Tasa-arvon toteutuminen vihreissä

Vihreiden naisten varapuheenjohtaja Anita Birstolin ottaa kantaa puolueen tekemiin henkilövalintoihin tiedotteessa. Tämän lisäksi monilla listoilla keskustellaan mahdollisista ministerivalinnoista. Viesti on, että puheenjohtaja Niinistön lisäksi ministeriksi olisi valittava nainen, koska jäsenet ja puoluekokousedustajat olivat niin hölmöjä, että menivät valitsemaan tällä kertaa enemmän miehiä kuin naisia puolueen johtotehtäviin. 

Minulle tasa-arvo ja feminismi vihreissä tarkoittaa tasa-arvoista kohtelua sukupuoleen katsomatta. Kiintiöitä, myös sukupuoleen liittyviä, on aina pidettävä tasa-arvoa loukkaavina väliaikaisratkaisuina, jotka tulee poistaa, kun epätasa-arvo on poistunut. Positiivinen erikoiskohtelu on aina oikeutettua vain niin pitkään kun positiivisen kohtelun kohde on soretussa asemassa. 

Olen vahvasti sitä mieltä, että henkilövalintojen osalta vihreät ovat tämän pisteen ohittaneet (esimerkiksi puheenvuorojen määrässä näin ei vielä ole, ViNO pitää asiasta lukua ja miehet pitävät yhä suhteellista edustustaan enemmän puheenvuoroja. ViNOn omissa kokouksissa naisia suositaan puheenvuorojen jaossa tällä perusteella, puolue ei ole ottanut tätä käyttöön, vaikka sama ongelma on olemassa). 

Näin ollen en ole erityisen innoissani sukupuolikiintiöistä vihreiden puoluepesteissä (joskin hallituksessa ja valtuuskunnassa olisi ihan kiva olla kaikkia sukupuolia edustettuina, jos ajatellaan, että monipuolinen sukupuolijakauma mahdollistaa asioiden monipuolisemman käsitelyn ja tätä kautta laadukkaamman lopputuloksen). 

Vuonna 2007 puolueemme puheenjohtaja, kaksi varapuheenjohtajista, valtuuskunnan puheenjohtaja, ainoa MEPpi, eduskuntaryhmän puheenjohtaja sekä molemmat ministerit(!) olivat naisia. En ole kuullut kenenkään valittaneen asiasta silloin tai jälkeenpäin. Minusta tämä on vahva osoitus tasa-arvon toteutumisesta puolueen johtotehtävien henkilövalinnoissa.

Kun sukupuolten välinen tasa-arvo katsotaan jossain kehyksissä jonkin asian suhteen toteutuneen tulee kiintiöajattelusta luopua, koska kyseisen tilanteen vallitessa kiintiöt määritelmällisesti aiheuttavat sukupuoleen perustuvaa syrjintää, joka ei ole enää perusteltavissa. Minusta vihreät ovat saavuttaneet tällaisen tilanteen, joten kiintiöajattelusta olisi luovuttava ja kohdeltava kaikkia henkilöitä saman arvoisesti huolimatta heidän sukupuolestaan. 

Esimerkiksi Tuija Braxin syrjäyttäminen vuoden 2007 tilanteessa oikeusministerin paikalta olisi ollut minusta oikeusmurha. Pätevin henkilö olisi jäänyt valitsematta vain sukupuolensa vuoksi.

Toivon siis että vihreät valitsevat ministerinsä sillä perusteilla kuka kansallisissa vaaleissa valituiksi tulleista henkilöistä (ulkopuolisen ottaminen vaatisi erittäin perusteltua syytä. Aiemmin ainoastaan puolueen puheenjohtajuus on riittänyt, enkä näe mitään syytä kävellä kansan äänestystuloksen yli) on pätevin mitäkin ministeriötä johtamaan.

PS. koko hallituksen koostumuksessa voisin helposti kannattaa kiintiötä, koska tässä kontekstissa sukupuolten välinen tasa-arvo ei mielestäni ole vielä toteutunut.

Vihreistä ihan koko Suomen vihreiksi?

Puoluekokous tuli ja meni, ja onnea voittaneille!

Puoluekokouksessa toistui eräs legendaarinen puheenvuoro monesti. Kyseessä oli tyypillinen "me emme hyväksy ihmisiä X, joten emme saa kannatusta" -puheenvuoro.

Vihreisiin täytyy voida liittyä ja vihreitä täytyy voida äänestää vaikka olisikin uskovainen, söisi makkaraa, lentelisi pitkin maailmaa, omistaisi muutaman henkilöauton, vihaisi maahanmuuttajia, asuisi isossa omakotitalossa, halveksuisi homoseksuaaleja. pukeutuisi turkiksiin. kannattaisi ydinvoimaa, vastustaisi EU:ta, harrastaisi metsästystä tai verkkokalastusta kuuttialueella, vastustaisi aborttia, avohakkauttaisi omistamansa metsäalueet ja lämmittäisi kotinsa pienillä vauvoilla.

Hetkinen, pitikö kaikkia edellisiä pointteja suvaita? Mitä kaikkea tähän listaan voi lisätä? Millä logiikalla edelliseen listaukseen voi johtaa väittämiä? Ja erityisesti, mitä edellisen kaltaisen väitteen esittäjät haluaisivat että asialle tehdään!

Käsittääkseni puolueeseen saa nykyisin liittyä vaikka tekisi edellisistä (tai siis niitä laillisia listassa olevia juttuja). En myöskään usko, että puolueen jäsenistö syrjii toisiaan näiden vuoksi. Esimerkiksi tiukan vegaanisessa Turun nuorisoklikissä on myös lihansyöjiä ja autoilijoita ja monet lentelevät pitkin maailmaa. Yhteishenki on silti hyvä ja uudet jäsenet tervetulleita.

Mutta eihän kyse olekaan tästä, vaan siitä että "meitä pitäisi pystyä äänestämään(!) myös se lihaa syövä rasisti-sovinisti-autoilija". Mutta miten toimintaamme pitäisi sitten muuttaa, jotta houkuttelisimme näitä äänestäjiä?

Pitäisikö muuttaa poliittisia linjoja, jotta kuka tahansa, koko kansa, voisi innokkaasti äänestää vihreää puoluetta tai olla puhumatta poliittisista tavoitteistamme? Tulisiko vihreiden kannattaa autoilua, teholihateollisuutta, rasismia, lentämistä, turkisteollisuutta, joidenkin kirkkokuntien erityisasemaa suhteessa valtioon sekä muihin kirkkoihin, sovinismia, ydinvoimaa ja niin edelleen, tai vähintään vaieta niistä? Pitäisikö muuttaa poliittiset tavoitteemme, joissa näitä asioita ajetaan? Vai mitä aiemmin esitellyn argumentin esittäjät haluavat (tähän saakka argumentoijat harvoin pääsevät, jos ikinä)?

Mielestäni kaikki edellä esitetyt poliittiset kannat, ja loputkin kannoistamme, on loogisia johdannaisia puolueen periaatteista, eikä niitä tule muuttaa ilman vahvoja perusteita. Ei ainakaan sillä perusteella, että luopumalla periaatteistamme johdetuista loogisista poliittisista tavoitteista, voisimme mahdollisesti houkutella uusia äänestäjiä.

Kun vaalianalyysi oli, että tulee kirkastaa linjaa ja suorittaa back to basics -matka vihreyden ytimeen, niin nämä "luovutaan poliittisista linjauksista mahdollisen kannatuksen vuoksi" -vaatimukset ovat kyllä kohtuullisen heikolla pohjalla.

Porvari nukkuu yksin

Vihreät päättivät eilen puoluevaltuuskunnan ja eduskuntaryhmän yhteiskokouksessa, ettemme lähde edes neuvottelemaan vanhan porvaripohjan kanssa hallitukseen menosta.

Itse pidin suurin piirtein seuraavan sisältöisen puheen kokouksessa (tässä vasta-argumentteja muutamiin niihin väitteisiin, joita on noussut viimeisen vuorokauden aikana):

"Kun kokoonnuimme vaalien turpasaunan jälkeen, analyysissä nousivat esiin erityisesti kaksi asiaa:

Ensinnäkin, puolueen omaa Vihreää linjaa tulee kirkastaa! Katsoimme, että oma linjamme oli hukkunut porvarihallituksessa, eikä kukaan oikein enää muista mitä me itse ajamme (lähinnä muistetaan mitä me emme aja, mutta silti joudumme puolustelemaan hallituksessa).

Toiseksi, suostuimme selkeän vaalitappion ja lähes itsestäänselvän oppositiokauden sijaan lähtemään neuvotteluihin, ainoastaan sillä ehdolla, että saamme aikaiseksi historiallisen vihreän hallitusohjelman.

Vihreän linjan kirkastamista tuskin on se, että lähtisimme mihin tahansa hallitukseen vain torpataksemme Perussuomalaisten hallitukseen pääsyn. On lähes vastakohta oman linjan kirkastamiselle, määritellä oma neljän vuoden agenda toisen puolueen vastustamisen kautta.

Vihreän politiikan kirkastamista ei myöskään ole se, että lähtisimme millaisella ohjelmalla tahansa mihin tahansa hallitukseen, koska "vain hallituksessa voi vaikuttaa ja vain siellä saa ajetuksi omia asioita eteenpäin". Tällä logiikalla meidän tulisi olla myös kansallissosialistien halituksessa viherleimana vaatimassa, että lopullisessa ratkaisussa Zyklon B:n sijaan käytetään biohajoavaa Zyklon B Ecoa. En myöskään pitäisi tätä kovin tehokkaana oman linjan kirkastamisena.

Toisena vaatimuksenamme oli (ja on) historiallisen vihreä hallitusohjelma. Vaalitappion jälkeen vain tällä syyllä voisimme pitkin hampain lähteä kantamaan hallitusvastuuta. Tämän ohjelman tulee ennakkoehtojemme ja päätavoitteidemme pohjalta olla selkeästi vasemmalla ja äärimmäisen vihreä.

On siis lopetettava itselleen valehtelu ja myönnettävä, että me osaamme lukea porvaripuolueiden poliittiset ohjelmat, me olemme viettäneet juuri neljä makoisaa vuotta heidän kanssaan hallituksessa ja tiedämme kyllä mitkä ovat näiden puolueiden poliittiset tavoitteet!

Kokoomuksen kanssa ilmastopolitiikka, tuloerojen kaventaminen ja köyhyyden vähentäminen ei oikein rullaa, kepulien kanssa eivät natsaa vesiensuojelu, maataloustuet, kuntauudistus, metsiensuojelu, ilmastopolitiikka, turpeen tuet, soidensuojelu, metsienhoitotavat taikka arvoliberalismi. Kun nämä summaa yhteen, niin on täysin selvää, ettei hallitusohjelmasta ole tulossa sitä historiallisen vihreää paperia, joka on ehtomme hallitukseen menolle.

Näin ollen meidän tulee pitäytyä omassa linjassamme, ajaa omia tavoitteitamme ja myöntää tässä ja nyt, ettemme saa porvaripohjalla, taikka missään pohjassa, jossa persut ovat mukana, tarpeeksi vihreää hallitusohjelmaa."