Tim Jackson esittelee kirjansa Prosperity without growthin sivulla 81 Ehrlichin yhtälöksi (IPAT) kutsumansa laskukaavan. Yhtälö esittää, että ympäristövaikutukset (I) ovat yhtä kuin populaation määrä (P) kertaa taloudellinen toimeliaisuus tai yksinkertaisemmin ansiotaso (A) kertaa ympäristövaikutukset per tuotettu yksikkö (T). Näin ollen:
I = P x A x T
Nykyäänhän, ekologisella jalanjäljellä mitattuna, ihmiskunta käyttää maapallon ekologista kapasiteettiä noin 150 %:n tehokkuudella, eli huonosti kulkee. Tämä tarkoittaa, että I:n arvo on jo 50 % kestävää tasoa korkeampi.
Populaatio (P) ja BKT/capita (A) kasvavat hiukan alta puolentoista prosentin vuositahdilla. Taloudellisen toimeliaisuuden teknologinen intensiteetti (T) tulisi siis kompensoida sekä populaation että talouden koon kasvun, jotta pääsemme absoluuttisen irtikytkennän uralle. Tämä tarkoittaisi siis noin kolmen prosentin intensiteetin laskua vuosittain, jotta I pysyisi vakaana, ja yli kolmen prosentin laskua, jotta myös I lähtisi laskuun. Tim Jackson esittää kirjassaan, että esim hiili-intensiteetti on tähän mennessä pudonnut vain 0,7 %:n vuositahdilla.
+ 1,5 % + 1,5 % + 2,3 %
^ ^ ^
|| || ||
P x A x T = I
||
v
- 0,7 %
Näillä luvuilla saamme klassisen esimerkin suhteellisesta irtikytkennästä, jossa teknologinen intensiteetti kyllä laskee, mutta absoluuttiset ymppäristötuhot kasvavat P:m ja A:n arvon nousun vuoksi 2,3 prosenttia.
Absoluuttiseen irtikytkentään tarvitsisimme siis seuraavia lukuja:
+ 1,5 % + 1,5 %
^ ^
|| ||
P x A x T = I
|| ||
v v
- > 3 % - > 0 %
Vaihtoehtoisesti voisimme vähentää taloudellista kasvua (A), kuten degrowth-liike esittää. Ympäristötuhojen pysäyttämiseksi tarvitsisimme siis taloudellista laskua yli 0,8 % (1,5% - 0,7 %) vuodessa.
+ 1,5 %
^
||
P x A x T = I
|| || ||
v v v
- > 0,8 % - 0,7 % - > 0 %
Aiemmissa bloggauksissa kirjoitin ilmastosta ja sen irtikytkentämahdollisuuksista. Sekä Tim Jackson kirjassaan että degrowth.fi blogin kirjoittaja Timo Järvensivu edellisen kirjoitukseni kommenteissa esittivät, että irtikytkennän tulisi ilmastopäästöissä olla jopa niin kova, että alkaisimme poistaa hiiltä ilmakehästä. Olen täysin samaa mieltä, oli meillä sitten taloudellista kasvua tai ei! Hiilenpoiston tarpeen voi varmistaa, kun tarkistaa nykyisen CO2-tason http://co2now.org/:sta ja havaitsee sen olevan 386,80 ppm, vertaa tätä 350 ppm:n tavoitteeseen ja pohtii mihin suuntaan ollaan menossa.
Henkilökohtaisesti uskon, että tällaiseen hiilinegatiiviseen yhteiskuntaan siirtyminen on pakollista ja myös teknisesti mahdollista. Tämä kuitenkin muuttaa IPAT yhtälöä aika hauskalla tavalla. Kun CO2-ekv. päästöt per tuotettu euro ovatkin negatiiviset (-T, huomaa miinusmerkki muuttujan edessä!) eli hiiltä poistuu ilmakehästä, huomaamme että sekä populaation (P) että BKT/per capitan (A) kasvu parantaa ympäristön tilaa (I).
+ 1,5 % + 1,5 %
^ ^
|| ||
P x A x - T = I
|| ||
v v
- 0,7 % - 3,7 %
Tämä ajatus vaikutti aluksi hiukan oudolta, mutta kyllähän kymmenen ihmistä, jotka istuttavat kukin yhden puun, saavat sidotuksi vähemmän hiiltä ilmakehästä, kuin sata ihmistä jotka istuttavat kukin kymmenen puuta.
Havainto asettaa degrowthin, irtikytkennän tai IPAT-yhtälön ristiriitaiseen valoon. Onko kasvu sittenkin positiivinen seikka aloilla, joissa kykenemme totaaliseen irtikytkentään ja lopulta negatiiviseen T:n arvoon? Onko tällaisia sektoreja oikeasti olemassa (minähän tunnun ajattelevan, että ilmastopäästöt olisivat tällainen sektori)? Onko IPAT-yhtälö epäkorrekti tapa laskeskella ympäristörasitusta, jos se negatiivisilla T:n arvoilla kannustaa sekä populaation että talouden koon kasvuun?
Näihin lisää epäloogisia päätelmiä ensi kirjoituksessa.