Nyt sitten tartutaan vielä siihen vaikeimpaan kysymykseen eli valmisteluprosessiin.
Valmistelijan valta on valtava! Valmistelussa päätetään siitä mitä asioita ylipäätänsä tulee päätöksentekoon ja millaisina nuo asiat päätöksentekoon tuodaan.
On hyvin suuri ero siinä tuleeko esim. torin kehitykseen liittyen äänestettäväksi ehdotus toriparkista, torin osittaisesta puistottamisesta, torin umpeen rakentamisesta vai tuleeko asia ylipäätään mihinkään äänestykseen.
Suorassa demokratiassa 3.0 minkä tahansa asian valmistelu voi lähteä käyntiin ainakin kahta kautta. Virkakoneiston käynnistämänä tai kansalaisaloitteen kautta.
Virkakoneisto käynnistää hankkeiden valmistelua tietysti, kuten nykyäänkin, valtuuston ohjelmien mukaisesti ja reagointina ties mihin asioihin.
Kansalaisaloiteen kautta voitaisiin aloittaa käytännössä minkä tahansa kokoisen tai näköisen hankkeen valmistelu. Aloitteen voisi jättää kuka tahansa. Aloitteita voisi olla kahdenlaisia: Yksittäisen tahon jättämiä, sekä jo valmiiksi suuren joukon ”allekirjoittamia”.
Yksittäisen tahon (henkilö tai yhdistys tai...) aloite päätyisi aluksi lyhyeen virkamiesvalmisteluun, josta se nopeasti tuotaisiin, jonkin lautakunnan esityslistalle. Siellä päätettäisiin (tai siis kuntalaiset taas äänestäisivät) lähdetäänkö hanketta viemään eteenpäin vai ei.
Suuren joukon allekirjoitama (suureksi joukoksi voitaisiin määritellä esim. 1%, 5%, 10% tai 33% kuntalaisista, mikä sitten onkaan järkevä luku) kansalaisaloite ei päätyisi edellisen prosessin kouriin, vaan hankkeen ympärille koottaisiin virkamiehistä ja vapaaehtoisista kansalaisista koostuva valmistelukomitea. Se vietäisiin koko valmisteluprosessin läpi loppuun saakka joka tapauksessa.
Kaikkia kolmea kautta valmisteluun päätyvät hankkeet kasaavat ympärilleen valmistelukomitean. Komiteaan saa osallistua kuka tahansa ja kaikkien komiteoiden toiminta, tiedotus ja kommunikatio on täysin avointa.
Komiteoissa virkamiehet (arkkitehdit, rakennusvalvojat, suunniteluinsinöörit, palvelujohtajat, jne.) toimivat työnohjaajina ja (HUOM!) päätöksentekijöinä.
Tämä epädemokraattinen piirre on nähdääkseni tarpeellinen muutamasta syystä. (Jos kilpailevia ehdotuksia löytyy niin hyvä.) Olisi suoran demokratian idean vastaista, jos komitean jäsenillä olisi mahdollisuus äänestää silloin kuin muilla ei ole, ja toiseksi sisäisiä äänestyksiä suorittava avoin komitea olisi hyvin altis valtaukselle sekä nimby-ilmiölle.
Poikkeuksen virkamiesvetoisuuteen tuottavat suuret erimielisyydet (esitellään edempänä) sekä suuren joukon allekirjoittama kansalaisaloite, jossa jo kansalaisaloitteessa on päätetty kuka kansalainen asetetaan valmistelukomission vetäjäksi. (Tällaisille henkilöille on myös syytä maksaa jonkinlaista korvausta, jotta kenellä tahansa olisi mahdollisuus ottaa vastaan valmistelun vetäminen.)
Valmistelu etenee kolmessa vaiheessa, jotka ovat 1. hankesuunnitelman hyväksyminen 2. hankeluonnoksen hyväksyminen sekä 3. hanke-ehdotuksen hyväksyntä.
Valmistelun kaikissa vaiheissa suoritetaan äänestys mihin suuntaan valmistelua tulisi viedä ja suurien erimielisyyksien ilmetessä valmisteluprosessi jakaantuu useampaan, jotka siis valmistelevat erilaista päätöstä . Suureksi erimileisyydeksi voitaisiin määritellä vaikkapa 10, 25 tai 33 %. Jokaiselle eri suuntaan vievälle vaihtoehdolle perustetaan oma valmistelukomissio. Suuren erimielisyyden vuoksi perustetun valmistelukomitean johtoo valitaan asiaa kannattava kansalainen, samoin kuin allekirjoitetussa kansalaisaloitteessa.
Valmistelu ei voi jakaantua kymmeniin eri suuntiin, koska virkakoneiston resurssit eivät riittäisi tällöin kunnolliseen valmisteluun.
Näin ollen päätettäväksi saapuu useita avoimesti ja kansalaisten kanssa yhdessä valmisteltuja ehdotuksia, eikä vain sitä yhtä esitystä toriparkista.
Jos tässä kyettiin sentään tämän tasoiseen ideointiin, on hyvin vaikea uskoa, ettei jollain oikealla valtiotieteilijäporukalla saataisi toimivaa mallia kasaan.
Toivonkin ettet nyt koko 3.0:n lukeneena ala keksimään miksi tämä ja tämä osa hahmotelmasta ei muka toimisi, EI tietenkään toimi! Sen sijaan mielekkäämpää olisi pohtia, miten tämän kaltaisen järjestelmän suuret haasteet voitaisiin ratkaista, jotta voisimme ottaa seuraavan askeleen demokratia kehityksessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti