Aivan aluksi haluaisin kiittää...

Jälleen yksi demokratian juhla takana. Suuri kiitos kaikille äänestäjille! Jatkan pestiäni varavaltuutettuna vihreiden valtuustoryhmässä, joka koki aika voimakkaan nuorennusleikkauksen. Loistavat Jukka Vornanen, Saara Ilvessalo ja Niina Ratilainen pääsivät valtuustoon ja ansaitsevat isot fanfaarit.

Vihreät menettivät yhden paikan, mutta säilyttivät paikkansa kolmanneksi suurimpana puolueena Turussa. Kokoomuksen ja SDP:n aseveliakseli koki takaiskun ja menetti viimein enemmistönsä. Toisaalta heillä on yhä niin paljon ääniä, että akselinjatke RKP kyllä paikkaa ikävän hyvin. Toiveena voidaan kuitenkin pitää politiikan paluuta Turkuun. Katsotaan mitä kausi tuo tullessaan.

Mutta kiitos kaikille äänestäjille vielä kerran ja koetetaan tehdä Turusta vihreämpi ja avoimempi.

Miksi minua sitten kannattaisi äänestää!

Vielä aattoyöksi ja vaalipäiväksi muutama sana siitä miksi olisin mahdollisesti äänen arvoinen näissä vaaleissa.

• Olen pitkän linjan ympäristö- ja ilmatoaktivisti ja nämä teemat eivät voi jäädä kunnassakaan huomiotta. Jokainen arvokas lehto ja lintulahti on jonkin kunnan alueella ja on valtuutettujen tehtävä pelastaa ne. Kunnat myös tuottavat suuren osan ilmastopäästöistä ja itsestään tämä tupruttelu ei tule loppumaa. Luonnon monimuotoisuuden tuhoutumisen ja ilmastokriisin edessä Business as usual ei ole enää vaihtoehto.
• Olen hallituspuolueen puheenjohtajan ja ympäristöministerin avustajana hyvin perillä kaikista politiikan lohkoista ja voisi mennä jopa niin pitkälle, että väittäisi suhteiden maan hallitukseen olevan kohtuullisen hyvällä mallilla.
• Olen tiukasti sitoutunut radikaaliin avoimuuteen. Niin kauan kun muut puolueet torppaavat avoimuuden lisäämisen, esimerkiksi lautakunnissa, lupaan raportoida blogissa ja sosiaalisessa mediassa päätöksenteosta vähintään niin tarkasti kuin kuntalaki antaa periksi.
• Olen vahvasti oikean kaupungin puolella. Oikealla kaupungilla tarkoitan tietysti kantakaupunkia, jossa palvelut on lähellä, ihmiset kulkevat jalan, pyörällä tai joukkoliikenteellä ja henkilöautoilun haitat on laitetu kuriin. Keskusta-asuntojen hinnat osoittavat, että tällaisesta kaupungista on Turussakin niukkuutta ja jos olet yksi niistä, joka haluaisi lisää tätä tätä oikeaa urbaania kaupunkia niin väitän olevani oikea ehdokas.
• Olen poliittisen kentän vasenta laitaa (oli se sitten mielestäsi hyvä tai huono asia). Pidän naurettavina väitteitä oikesto-vasemmisto -jaon merkityksen vähenemisestä. Nostan mieluummin veroja kuin leikkaan hyvinvointipalveluista ja katson että varallisuuseroja ei saa päästää kasvamaan.
• Olen toiminut jo jonkin aikaa puolueen päättävissä elimissä sekä valtuustoryhmässä ja olen oppinut miten omia kantoja saadaan omien parissa edistetyksi tehokkaasti. Tämä on ehdottoman tärkeää, koska yksinäinen valtuutettu ei saa mitään aikaiseksi, jos ei osaa perustella kantojaan edes omilleen.

Toivottavasti kelpaa ja päätät rustata 480 huomenna vaalikuponkiin. Viime vaaleissa jäin alle 20 äänen päähän valtuustosta, joten jokainen ääni on tärkeä.


Ja vielä inspiraatioksi: www.southparkstudios.com/clips/104400/vote-or-die

Kaupunkia ei voi suunnitella, ellei sitä ymmärrä

Jos ihmistä pyydetään ajattelemaan kaupunkia, hän ajattelee todennäköisimmin katua. Katu ja sitä reunustavat rakennukset muodostavat tilan, jota kutsumme kaupungiksi ja jota ajattelemme kaupunkina. Kadut eivät ole tarkoitettu vain liikkumiseen ja siirtymiseen, vaan jokainen kadunpätkä on satojen ihmisten kotikatu ja etupiha. Kenenkään etupihan ei tulisi olla vain liikennettä varten eikä unelmiemme kotikatu ole moottoritie, vaan asukkaiden - lasten, aikuisten ja vanhusten - oleskelupaikka.

Miksi sitten suurin osa kaupungista on annettu liikenteelle ja parkkipaikoille - toiminnalle, joka tarjoaa suurelle osalle asukkaista lähinnä melua, ilmansaasteita, turvallisuusuhkia sekä liikkumisen ja olemisen esteitä?

Kadut ja siten koko kaupunki tulee viimein ottaa takaisin ihmisten käyttöön! Fyysisen tilan valtaaminen tai uudelleen suunnittelu ei kuitenkaan riitä kaupungin ymmärtämiseen. Kaupunki ja sen elämä koostuvat erittäin monimutkaisesta sosiaalisesta verkostosta. Ne koostuvat toisilleen ventovieraista ihmisistä, jotka sivusilmällä pitävät huolta toistensa lapsista, auttavat eksyneen oikeaan kahvilaan, kiirehtivät töihin sekä vain istuskelevat penkillä ja seuraavat muiden kuljeksimista.

Ilman sosiaalisen kokonaisuuden ymmärtämistä ei voi ymmärtää kaupunkia - eikä suunnitella sellaista. Yksin se on vaikeaa. Siksi tähän elämään joka päivä osallistuvat kaupunkilaiset on otettava mukaan suunnitteluun.

Miksi kunnanosavaltuustoja?

Lähidemokratiasta on puhuttu näissä vaaleissa ja osana kuntauudistusta reippaasti ja asiasta ei selkeästikään ole kyetty vakuuttamaan kovin suurta osaa kansasta. Heli Mahkonen Etelä-Suomen vasemmistonuorista esitti tänään muutaman hyvän kysymyksen sosiaalisessa mediassa , joihin vastailin seuraavasti. Tässä siis vastaukset blogin muodossa.

(toimitus pahoittelee kieliasua, joka on nyt laadultaa heittelevää, koska kyseessä on somekeskustelun referaatti)


Ensinnäkin ajatus paikallisvaltuustoista on kehitelty maakuntamallin tai metropolimallin lähidemokratiavajetta paikkaamaan. Itsenäinen 3000 hengen kuvitteellinen Kyntää ei varmastikaan tarvitse yhtään alempaa porrasta, kun se on jo itsessään ”paikallisvaltuusto”. Samaa ei voida sanoa Helsingistä saatikaan mahdollisesta SuurHelsingistä, jossa asuisi miljoona henkeä. Olisi kummallista olla tällöin kannattamatta läheisyysperiaatetta ja että jonkun mielestä olisi ihan ok tilanne, että on nykyäänkin sellaisia alueita, joista ei ole yhtään valtuutettua päättämässä yhdestäkään aluetta koskevasta asiasta.

Eikö lähivaltuustot voisi pahimmassa tapauksessa johtaa alueiden eriarvoistumiseen ja nimbyilyyn?

Näitähän tällä rakenneuudistuksella lähdetään ratkaisemaan. Nykyään rikkaat on monessa paikassa toisessa kunnassa ja köyhät toisessa. Samoin esimerkiksi Turku rakentaa vuokra-asuntoja ja vastaanottokeskuksia, mutta naapurit ei. Siinä sitä segregaatiota ja nimbyä on tarjolla. Kun pistetään kunnat yhteen ja kutsutaan sitä ihan mun puolesta miksi tahansa, vahvaperuskunta/maakunta/seutukunta/mikälie, ni saadaan kaikki verotulot yhteen pussiin ja sijoitettua niitä ruiskunjakopisteteitä ja vastaanottokeskuksia tasaisemmin, eikä vain seudun keskukseen.

Ja mites ne alemmat portaat tähän sit liittyi,se lähidemokratia, ne paikallisvaltuustot?
No ensinnäkin ne on tarpeellisia läheisyysperiaatteen vuoksi.
Näille ei mielestäni tai vihreiden visiossa kuulu verotusoikeutta, koska sitähän tässä just lähdettiin ratkaisemaan. Niiltä osin kun rahoitusta ja budjettivaltaa näillä on, niin ylemmän tason valtuusto sitä heille päätetyillä kriteereillä myöntää.

Tämä tarkoittaisi, että Espoon ja Kaarinan verovaroista osa saataisiin jakomäkeläisille ja varissuolaisille. Maankäytössä taas isoista linjoista ja kohteista, kuten yleisestä kaavoituksen keskittymisestä ja vaikka niiden sairaaloiden ja vastaanottokeskusten sijainnista päättäisi tietysti ylätaso, joka myös on tämän hiton idean idea, jolloin nimbylle ei jää mahdollisuuksia alatasolla.
Näin olemme vastanneet, että miksi ei tule segregaatiota tai nimbyä, vaan ne itse asiassa ratkaistaan.

Ja jos nämä ilmiöt halutaan ehkäistä, niin niiden kaupunginosavaltuustojen valtaa tulisi rajoittaa radikaalisti, jolloin mitä oikeastaan jäisi konkreettisesti niiden päätäntävaltaan?

Maankäytössä tietysti asemakaavoitus, eli se millaisia taloja ja mihin tarkalleen alueen asukkaat oikein haluavat (läheisyysperiaatteen noudattaminen). Ylempitaso voi esimerkiksi yleiskaavoittaa siten, että Kuihnion alueelle tulee kaavoittaa kauden aikana 30 000 kerrosneliömetriä uutta asumista. Sitten paikallisvaltuuston tehtäväksi jää päättää mihin ja mitä he siellä oikeastaan haluavat, siis sen sijaan, että ylempitaso kerto heille, että tontille 354b tulee rakentaa sininen 5-kerroksinen länteenavautuva rakennus, jonka parkkinormi on 1,5 ruutua per asunto.

Paljon muutakin rakentamiseen ja ympäristöön liittyvää voitaisiin sijoittaa alemmalle tasolle. Ne ovat niitä arjen lähiympäristön asioita, joita on aivan naurettavaa päättää korkealla tasolla. Esimerkiksi saako taloyhtiö Koivuranta rakentaa puuaidan tontin läntiseen osaan, tuleeko Kristiinankujalle pyörätie vai pyöräkaista, saako Mönttöset laajentaa grillikatostaan 5 neliötä. Minusta nämä ovat asioita, joita on kohtuullisen turhaa päättää hallintotasolla, jonka piirissä on 100 000 – 1 000 000 asukasta. Siksi paikallisvaltuustot.

Maankäytön lisäksi on kuitenkin paljon muuta.
Ensinnäkin omaa budjettivaltaa pitäisi olla. Sen puitteissa voisi sitten järjestää niitä palveluja ja ties mitä alueen ihmiset sitten haluaisivatkaan: kirjasto, päiväkodit, alakoulut. Ne voisi aika helposti olla alemman tason organisoitavia juttuja. Ovathan ne nykyäänkin Köyliössä ja Ruskossa ja muissa paikallisvaltuustojen kokoisissa kunnissa.

Sairaanhoito ja isot terveyskeskukset on selkeästi ylemmäntason juttuja, vaikka muuta varmasti väitetään vaalikentillä. Nämä myös rahoitetaan suoraan ylemmän tason budjetista tietysti, koska sehän oli se pointti koko hommassa, että kitketään Naantalin ja Turun välisiä varallisuuseroja.
Eli asemakaavoitus-, rakennusmääräys-, ja budjettivaltaa olisi tiedossa.

Entä miten ehkäistään se, että niissä olisivat samat valtuutetut kuin kaupunginvaltuustossa ja pienemmissä lautakunnissa?

Tä on kysymys, jota olen pohtinut, mutta josta ei oikein ole vahvaa mielipidettä.
Kannatan sitä, ettei voisi olla valtuutettu ja kansanedustaja samaan aikaan kuten Ruotsissa. Mutta haluisinko soveltaa tätä mielestäni hyvää vallanhajauttamisen periaatetta tässä mallissa?
Aika helposti voi väittää, että olisi kohtuullisen hyödyllistä, että ylemmäntason valtuutetut voisivat olla myös paikallisvaltuustoissa. Kontaktit  ja asiantuntemus ja niin edelleen. Toisaalta nämä ovat samoja argumentteja, joilla puolustetaan kansanedustajia valtuustoissa, joten valinta on vaikeahko. Halutessamme voimme tietysti sen kieltää.

Eikö ole oikeuksia vaikuttaa niiden kaupunginosien asioihin, joissa kuitenkin vietän myös paljon aikaa, vaikkei asukkaan?

Näinhän se nytkin menee. Vaikka työn vuoksi vietänkin suuren osan ajasta Helsingissä, niin en silti saa siellä äänestää. Ja kyllä minä näkisin, et asukkailla on suurempi oikeus päättää alueensa kaavoituksesta, rakentamisesta ja julkisista palveluista, kuin sinne kahville tulevien tai töissä käyvien.
Toisaalta voisi ajatella sellaista, et saisi ilmoittaa minkä tahansa paikallisvaltuuston ”omakseen” ja äänestää siellä. Useammassa ei nyt kuitenkaan voisi äänestää, koska eihän siitä mitään tulisi, kuten asiaa ajatteleva heti ymmärtää (kannattaisi vallan maksimoimiseksi äänestää aina kaikissa viidessäsadassa paikallisvaltuustovaalissa).


Yhteenvetona siis:
1. kuntauudistuksen ja paikallisdemokratian tarkoituksena on ehkäistä sosiaalista segregaatiota ja nimbyilmiötä ei aiheuttaa niitä ja
2. paikallisvaltuustojen vallassa tulisi olla asemakaavoitus ja tätä vähäisemmät maankäytön, liikenteen ja rakentamisen kysymykset sekä oma budjetti, jonka avulla palveluista voitaisiin päättää.

Lähidemokratia on lyhyesti sanottuna oikein ja se auttaa meitä ratkaisemaan ongelmia sekä tuomaan päätöksentekoa lähemmäs asukkaita.