Seminaari yritysten yhteiskuntavastuusta

HUOM TÄMÄ ON MAINOS!


Seminaari yritysten yhteiskuntavastuusta S-Osiksella 2.12.2006 klo 16-18.

Festivaalin rinnalle on kasvanut tänä vuonna myös keskustelutilaisuus,
jonka aiheena on vaikeasti määriteltävä käsite - yritysten
yhteiskuntavastuu. Eettisen tuottamisen ja kuluttamisen ongelmia ovat
pohtimassa mm. Chiquita Nordicin ja Reilun kaupan edustajat.

Yrityksillä taloudellisuuden, tehokkuuden, ja tuottavuuden tavoittelu usein
syrjäyttää yhteiskuntavastuullisen toiminnan, niiden toteuttaessa
perustarkoitustaan; taloudellista tulosta.
Kuinka suuri osa vastuusta kuuluu yritykselle, kuinka paljon asiakkaalle?

Yleisenä käytäntönä on, että ensin kasvatetaan yrityksen tulosta
perinteisin keinoin, ja sitten voitoilla tehdään näyttäviä eettisiä
projekteja.
Miten yhteiskuntavastuullisuuden periaatteet saadaan integroitua yritysten
kaikkeen toimintaan, alusta alkaen?

Eettinen liiketoiminta tuntuu olevan tämänhetkinen trendi.
Voisiko siitä tulla yleinen normi?

Yritykset eivät ole ihmisiä.
Voiko niillä silti olla omatunto?

Puheenvuorojen jälkeen seuraa avoin keskustelu.
Tervetuloa ja tuo omatkin pohdintasi mukaan!

Tilaisuudessa on kahvitarjoilu.

Tapahtumat kuuluvat Reilu Turku -hankkeeseen, jonka tarkoituksena on saada
Turusta Suomen ensimmäinen virallinen Reilun kaupan kaupunki.

Tilaisuuden juontaa tunnettu turkulainen ajattelija ja kansalaisaktiivi Ville-Veikko Mastomäki.

Älä missaa!

Priorisoinnista

Viehättääkö ajatus rahan syömisestä sinua?

Tätä ja monia muita kysymyksiä urkittiin eilen Älä osta mitään-päivänä Hansassa dynaamisen kultuksen maksimoinnin tiimin taholta. Tämän kyselyn tuloksista tullaan vielä kirjoittamaan Tuman blogissa.

Se mistä aion nyt kuitenkin blokata on aivan eri asia. Minulla oli eilen kohtuuton pakkomielle olla ihmisten kanssa aivan eri mieltä asioista ja pyydänkin nyt virallisesti kaikilta anteeksi ärsyttävyyttäni.

Ja nyt siirrytään sitten selittelemään kaikkea eilen sanottua.
Väitin siis eilen useaan otteeseen, ettei minua kiinnosta lapsiperheet tai sen sellaiset juuri lainkaan ja sain tietysti paljon ihmisiä vihaiseksi. En kuitenkaan onnistunut kertaakaan perustelemaan järjettömiä väitteitäni ja aionkin nyt ottaa aikani tämän suorituksen kanssa.

Eli miksi suomalaisten vähävaraisten(tai rikkaiden) asioilla ei ole juuri mitään väliä?
(älkää nyt suuttuko. Olette ihan pian samaa mieltä kanssani.)

1.) Maailmassa on moni asia huonosti: ihmisillä on nälkä, eliöt kuolevat sukupuuttoon ja kaikilla lapsilla ei ole omaa playstation kolmosta.

2.) yksilöllä on rajallinen määrä resursseja toimia korjatakseen maailman epäkohdat.

3.) Tulee siis suorittaa rationaalinen priorisointi asioiden tärkeysjärjestyksestä.

Minun kohdallani tämä priorisointi menee jotakuinkin näin:
1.) Ilmastonmuutoksen torjunta: Koska kyseinen ilmiö tulee tuhoamaan kolmasosan maailman eliölajeista ja saattaa myös ihmisyhteiskunnat hallitsemattoman muutoksen tilaan.
2.) Kehitysmaiden ihmisten elinolojen parantaminen kestävillä metodeilla.
3.) Luonnonsuojelu. Ihminen on riistänyt jo liikaa ja on aika kävellä pitkän matkaa takaisin päin.

Jos minulla on siis vaikkapa neljä tuntia aikaa päivässä pyrkiä vaikuttamaan maailman vääryyksien korjaamiseen, niin en varmaankaan rupea ensimmäisenä skitsoamaan Raision kaupungin liian pitkiksi venyneistä leikkausjonoista, kun samana päivänä 25000 lasta kuolee aliravitsemuksen aiheuttamiin vaivoihin ja tauteihin samalla pallolla.

Näin ollen suomalaisten ihmisten juuri mitkään ongelmat eivät löydä paikkaansa kovin äkkiä tehtävälistalta.

Nyt tulee tosiaan ymmärtää, että pidän sukupuoltenvälistä eriarvoisuutta tai päiväkotien alasajoa ikävinä asioina, jotka tulisi korjata, mutta maailmassa on valtava määrä asioita, jotka tulee hoitaa paljon näitä asoita aiemmin.

Nyt minulle sanotaan, että miten sitten käy kun kaikki vaan huolehtivat ilmastonmutoksen torjunnasta?

Minäpä kerron: Se tulee hoidetuksi ja voimme siirtyä tehtävälistassa seuraavaan asiaan!

Tämä kaikki saattaa kuulostaa kyyniseltä, mutta sitä se ei ole. Tämä on itseasiassa kokonaisuutta katsellen paljon humaanimpaa kuin nurkkakuntainen opintorahan korotuksen vaatiminen tai lapsiperheiden ongelmista hössöttäminen.

Nyt kun olen jälleen suututtanut useimmat niin voin vain todeta, että
Kyynikko = Parantunut Romantikko

Äiti, älä osta mitään.

Tämä vastine on julkaistu 23.11. kuuluisassa Turkulaisessa Sanomalehdessä "Turun Sanomissa"


Äiti, vie minut poniajelulle!

Sari Miettunen kirjoittaa kuluttamisesta ja Älä osta mitään –päivästä kolumnissaan Turun sanomissa (19.11.06). Miettusen kirjoitus ei kuitenkaan käsittele lainkaan kulutuskriittisen liikkeen motiiveja tai tavoitteita, vaan tuomitsee liikkeen nuorison haihatteluksi.

Kulutuskriittisyyden ideahan ei ole syyllistää ihmisiä, vaan kannustaa heitä ekologisempiin ja eettisempiin kulutustottumuksiin. Tämän hetkinen länsimainen kulutuskeskeinen elämäntapa on ympäristön kannalta kestämättömällä tasolla. Jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat yhtä paljon kuin keskivertosuomalainen, tarvittaisiin neljän maapallon materiaali-, energia- ja pinta-alavarannot. Eikö tämä jo täytä kerskakulutuksen tunnusmerkit?

Ympäristöongelmien lisäksi kulutuskriittinen liike on huolissaan kolmannen maailman työläisten työolosuhteista. Suurin osa Suomeen tuoduista tuotteista on tuotettu sellaisissa työolosuhteissa, joita me suomalaiset emme kotimaassamme hyväksy.

Älä osta mitään –päivän tämän vuoden teemana onkin: Elämyksiä ostamatta! Tällä tarkoitetaan kulutuksen korvaamista elämyksillä, kuten ajanvietolla ystävien kanssa tai musiikkikonserttiin menoa sen sijaan, että ostaisi lapsityöläisen valmistamat uudet korkokengät tai laittomasti kaadetusta sademetsäpuusta tehdyt ja tänne lentokoneella rahdatut parveketuolit.

Anna siis tänä jouluna lähimmäisellesi turhan krääsän sijasta, jokin mukava yhteinen elämys!

Jonas Biström
Ville-Veikko Mastomäki
Turun Maan ystävät

Jos jostain löydät Turkkarin viime sunnuntain numeron niin tuo Miettusen kolumni on ihan taattua tavaraa! Kannattaa etsiä.

Ai niin. Tunnettu Turkulainen ajattelija ja kansalaisaktiivi Ville-Veikko Mastomäki luennoi ja keskustelee kansalaisten kanssa ilmastonmuutoksen oikeudenmukaisuus kysymyksistä tänään nuorisokeskus Vimmassa puoli seitsemältä. Jälkeenpäin Saanan luona ehkä glögiä ja pipareita, ehkä ei.

Älä jätä väliin!

Netin kuumin blogi avattu

Nyt se vihdoin on täällä!
Turun Maan ystävien blogi.

Täältä tulet löytämään kaiken mitä tarviset ja mitä et kaupasta saa.
Täällä sinulle myös kerrotaan mitä sinun tulee tehdä ja minne mennä sitä tekemään.
Kaiken kaikkiaan tämä blogi on kaikki mitä tarvitset ollaksesi.

Mene siis ja löydä itsesi tästä osoitteesta tuma.wordpress.com

Demofobiaa

Olen tässä aikaisemmin filosofoinut jotain biokratiasta ja sen paremmuudesta ja oikeudenmukaisuudesta verrattuna edustukselliseen ihmistenvaltaan.

Nyt tämä demokratian tylytys saa toisen osansa (joo tiedän, tämä on tosiaan juuri sitä tekstiä, jota eduskuntavaaliehdokkaan tulee kirjoittaa näin vaalien alla). En aio tällä kertaa keksiä mitään uutta järjestelmää, vaan tyydyn vain nykyisen arvosteluun.

Sain useilta maililistoilta eilen viestin, joka kehoitti menemään Uutispäivä demarin kotisivuille katselemaan viikon kysymyksen tuloksia. Kysymys oli jotakuinkin seuraavanlainen: "Uskotko ihmisten ja luonnon hyvinvointia vähentävään ilmastonmuutokseen?".
Vastaus vaihtoehtoina oli
a.) kyllä, ja se on ihmisten aiheuttama.
b.) kyllä, mutta se ei ole ihmisten vika.
c.) en, koska pieniä muutoksia on molempiin suuntiin.

Ja kuten voitte arvata, tulokset olivat silmiä hiveleviä. Vastausvaihtoehto c.) voitti ylivoimaisesti noin 60 prosentin kalasaaliilla. Vaihtoehto a.) oli saanut noin 30 prosenttia kansanäänistä ja b.) loput kymmenen prossaa.

Ennenkuin hypätään niihin hätäisiin johtopäätöksiin, niin esitän vielä toisen esimerkin kansan viisaista päätöksistä. Åbo akademi järjesti demokratian tutkimusprojektin, jossa muutamalle sadalle Turkulaiselle lähetetiin kutsu seminaariin ja rutkasti taustatietoa tulossa olevasta aiheesta. Aiheena oli tyylikkäästi ydinvoima.

Kolme tuntemaani ihmistä osallistui kyseiseen tapahtumaan ja heidän kaikkien pienryhmät päätyivät tasapuolisen kansanäänestyksen kautta uusien Olkiluotojen ja Loviisojen rakentamiseen.

Hypätäänpä sitten niihin hätäisiin johtopäätöksiin.
Voiko demokratia siis pelastaa meitä ekokatastrofilta?
Tuleeko kansa koskaan äänestämään omaa lyhytnäköistä etuaan vastaan?
Väitänpä nyt, vaikka vain provokaation vuoksi, ettei äänestä ja ettei ekokatastrofi näin ole estettävissä.

Pohditaanpa vaikka luonnonvarojen kulutusta tai ilmastonmuutosta. Suomalaiset kuluttavat luonnonvaroja neljän maapallon edestä. Suuntaa pitäisi siis muuttaa kohtuu radikaalista ja pian (ympäristö ongelmat eivät ole tulossa. Ne ovat täällä,tai ainakin jossain, jo nyt). Ilmastonmuutoksen torjumiseksi Suomen kasvihuonekaasupäästöjä pitäisi leikata 75-95 prosenttia.

Mitä mieltä olet, että jos näistä asioista järjestettäisiin kansanäänestys, valitsisiko kansa järkevästi vai oman etunsa mukaisesti?

Jossakin vaiheessa tulee kuitenkin ihmisten oman edun mukaiseksi äänestää ympäristönsuojelun puolesta ihan lyhyelläkin aikaperspektiivillä. Mutta ongelmahan on siinä, ettei tällöin ole enää juuri mitään tehtävissä. Lisäksi, usein tekojemme vaikutukset aiheuttavat harmia jossain aivan muualla kuin täällä, jolloin paljon on jo menetetty ennen kuin kansa herää todellisuuteen(esim. ilmastonmuutos).


Tässä on esimerkiksi yksi porukka, jonka en haluaisi osallistuvan kovinkaan suoraan kansanvaltaan. Joskaan kyseisen poppoon johtokaan ei nyt ollut sieltä välkyimmästä päästä.

Päivän IL MASTOmäki-uutisia

Jos joku vielä väittää, ettei ilmastonmuutoksesta puhuta mediassa, niin tässä otos tänään löytämistäni artikkeleista. (ja eihän kukaan väitäkkään. Tätä täytyikin kysyä puhtaasti retoriikan saavuttamiseksi.)

Viime viikolla pidettiin jälleen yksi näistä ympäristöaiheisista seminaareista, jonne ei turkulaisena ehdi paikalle. Järkkääjänä oli yllättäen Dodo ry. ja aiheena oli EU:n ympäristöpolitiikan demokratisoiminen. Mielenkiintoisin ehdotus tässä tiedotteessa oli mielestäni Suomalaisen kansanpuolueen (SKP/RKP) puheenjohtajan Stefan Walinin ehdotus henkilökohtaisista päästökiintiöistä.

Itsekukin meistä on varmasti joskus pohtinut tällaisen järjestelmän mahdollisuuksia, eteenkin oman talouden kohentajana :). Henkilökohtaisia porkkanoita/keppejä voisi alkaa keksiä muitakin ongelmia ratkaisemaan. Ehdotankin että keksit juuri nyt häröimmän tällaisen idean ja postaat sen kommentteihin. Parhaan idean saanut palkitaan kunniamaininnalla! ;)

Mutta takaisin niihin ilmastojuttuihin.
WWF:n tiedote kertoo miten eurooppalaiset huippuekonomistit ovat allekirjoittaneet WWF:n adressin, jossa he mainostavat päästökauppaa tehokkaana keinona kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Mukana oli myös kaksi Turun kauppiksen proffaa. Sternin raportin jälkeen toivoisi, että yhä useampi kauppatieteilijä alkaisi armottoman lobbaamisen ilmastomäen puolesta.

Ylen 24 sivusto uutisoi kahdestakin ilmasto aiheisesta uutisesta. Ensin hyvä uutinen, joka kertoo Ranskan koventavan ympäristöverojaan ja sitten hasardiuutinen tutkimuksesta, joka suosittelee rannikkoseutujen evakuoimisen suunnittelun aloittamista. Pitäisikö Turunkin aloittaa joko evakuointi tai hiekkasäkkien täyttö? Ihan gallup-tyyppinen vastaus käy.

Turkkaristakin löytyi kaksi ilmastoaiheista uutista. Ensmmäisessä puhutaan tulvariskin kasvusta ja toisessa rantaeroosion voimistumisesta. Molempien todetaan olevan ilmastonmuutoksen aiheutamia. Tämä kohta pisti kuitenkin miellytävällä tavalla silmään: "Ennakoimattomat luonnonmullistukset kuten voimakkaat hirmumyrskyt ja rankkasateet sekä niihin usein liittyvät tulvat ovat yleistyneet ilmastonmuutoksen seurauksena kaikkialla."
On aina kivaa, kun ilmastonmuutoksen havaitaan olevan tosiasia, joka vaikuttaa elämäämme jo nyt.

BBC:n raportissa Nairobin ilmastokokouksesta mielenkiintoisin huomio oli varsinaisten kasvihuonekaasuleikkausten paitsioon jäänti, kun keskustelua on käyty lähinnä siitä, miten vaikutusten mukautumiseen tarkoitettuja rahoja tulisi jakaa. Tämä adaptaatiosta jankuttaminen onkin käynyt hermoilleni lähiaikoia melko tavalla. Ja joo, kyllä tiedän, että sekin on tärkeää. Haluan tuoda silti esiin, että kaikki mukautumissuunnitelmat koskevat vain ihmisiä ja ovat tavallaan pois varsinaisista ilmiön rajoittamistoimista.

Tulipa pitkä viesti. No ei se mitään, liity sitten Maan ystäviin!

Maa tarvitsee ystäviä!

Tänä viikonloppuna pidettiin Porissa, tuossa voodoo-juoppojen kotikaupungissa, Maan ystävien väentapaminen. Koska sain täällä äärellisen monta bloggaus-ideaa, tästä saattaa tulla täyttä sekoilua.

Saavuimme Porin raitille perjantai-iltana. Ensimmäisenä ohjelmassa oli seminaari biopolttoaineiden puhtaudesta ja niiden suhteesta ilmastonmuutokseen. Puhujina toimivat Markku Riihijärvi Vakka-Suomen kehityskeskuksesta sekä Finnwatch-raportin kirjoittaja, tutkija Niko Humalisto.

Seminaari oli ihan törkeän hyvä. Tunsin pienen Dodolaisen seminaari-fanaatikon kasvavan sisälläni, kun kuuntelin puheita. Markku kertoi projektistaan, jossa kaislasta ja muista biopolttoaineeksi sopivista materiaaleista tehtäisiin hyvin paikallisissa ratkaisuissa energiaa ja lämpöä. Idea vaikuttu loistavalta, koska se myös poisti ravinteita(fosfori ja typpi) vesistöistä samalla kun tuotti ilmastoneutraalia energiaa.

Eilen kelailtiin ilmastoporukoiden kanssa Euroopan Maan ystävien Big Action ilmastotempauksen suunnittelua. Koska mitään kummempaa ei saatu aikaan, Oras Tynkkynen ehdotti, että jatkaisimme brain-stormausta illalla karpalomehun äärellä.

Ja mehua hankittiin... ja sitten stormattiin.
Jonas sai idean, että keräisimme kaikkialla Euroopasta lehden näköisiä lappuja kokoa A3 ja sitten Brysseliin rakennettaisiin valtaisa (135 m.) puu johon nämä kaikki lehdet ripustettaisiin. Lehtiin tietysti kirjoitettaisiin jotain ilmastoliitännäisiä kommenteja.

Muitakin ideoita(aito sinivalas) esitettiin(ilmastolohikäärme), mutta (jääkarhujen joukkokuolema) niistä on paras vaieta.

Eilen ja tänään käytiin myös rakentavaa paikallaanjunnaavaa keskustelua siitä tulisko MY:n olla liike vai järjestö. Vaikkakin keskustelu oli puuduttavaa jankkaamista, opin aimoannoksia kansakuntamme järjestökentän tehtävänjaosta ja siitä kuinka uniikki MY onkaan.

Tämän jälkeen olikin viimein syyskokouksen aika. Kun satoja tunteja(2 h.) kestänyt keskustelu uuden työntekijän palkkaamisesta saatiin setvittyä, siirryttiin valitsemaan uusia puheenjohtajia ja hallituksen jäseniä. Uudeksi Pj:ksi valittiin Riikka Leskinen ja vpj:ksi Tatu Päkkilä ja Jenni Gästgivar. Sitten äänestettiin kurkkuaviiltävän jännituksen saavittelemina uusista hallituslaisista. Minä selvisin kunnialla jaetulle ykköstilalle Hanneleen kanssa.

Sitten varsinaista brain stormausta jälleen.

Turun Maan ystävät uudistuu ja etsii maalle uusia ystäviä!
Toiminta suunnitelma, jonka yhdessä Jonaksen kanssa väsäsin kuuluu seuraavasti:

1.) Suoritetaan rakenne uudistus
2.) Hankitaan uusia jäseniä >20 kpl.
3.) Ratkaistaan maailmaa vaivaavat ongelmat

PS. Kun maailman ongelmat on poissa päiväjärjestyksestä voidaan keskittyä "kiva-kiva"-juttuihin.

Tarkoitus on siis muuttaa TuMan imagoa dynaamiseen ja nuorekkaaseen suuntaan sekä hyödyntää jäsendiversiteetin tarjoamia synergiaetuja. Perustamme myös Turun MY:n oman blogin, josta muodostuu nopealla aikataululla blogi-taivaan kirkkain kvasaari.

Tervetuloa mukaan.

Etiikan palikkatesti

Tämä on nyt referaatti myöhään yöllä käydystä melko korkealentoisesta keskustelusta. Höpinä koski moraalia ja etiikkaa.

Lyhennettynä (ja selkeytettynä) näin:

OSA I (jossa testataan ihmisten välisiä "arvosuhteita")
Sinulla on edessäsi kaksi näppäintä.
Toisesta räjähdät sinä, toisesta tuntematon henkilö naapurihuoneessa. Sinun on valittava jompikumpi. Miten valitset?
Jos valitsit sen toisen kaverin, niin seuraavaksi pistetään vaakaan lisää porukkaa. Kysymys on siis: Kuinka montaa tuntematon(ja lopulta tuntemaasi) ihmistä annihiloisit itsesi pelastamiseksi?

OSA II (jossa testataan koko eliökunnan sisäisiä "arvosuhteita")
Sinulla on jälleen edessäsi nuo samat veren tahrimat nappulat.
Toista painamalla räjähtää yksi ihminen ja toista painamalla jokin eläin tai kasvi. Miten toimit?
Jos (ja kun) menit valitsemaan vaihtoehdon kaksi, alamme jälleen lisätä kakkosnappulan tuhovolyymia.
Nyt nappulan kaksi takana onkin jokin kokonainen eliölaji. Mitenkäs toimit?
Jos tämäkään ei vielä riittänyt yhden ihmisen arvoksi, jatkamme tietysti panosten korottamista kunnes nappiapainamalla tuhoutuu koko planeetan eliölajit pois laskettuna ihmiset.

Tällaisella kysymysten asettelulla/heittelyllä voimme kuvitella saavamme aavistuksen omaisen tiedon siitä millaisia ovat arvostuksemme ja maailmankatsomuksemme.

Huom. Voi myös käyttää väärin määritelläkseen omaa poliittista kantaansa.

Ole ystävällinen ja kommentoi, mitkä ovat sinun valintasi?

Pilkettä silmäkulmassa

Eilen se sitten viimein tapahtui; SUURMIELENOSOITUS, vaan ei täällä Turussa. Meitä valveutuneita oli hiukan alta 200, jota ei voi aivan suurmielenosoituksena pitää. Muualla maailmassa oli suuret massat saatu liikkeelle. Lontoossa oli ollut 25000 marssijaa ja Sydneyssä yli 30000.

Jollain tavalla minuun on iskenyt jonkintasoinen optimismi viime päivien aikana tulevien Nairobin neuvottelujen suhteen. Suurimpina vaikuttimina ovat varmaankin olleet ilmasto-aiheen laaja medianäkyvyys lähiaikoina, Sternin raportin saama julkisuus sekä Britti-hallituksen positiiviset kannanotot.

Näistä nyt ei välttämättä kannattaisi hirveästi innostua, mutta olen selvästi sitä mieltä, että Nairobissa voidaan saada jotain sovituksi. Näkisin että tehokkaalla ilmastopolitiikalla on nyt mahdollisuus breikata.

Science lehti julkaisi viikolla aartikkelin meribiodiversiteetin romahtamisesta. Tutkimuksen tulos oli hätkähdyttänyt, jopa tutkijoita itseään: kaikki merielämä tulee loppumaan ennen vuotta 2050! Tämä johtuu liikakalasutksesta ja biotooppien pilaantumisesta. Hesarissa julkaistussa versiossa kerrottiin myös, että kolmasosa merien biodiversiteetistä on jo kuollut sukupuuttoon. Luettuani tänään Kasvun rajat -opusta(jonka sanoman voi, jos oikein pohdiskelee, yhdistää edellä esiteltyyn tutkimukseen) alkoi tuo otsikon pilke hieman hiipua ja korvaantua sillä kaikki-menee-päin-#>X=#a-eikä-kukaan-tee-mitään-fiiliksellä.

Kiitos kuitenkin kaikille, jotka tekivät jotain ja tulivat eilen marssimaan viilemämmän ilmaston puolesta, kuten julisteemme käski. Ensi vuonna järjestetään sitten se kaikkien aikojen valtaisin suuruudenosoitus vai mikä se nyt olikaan.

ILMASTONMUUTOS NYT

Ei tarvitse paljolti pohtia mitä tänään pitäisi blogiin rustata.


ILMASTOMARSSI kansainvälisenä ilmastopäivänä 4.11.

Tämä ei todellakaan ole mikään vapaaehtoinen tapahtuma!

Lähtö tapahtuu Vanhalta Suurtorilta kello 14:00. Tällöin kaikki kymmenettuhannet maailman tilan tajunneet kansalaiset lähtevät raikuvien marssilaulujen saattelemina kohti Kauppatoria, jossa tarjolla on niitä kuuluisia leipiä ja sirkushuveja.

Odotan kaikkien saapuvan kyseisenä ajankohtana kyseiselle alueelle, sillä ilmastonmuutos on vakavin asia, jota maa päällään kantaa.

Tarkempaa tietoa www.ilmastomarssi.org