouluista, neuvoloista, teattereista, vanhustenhoidosta sekä päiväkodeista ja yhä kehittää niitä, meidän tulee olla myös valmiita maksamaan niistä... Ja mehän olemme! Valtiontalouden tasapainottamiseksi tulee kerätä lisää veroja oikeudenmukaisuutta unohtamatta eli huolehtimalla progression säilymisestä.
Olen toiminut jo vuosia kansalaisjärjestöissä, ympäristö- ja kaavoituslautakunnassa sekä varavaltuutettuna Turun kaupunginvaltuustossa. Opiskelen ympäristösuunnittelijaksi Turun ammattikorkeakoulussa sekä maantiedettä Turun yliopistossa. Aiempaa vaalikokemusta on vuoden 2007 eduskuntavaaleista sekä vuoden 2008 kunnallisvaaleista.
Ville-Veikko Mastomäki
kansanedustajaehdokas
Jos luonto saisi valita...
Vaalit 17.4.2011
Seuraa kampanjaa blogista
mastomaki.blogspot.com
ja liity kannattajaksi osoitteessa
www.facebook.com/vv.mastomaki
tiistaina, lokakuuta 19, 2010
Vihreät, V-V ja degrowth - osa 2.
Nopea kakkososa tähän tiistai aamupäivään.
Eilen kirjoitin seuraavaa:
Jos hyväksymme edellisen, voimme todeta, että todennäköisesti meillä on useita ympäristöongelmia, joissa irtikytkentä on mahdollista absoluuttisessakin mielessä. Nopea perustelematon lista voisi sisältää esim. juuri edellä mainitut ilmastopäästöt, jo absoluuttisessa irtikytkennän kokeneet otsoonituhoa aiheuttavat kaasut (freonit), maatalouden vesistöpäästöt (typpi & fosfori), pienhiukkaspäästöt ja happosateita aiheuttavat rikki- ja typpipäästöt.
Näitä kaikkia yhdistää ainakin yksi piirre, ne ovat päästöjä. Jos hyväksymme edellisen kappaleen väittämän, vaikuttaisi siis siltä, että ympäristöongelmat, joiden ympäristörasite johtuu tuotannon päästöistä, olisi mahdollista irtikytkeä talouden kasvusta tai koosta absoluuttisesti.
Näin kykenemme myös tarkentamaan listaa sellaisista ympäristöongelmista, joita ei todennäköisesti kyetä irtikytkemään absoluuttisesti. Tällaisia ovat ainakin pinta-alaa vaativa toiminta (tuotantoa per pinta-alayksikkö on tuskin mahdollista kasvattaa loputtomiin), kuten viljely, metsähakkuut tai avolouhokset sekä uusiutuvia luonnonvaroja vaativa toiminta, (lopputuotteita per sisäänotettu luonnonvarayksikkö on tuskin mahdollista kasvattaa loputtomiin, eikä uusiutuvien määrää luonnossakaan tuskin kyetä lisäämään loputtomiin) kuten kalastus, paperin tuotanto tai biodieselin valmistus.
Uusiutumattomia luonnonvaroja vaativa toiminta kuuluu tämän listan b-osuuteen. Näin siksi, ettei raudan, hiekan, alumiinin, öljyn taikka kullan sisäänottomäärää talouteen voida tietenkään resurssien fyysisestä rajallisuudesta johtuen lisätä loputtomiin. Ne eivät kuitenkaan kuulu tuohon ylempään listaan kahdesta syystä:
Eilen kirjoitin seuraavaa:
"Josta pääsemmekin pointtiini.
Hiilineutraaliyhteiskunta, joka jo nykytekniikalla on mahdollinen (vain poliittinen tahto puuttuu), on yhteiskunta, jossa ilmastopäästöt ovat absoluuttisesti (oikeastaan totaalisesti) irtikytketty!"
Hiilineutraaliyhteiskunta, joka jo nykytekniikalla on mahdollinen (vain poliittinen tahto puuttuu), on yhteiskunta, jossa ilmastopäästöt ovat absoluuttisesti (oikeastaan totaalisesti) irtikytketty!"
Jos hyväksymme edellisen, voimme todeta, että todennäköisesti meillä on useita ympäristöongelmia, joissa irtikytkentä on mahdollista absoluuttisessakin mielessä. Nopea perustelematon lista voisi sisältää esim. juuri edellä mainitut ilmastopäästöt, jo absoluuttisessa irtikytkennän kokeneet otsoonituhoa aiheuttavat kaasut (freonit), maatalouden vesistöpäästöt (typpi & fosfori), pienhiukkaspäästöt ja happosateita aiheuttavat rikki- ja typpipäästöt.
Näitä kaikkia yhdistää ainakin yksi piirre, ne ovat päästöjä. Jos hyväksymme edellisen kappaleen väittämän, vaikuttaisi siis siltä, että ympäristöongelmat, joiden ympäristörasite johtuu tuotannon päästöistä, olisi mahdollista irtikytkeä talouden kasvusta tai koosta absoluuttisesti.
Näin kykenemme myös tarkentamaan listaa sellaisista ympäristöongelmista, joita ei todennäköisesti kyetä irtikytkemään absoluuttisesti. Tällaisia ovat ainakin pinta-alaa vaativa toiminta (tuotantoa per pinta-alayksikkö on tuskin mahdollista kasvattaa loputtomiin), kuten viljely, metsähakkuut tai avolouhokset sekä uusiutuvia luonnonvaroja vaativa toiminta, (lopputuotteita per sisäänotettu luonnonvarayksikkö on tuskin mahdollista kasvattaa loputtomiin, eikä uusiutuvien määrää luonnossakaan tuskin kyetä lisäämään loputtomiin) kuten kalastus, paperin tuotanto tai biodieselin valmistus.
Uusiutumattomia luonnonvaroja vaativa toiminta kuuluu tämän listan b-osuuteen. Näin siksi, ettei raudan, hiekan, alumiinin, öljyn taikka kullan sisäänottomäärää talouteen voida tietenkään resurssien fyysisestä rajallisuudesta johtuen lisätä loputtomiin. Ne eivät kuitenkaan kuulu tuohon ylempään listaan kahdesta syystä:
- niiden käyttöön liittyvät ympäristörasitteet kuuluvat kategorioihin päästöt ja/tai pinta-alaa vaativa toiminta. Itse resurssin sijainnin muutoksella ei ole luonnon kannalta väliä. Oravalle on aivan sama onko esim. kultaa maaperässä 0.2, 2 vai 200 mikrogrammaa kilogrammaa kohti, jos a. sen elinympäristö ei tästä syystä ole pilaantunut (päästöt) tai b. kadonnut louhoksen alle (pinta-alaa vaativa toiminta).
- lopputuotteen arvoa per luonnonvarayksikkö on mahdollista kasvattaa hyvinkin paljon, ehkä loputtomiin. Kilosta rautaa voi tehdä klöntin, punnuksen, kynttilänjalan, miekan, kolme vasaraa, huippudesign taidetta, avaruusaluksen moottorin osia, kymmenen Iphonea taikka 2100-luvun nanokoneita joiden arvo ylittää nykyisen globaalin BKT:n.
Vihreät, V-V ja degrowth - osa 1.
Aihe on haastava, monimutkainen ja siitä riittää juttua moneksi blggaukseksi, joista tämä pintaraapaisu on nyt ensimmäinen. Tarkoituksena on kirjoittaa samalla otsikolla useita bloggauksia, jotka käsittelevät degrowthia, omia näkemyksiäni siitä sekä vihreiden suhdetta aiheeseen.
__________________________________________________
Viikonloppuna degrowth.fi blogin toinen perustaja, taloustieteilijä Timo Järvensivu piti ViNOn väentapaamisessa hyvän ja riidanhaluttoman luennon degrowthista. Tuossa aiempana linkki hänen bloggaukseensa aiheesta.
En aio käydä aiheen perusteita tässä läpi, vaan esitän tällä kertaa vain muutaman sivuhuomion asiasta.
Aluksi haluan toistaa väentapaamisessa ja degrowt.fi blogin kommenteissa esittämäni väitteen, että vihreillä ja degrowth-liikkeellä on sekä arvopohjassa että politiikkakeinoissa kuitenkin enemmän yhteneväisyyksiä kuin eroavaisuuksia: kasvun priorisoinnista ja retoriikasta siirtyminen onnellisuuden ja hyvinvoinnin priorisointiin ja retoriikkaan, taloudellisen toimeliaisuuden asetteminen tiukasti luonnon kantokyvyn rajoihin, uusien hyvinvoinnin mittarien käyttöönotto sekä sosiaalisen tasa-arvoisuuden saavuttaminen globaalilla skaalalla.
Toiseksi haluan esittää huomion decoupling- eli irtikytkentäkeskusteluun (en löydä hyvää linkkiä termille, mutta sillä tarkoitetaan ympäristötuhojen irtikytkentää taloudellisesta kasvusta, noin niinkuin karkeasti sanottuna). Tähän liittyen Tim Jackson osoittaa kirjassaan Prosperity without growth hyvin uskottavalla matiikalla, että hiilipäästöjen per tuotettu dollari tulee pudota nykyisestä 768 gCO2/$ lähelle nollaa grammaa CO2 per dollari ja lopulta jopa negatiiviselle puolelle.
Tällainen yhteiskunta olisi siis sanalla sanoen hiilineutraali. Tavoite johon tietysti koko ympäristöliike pyrkii. Tavoite jota myös erityisesti ympäristöliikkeen puolella, ja yhä enemmän myös muissa piireissä, pidetään mahdollisena (tai lähinnä pakollisena). Hiilineutraliuteen on päästävä, ja nopeasti, oli taloudellista kasvua tai ei.
Josta pääsemmekin pointtiini.
Hiilineutraaliyhteiskunta, joka jo nykytekniikalla on mahdollinen (vain poliittinen tahto puuttuu), on yhteiskunta, jossa ilmastopäästöt ovat absoluuttisesti (oikeastaan totaalisesti) irtikytketty!
Tämä havainto selittää myös ainakin osittain sitä kommunikaatiokatkosta, joka suomalaisen degrowth-liikkeen ja monien ilmastoaktivistien välillä on. Ilmastoaktiiveilla, kuten minä, irtikytkentä on pakollinen ja toteutettavissa oleva osa ilmastokatastrofin torjumista. Näin ollen degrowth liikkeen monesti agressiivinen argumentointi irtikytkennän mahdottomuudesta kaikuu ikävä kyllä kuuroille korville.
Edellinen ei kuitenkaan tarkoita, että olisimme saaneet vastauksen irtikytkentädilemmaan. Ainoastaan esittää että tietyllä sektorilla todellinen irtikytkentä vaikuttaisi olevan mahdollista. Se tarkoittaa myös sitä että voimme ajatella löytävämme muitakin sektoreita, joissa irtikytkennällä on mahdollisuuksia.
Irtikytkennän dilemmaa ei silti voida hyljätä. Esimerkiksi materiaalien käytössä törmäämme varmasti termodynamiikkaan ennen absoluuttista irtikytkentää.
__________________________________________________
Viikonloppuna degrowth.fi blogin toinen perustaja, taloustieteilijä Timo Järvensivu piti ViNOn väentapaamisessa hyvän ja riidanhaluttoman luennon degrowthista. Tuossa aiempana linkki hänen bloggaukseensa aiheesta.
En aio käydä aiheen perusteita tässä läpi, vaan esitän tällä kertaa vain muutaman sivuhuomion asiasta.
Aluksi haluan toistaa väentapaamisessa ja degrowt.fi blogin kommenteissa esittämäni väitteen, että vihreillä ja degrowth-liikkeellä on sekä arvopohjassa että politiikkakeinoissa kuitenkin enemmän yhteneväisyyksiä kuin eroavaisuuksia: kasvun priorisoinnista ja retoriikasta siirtyminen onnellisuuden ja hyvinvoinnin priorisointiin ja retoriikkaan, taloudellisen toimeliaisuuden asetteminen tiukasti luonnon kantokyvyn rajoihin, uusien hyvinvoinnin mittarien käyttöönotto sekä sosiaalisen tasa-arvoisuuden saavuttaminen globaalilla skaalalla.
Toiseksi haluan esittää huomion decoupling- eli irtikytkentäkeskusteluun (en löydä hyvää linkkiä termille, mutta sillä tarkoitetaan ympäristötuhojen irtikytkentää taloudellisesta kasvusta, noin niinkuin karkeasti sanottuna). Tähän liittyen Tim Jackson osoittaa kirjassaan Prosperity without growth hyvin uskottavalla matiikalla, että hiilipäästöjen per tuotettu dollari tulee pudota nykyisestä 768 gCO2/$ lähelle nollaa grammaa CO2 per dollari ja lopulta jopa negatiiviselle puolelle.
Tällainen yhteiskunta olisi siis sanalla sanoen hiilineutraali. Tavoite johon tietysti koko ympäristöliike pyrkii. Tavoite jota myös erityisesti ympäristöliikkeen puolella, ja yhä enemmän myös muissa piireissä, pidetään mahdollisena (tai lähinnä pakollisena). Hiilineutraliuteen on päästävä, ja nopeasti, oli taloudellista kasvua tai ei.
Josta pääsemmekin pointtiini.
Hiilineutraaliyhteiskunta, joka jo nykytekniikalla on mahdollinen (vain poliittinen tahto puuttuu), on yhteiskunta, jossa ilmastopäästöt ovat absoluuttisesti (oikeastaan totaalisesti) irtikytketty!
Tämä havainto selittää myös ainakin osittain sitä kommunikaatiokatkosta, joka suomalaisen degrowth-liikkeen ja monien ilmastoaktivistien välillä on. Ilmastoaktiiveilla, kuten minä, irtikytkentä on pakollinen ja toteutettavissa oleva osa ilmastokatastrofin torjumista. Näin ollen degrowth liikkeen monesti agressiivinen argumentointi irtikytkennän mahdottomuudesta kaikuu ikävä kyllä kuuroille korville.
Edellinen ei kuitenkaan tarkoita, että olisimme saaneet vastauksen irtikytkentädilemmaan. Ainoastaan esittää että tietyllä sektorilla todellinen irtikytkentä vaikuttaisi olevan mahdollista. Se tarkoittaa myös sitä että voimme ajatella löytävämme muitakin sektoreita, joissa irtikytkennällä on mahdollisuuksia.
Irtikytkennän dilemmaa ei silti voida hyljätä. Esimerkiksi materiaalien käytössä törmäämme varmasti termodynamiikkaan ennen absoluuttista irtikytkentää.
maanantaina, lokakuuta 11, 2010
Ympäristö- ja kaavalautakunnan opintomatka Tanskaan ja Ruotsiin
Kun kerran opintomatkalla oltiin niin tässä lyhyesti herkut tuolta reissulta.
Muu lautakunta lensi paikalle, mutta 2/3 vihreästä ryhmästä päätti taittaa tämän semilyhyen matkan laivalla ja junalla ympäristösyistä. Tämä antoi mahdollisuuden viettää kaunista sunnuntaipäivää Tukholmassa ja käydä tarkastamassa kuuluisa Hammarby sjöstadin alue.
Paikka oli, kuten legenda kertoo, mallikkaasti suunniteltu ja täynnä erilaisia matalaenergiataloja aurinkopaneeleineen. Erityistä huomiota kiinnitti liikennejärjestelyt. Alueen halki kulki yksi suurempi bulevardimainen katu, jonka keskellä kulkee pikaraitiovaunu, yhdet autokaistat suuntaansa, sekä reippaankokoiset kävely- ja pyöräilytiet. Parasta oli jatkettujen jalkakäytävien käyttö, joita suvaitsisi Suomeenkin alkaa rakentaa.
Ympäristöystävällisen liikennesuunnittelun lisäksi, tai oikeastaan sen vuoksi, suurin osa alueesta oli autoilulta suojassa ja hyvin miellyttävää miljöötä. Rannat oli jätetty kokonaan julkiseksi tilaksi ja ne olivatkin ahkerassa ulkoilukäytössä.
Pähein yksittäinen rakennus oli Köpiksessä sijaitseva renkaan muotoinen opiskelija-asuntola. Sana asuntola ei tosiaan tee oikeutta tälle rakennukselle. Asuntola on niin suosittu, että opiskelijat joutuvat jonottamaan lähes viisi vuotta päästäkseen sisään. Julkisivustolla sijaitsevat asunnot ja yhteiset tilat avautuvat sisäpihalle. Jokaisessa rapussa asui muistaakseni kuusi opiskelijaa, joilla on yhteiset keittiö- sekä sosiaalitilat. Alakerroksessa olevan tilan osa oli muuttanut punttikseksi osa lautapelitilaksi... ja osa tietysti epäviralliseksi baariksi ;)
Sisäpihan nurtsi on kuulemma lämpiminä vuoden aikoina täynnä lukevia ja biknikkaavia opiskelijoita ja loput hengailee lukuisilla sisäpihalle avautuvilla terasseilla. Ja tietysti fillareille oli katutasossa sisään ajettavat parkkitilat. YTHS:n Ikituurin torni on ihan hyvä startti laadukkaampaan rakentamiseen, mutta matkaa kuulkaa on vielä.
Kuumimman alueen tittelistä kilpailevat rintarinnan Köpiksen Slusholmen sekä Malmön BO01 asuntomessualue.
Slusholmen oli kovan rahan, ja siis kalliiden asuntojen, alue, jossa teemoja oli otettu ainakin Hollannista kanaalien ja kapeiden nelikerroksisten rivitalojen muodossa. Alue tarjosi vastauksen kysymykseen "Osataanko nykyään enää rakentaa hyvän näköisiä asuinrakennuksia?". Ja vastaus oli siis KYLLÄ!
Alueen kaikki autoliikenne oli rajoitettu ulkoreunoille ja rakenteellisiin parkkitiloihin. Sisäpihat olivat yhtenäisiä ja koostuivat lähinnä viher-, leikki- ja vapaa-ajanalueista. Alueen keskellä kulki leveä kävely/pyöräilykatu ja joka suuntaan meni kanaaleja, joissa porukalla oli kanootteja ja muita vesipelejä. Tanskalaisena erityispiirteenä oli muuallakin Köpiksessä nähdyt lattiastakattoon-ikkunat.
Malmöön BO01 on vuonna 2001 valmistunut asuntomessualue, jonka teemana oli ekologinen rakentaminen. Alueen asunnot on pyritty rakentamaan alle 120 kWh/m2 kuluttaviksi, alueen lämpö tulee maalämmöstä ja sähkö tuulivoimasta (Suomessa A-luokkaan pääsee jos rakennus kuluttaa alle 150 kWh/m2). Alueen rakenne muistuttaa kuulemma keskiaikaista kaupunkia ja olikin hyvin ihmisen kokoista. Nopeusrajoituksia ei alueen sisällä olisi tarvittu, koska hupaisasti mutkittelevat tiet eivät antaneet mahdollisuuksia yli 15 km/h nopeuksiin.
BO01 alueen kruunu on tietysti The Turning Torso tornitalo, joka kurottaa 54:llä kerroksellaan yli 190:een metriin. Tästä on vaikea sanoa mitään, joten annettaan kuvan kertoa ne päälle tuhat sanaa...
Muu lautakunta lensi paikalle, mutta 2/3 vihreästä ryhmästä päätti taittaa tämän semilyhyen matkan laivalla ja junalla ympäristösyistä. Tämä antoi mahdollisuuden viettää kaunista sunnuntaipäivää Tukholmassa ja käydä tarkastamassa kuuluisa Hammarby sjöstadin alue.
Ympäristöystävällisen liikennesuunnittelun lisäksi, tai oikeastaan sen vuoksi, suurin osa alueesta oli autoilulta suojassa ja hyvin miellyttävää miljöötä. Rannat oli jätetty kokonaan julkiseksi tilaksi ja ne olivatkin ahkerassa ulkoilukäytössä.
Kuumimman alueen tittelistä kilpailevat rintarinnan Köpiksen Slusholmen sekä Malmön BO01 asuntomessualue.
Slusholmen oli kovan rahan, ja siis kalliiden asuntojen, alue, jossa teemoja oli otettu ainakin Hollannista kanaalien ja kapeiden nelikerroksisten rivitalojen muodossa. Alue tarjosi vastauksen kysymykseen "Osataanko nykyään enää rakentaa hyvän näköisiä asuinrakennuksia?". Ja vastaus oli siis KYLLÄ!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)