Vihreät, V-V ja degrowth - osa 1.

Aihe on haastava, monimutkainen ja siitä riittää juttua moneksi blggaukseksi, joista tämä pintaraapaisu on nyt ensimmäinen. Tarkoituksena on kirjoittaa samalla otsikolla useita bloggauksia, jotka käsittelevät degrowthia, omia näkemyksiäni siitä sekä vihreiden suhdetta aiheeseen.
__________________________________________________

Viikonloppuna degrowth.fi blogin toinen perustaja, taloustieteilijä Timo Järvensivu piti ViNOn väentapaamisessa hyvän ja riidanhaluttoman luennon degrowthista. Tuossa aiempana linkki hänen bloggaukseensa aiheesta.

En aio käydä aiheen perusteita tässä läpi, vaan esitän tällä kertaa vain muutaman sivuhuomion asiasta.

Aluksi haluan toistaa väentapaamisessa ja degrowt.fi blogin kommenteissa esittämäni väitteen, että vihreillä ja degrowth-liikkeellä on sekä arvopohjassa että politiikkakeinoissa kuitenkin enemmän yhteneväisyyksiä kuin eroavaisuuksia: kasvun priorisoinnista ja retoriikasta siirtyminen onnellisuuden ja hyvinvoinnin priorisointiin ja retoriikkaan, taloudellisen toimeliaisuuden asetteminen tiukasti luonnon kantokyvyn rajoihin, uusien hyvinvoinnin mittarien käyttöönotto sekä sosiaalisen tasa-arvoisuuden saavuttaminen globaalilla skaalalla.

Toiseksi  haluan esittää huomion decoupling- eli irtikytkentäkeskusteluun (en löydä hyvää linkkiä termille, mutta sillä tarkoitetaan ympäristötuhojen irtikytkentää taloudellisesta kasvusta, noin niinkuin karkeasti sanottuna). Tähän liittyen Tim Jackson osoittaa kirjassaan Prosperity without growth hyvin uskottavalla matiikalla, että hiilipäästöjen per tuotettu dollari tulee pudota nykyisestä 768 gCO2/$ lähelle nollaa grammaa CO2 per dollari ja lopulta jopa negatiiviselle puolelle.

Tällainen yhteiskunta olisi siis sanalla sanoen hiilineutraali. Tavoite johon tietysti koko ympäristöliike pyrkii. Tavoite jota myös erityisesti ympäristöliikkeen puolella, ja yhä enemmän myös muissa piireissä, pidetään mahdollisena (tai lähinnä pakollisena). Hiilineutraliuteen on päästävä, ja nopeasti, oli taloudellista kasvua tai ei.

Josta pääsemmekin pointtiini.
Hiilineutraaliyhteiskunta, joka jo nykytekniikalla on mahdollinen (vain poliittinen tahto puuttuu), on yhteiskunta, jossa ilmastopäästöt ovat absoluuttisesti (oikeastaan totaalisesti) irtikytketty!

Tämä havainto selittää myös ainakin osittain sitä kommunikaatiokatkosta, joka suomalaisen degrowth-liikkeen ja monien ilmastoaktivistien välillä on. Ilmastoaktiiveilla, kuten minä, irtikytkentä on pakollinen ja toteutettavissa oleva osa ilmastokatastrofin torjumista. Näin ollen degrowth liikkeen monesti agressiivinen argumentointi irtikytkennän mahdottomuudesta kaikuu ikävä kyllä kuuroille korville.

Edellinen ei kuitenkaan tarkoita, että olisimme saaneet vastauksen irtikytkentädilemmaan. Ainoastaan esittää että tietyllä sektorilla todellinen irtikytkentä vaikuttaisi olevan mahdollista. Se tarkoittaa myös sitä että voimme ajatella löytävämme muitakin sektoreita, joissa irtikytkennällä on mahdollisuuksia.
Irtikytkennän dilemmaa ei silti voida hyljätä. Esimerkiksi materiaalien käytössä törmäämme varmasti termodynamiikkaan ennen absoluuttista irtikytkentää.