Eilen järjestettiin jo perinteeksi muodotuva Pieni-festari, joka on siis Turun repun ja amnestyn yhteishappeninki. Päivällä oli yritysten yhteiskuntavastuuta käsittelevä seminaari, joka oli todella mielenkiintoinen, vaikkei siellä ollutkaan tarpeeksi yleisöä ja illalla oli musisoitia, jonne porukkaa sitten jo saapuikin.Kiintoisia puheenvuoroja oli niin monta etten niitä nyt tässä ala referoimaan, mutta johonkin pitäisi tarttua. Paikallahan oli kahden eri sertifikaatin porukkaa eli reilun kaupan ja Chiquitan (perfect for life? on tässä taas slogan!) edustaja, joka siis mainosti heidän saamaansa Rainforest alliance -sertifikaattia.
Minä toimin juontajana, joten en voinut kommentoida, vaikka monesti teki mieli. Onneksi Olli ja Sonja tekivät useita hyviä kysymyksiä ja näin keskustelu pysyi raikkaana.
Nyt jälkikäteen tekee mieli pohtia sitä mikä on sertifikaattien tulevaisuus. Niin paljon kuin Reilun kaupan levittämistä kannatankin, niin ideanahan ei saa olla ainoastaan sertifikaatin yleistyminen, vaan sellainen muutos, joka tekisi sertifikaateista työttömiä.
Toinen pointti, jonka tapahtuman järjestäjä Hanna teki, ja josta itse puhui puheessaan on nykykäytäntö yhteiskuntavastuu projekteissa. Jotenkin näin:
Aluksi yritys tekee voittoa mahdollisimman tehokkaasti ja sitten kun on rahaa, tehdään näyttäviä hyväntekeväisyys tempauksia. Näin ei puututa lainakaan varsinaisiin ongelmiin. Tästä esimerkkeinä vaikka kaikki tällaiset: tee jotain niin euro menee johonkin kivaan -tempaukset, joilla pyritään kiillottamaan omaa julkikuvaa.
Haluaisin myös tuoda esiin puhiksemme Sonjan kommentin maailman rakenteesta ja sen syy-seuraus-suhteista. Tämähän on tuosta hyvinvointivaltion maailmansodasta, mutta anyway.
- Me ostamme aina halvimman tuotteen, jolloin annamme markkinoille ärsykkeen panostaa nimenomaisesti tähän ominaisuuteen tuotteissa. Hinnan alentamiseksi täytyy jostain aina karsia, olkoon se sitten työläisten oikeudet, laatu tai ympäristönsuojelu.
- Näin kaikki tuotanto poistuu omista hyvinvointivaltioistamme, jossa edellä mainituista asioista ei tingitä(vielä).
- Jos kuitenkin arvostaisimme näitä muitakin ominaisuuksia kuin halpaa hintaa(tärkeä suomalainen arvo?) saattaisi tämä Kiina-ilmiö joskus jopa pysähtyä.
Tästä nyt ei ole kovin vaikea nähdä homman kaksimielisyyttä. Toisaalta halutaan kunnioittaa ihmisiä ja luontoa(harvemmin), mutta lähinnä vaan halutaan halpoja tuotteita, joten kunhan se on joku muu joka kärsii niin se on ihan ok.
Vastuuta ei voikkaan jättää kuluttajalle, joka on ikuisesti itsekäs(kuinka moni hyvin toimeen tuleva suomalainen ostaa "hyvis-tuotteita"? niinpä!).
Näin väitänkin, että valtio on se instanssi, jonka tulisi valvoa ettei markkinoille tulisi lainkaan eettisiä, sosiaalisia tai ympäristöllisiä laatustandardeja alittavia tuoteita. Tämä on samalla vastaus Piian minulle esittämään kysymykseen.
Ihmiselle ei todellakaan pitäisi antaa mahdollisuutta valita eettisesti tai ympäristöllisesti kestävän ja kestämättömän tuotteen välillä. Nämä kestämättömät versiot ja niiden tuotanto pitäisi kieltää ja jos rikkeitä tapahtuu niiden pääsy markkinoille tulisi estää. Emmehän me hyväksyisi markkinoille esim. ihmisistä tehtyä jauhelihaa tai (kuten viimeviikolla kävi ilmi) kissan nahoista tehtyjä leluja(en nyt vaan keksi mitään ympäristö-aiheista esimerkkiä, koska ihmiset laskee tässä suhteessa lähes mitä tahansa läpi koneestaan).
Kuten Piiakin bloggauksessaan toteaa: "Valintaa ei tapahdu jos ei ole vaihtoehtoja."
14 kommenttia:
Voi harmitus!
Olisinpa päässyt mukaan seminaariin kuuntelemaan mitä muiden sertifikaattien edustajilla on sanottavana.
Pieni oli hauska =)
Olet aikamoisessa minoriteetissa tuon kaipuusi kanssa. Ikävä kyllä.
Normaalisti porukkahan ei halua tulla seminaareihin. Niitä pitäisikin mainostaa jollain aivan oudolla taktiikalla, jotta ihmiset hämääntyisivät, tulisivat sinn ja huomaisivat, että niissä on yleensä todella mielenkiintoisia keskusteluja.
Esim. Tuossa Turun Dodon järjestämässä Megapoliksessa oli vaikka mitä porukkaa puhumassa, mutta kuuntelijoina oli aivan liian paljon tuttuja naamoja.
Tästä pitäisi pitää joku seminaari tai jotain ;)
Jos ei sanota niitä enää seminaareiksi, eikä välttämättä edes keskustelutilaisuuksiksi (itseänikin vähän ujostuttaa ajatus siitä että JOUTUISI puhumaan vaikka käyn seminaareissa lähinnä valistamassa itseäni)...
äh, en nyt keksi mitään sopivan houkuttelevaa vaihtoehtoista nimeä joten palaan aiheeseen myöhemmin.
Kirjoittajan huomautus:
Blogiini saa ja tuleekin kommentoida!
Kirjoitukset ovat usein haastavia ja lähinnä sillä tarkoituksella, että keskustelua esille tuodusta asiasta syntyisi.
Jos nyt siis luet tätä, niin ota näppis kauniisiin käsiisi ja rustaa jotain fiksua, tyhmää tai haastavaa tähän alle!
Blogissasi tuntuu olevan pieni muutos siihen suuntaan, että ympäristökriisi pitäisi hoitaa ensisijaisesti yhteiskunnallisesti eikä yksilön moraaliin vaikuttaen. Mikä on minusta tehokkaampi tapa vaikuttaa, mutta sisältää omat riskinsä.
"Näin väitänkin, että valtio on se instanssi, jonka tulisi valvoa ettei markkinoille tulisi lainkaan eettisiä, sosiaalisia tai ympäristöllisiä laatustandardeja alittavia tuotteita."
Ville-Veikko Mastomäki
Siihen, että jokin auktoriteetti, valtio esim. alkaa pitää huolen siitä, etteivät ihmiset tee väärin, sisältyy paremmin tietämisen tendenssi. Vaikka paremmin tietäminen olisi täysin perusteluta, niin tällaisena individualistisena aikana se on vaikeaa toteuttaa käytännössä.
Sen sijaan henkilökohtaisen moraalin painottamisen ja yhteiskunnallisen ohjaamisen välillä olisi kai hyvä löytää sopiva (kultainen keski)tie. Eli esim. korottaa ympäristöveroja, tukea julkisin varoin kestäviä ratkaisuja, yrittää katkaista yhteiskunnan addiktio taloudelliseen kasvuun, rahoittaa ympäristökasvatusta ja -tiedotusta, tehdä ympäristökriisistä kaikki yhteiskunnan tasot läpäisevä asia. Tässä piilee tosin suomettumisen vaara. -> Vertaa idänsuhteiden vaikutusta kaikkiin suomalaisiin yhteiskuntakerroksiin.
Se mistä tähän saadaan poliittinen tahto ja kansallinen konsensus? Valitettavasti, eipä mistään, ennen kuin se on pakko. Yksinkertaistaen: Siinä vaiheessa, kun ensimmäinen suuren luokan pyörremyrsky saapuu Helsinkiin. Samalla syntyy ehkä jopa, kuin taivaaniskusta uusi "talvisodan henki" Kansallinen yhteisymmärrys tai ehkä jopa Euroopan laajuinen tai suurempi.
Se että ennen tätä paljon tuhoa tulee tapahtumaan, on valitettavaa. Mutta se on muutosta, entropiaa ja kaaosta, osa maailmaa, sen uusiutumista. Eihän nisäkkäitä, kädellisiä tai ihmistäkään olisi kehittynyt, ellei vastaavia ympäristö kriisejä olisi ollut. Ei olisi sitä luonnon monimuotoisuutta, joka nyt on uhattuna.
Ja mitenköhän tämä nyt liittyi mihinkään?
Ai niin. Kaipa tämä nyt liittyi tuohon valintaan. Näen, että valintoja ei ole, vaikka vaihtoehtoja olisi. Yksittäisiä valaistuneita ja tiedostavia poikkeuksia ja yksilöitä varmasti löytyy, mutta "massojen valinnat", tai paremmin sanottuna "valintojen massat" toteuttavat lakejaan, kuin tippuvat kappaleet fysiikan lakeja. Näitä lakeja on monia, hinta, sovinnaisuus, vallitseva moraali, saatavuus jne. Jos nämä kaikki voitaisiin jotenkin arvottaa ja laskea yhteen kaavaan, "valintojen massa" löytyisi käyrän huippuarvoista.
Tässä ratkaisuna näen, että kun halutaan vaikuttaa kuluttajien valintoihin, on otettava huomioon mahdollisimman moni "valintojen massaan" vaikuttava laki. VV:n ehdotus on vaikuttaa vain yhteen, saatavuuteen. Tämä herättää tyytymättömyyttä ja vaikuttamisen halua vastakkaiseen suuntaan. Se on kuin yrittäisi kaivaa kuoppaa veteen: Jokaista nostettua tippaa kohden "kuoppaan" vyöryy "reunoilta" saman verran vettä lisää.
Että näin. Nyt teen taas jotain muuta.
– Joonas
Vastaus Joonakselle:
Hyvä kirjoitus ja olen samaa mieltä monesta huomiostasi, mutta respaillaan nyt sitten vaikka sirkushuvien vuoksi.
Kirjoitat, että minun ideani sisältää paremmin tietämisen tendenssin.
Jep, näin se tekee, mutta niin sisältää moni sinunkin esittämistäsi malleista. Esim. jos pyritään vähentämään jonkin asian käyttöä veroilla tai jos harrastetaan ymppäkasvatusta tulee aina valittavaksi ne asiat, joita vastustetaan ja joita kannatetaan. Tämän valinnan tekeminen on taas sitä paremmin tietämistä.
Kutsut aikaamme individualistiseksi, jota se tietysti on, mutta minä voisin kutsua sitä vaikkapa ekokatastrofin ajaksi, jota se myös on, ja tämä asettaa meille hieman uudenlaista aikataulua, joka taas vie meitä kohti nopeita toimia.
Tulee myös huomata, että valtiomme kieltää monia tuotteita/tuotantotapoja täällä kotimaassa, mutta samaa moraalia ei noudateta ulkomaisten tuotteiden tai tuotannon kanssa. Näin oikeastaan nämä tuotteet ovat markkinoilla maamme lakien vastaisesti. Ja jos nämä kotimaiset tuotteet/tuotantotavat on voitu kieltää tässä individualismin ajassa voidaan varmasti kieltää ne ulkomaisetkin versiot.
Esim. Kotimaassa laittomasti hakattua puuta ei päästettäisi markkinoille, mutta Aasiasta tuotua laitonta puuta saa kaupata tai kotimaassa hikipajaolosuhteissa valmistettuja vaatteita ei varmasti saisi myydä Stokkalla, mutta kunhan ne tulevat Thaimaasta niin homma on ihan ok!
Kannatan siis markkinoilta poistoa aika suurelle määrälle tuotteita, mutta miedommille asioille voi tietysti säätää miedompia "rangaistuksia" esim. nuo mainitsemasi ymppäverot, jotka muuten kuuluvat ihan suosikki asioihini. Ne vain ovat hiukan syrjiviä--> rikkaalla yhä varaa rikkoa ihmisiä ja luontoa kohtaan halutessaan, köyhällä ei.
Tuo teoriointisi tuosta "Talvisodan hengestä" osuu kyllä naulan kantaan! Sitä katastrofia odotellessa... ;)
Ja kuten viime chattailussa jo totesin, en suostu uskomaan, että "kaiken" tarvitsee tuhoutua, jotta pystyisimme luomaan jotain kestävää.
"Valintojen massasta", loistava teoria :).
Olet oikeassa, että nämä mainitsemasi ja varmasti vielä monet muutkin seikat vaikuttavat "valintojen massaan", mutta tuonpa nyt esiin, että jos tuotetta ei vain ole (saatavuus = o) muilla arvoilla ei oikeastaan ole väliä.
No tuo nyt oli vain provokaation vuoksi.
Tuotteen markkinoilta poisto aiheuttaa varmasti närää ja halua vaikuttaa vastakkaiseen suuntaan, jolloin näin demokraattisessa järjestelmässä on näiden "ikävien" asioiden ajajille usein lähtöpassit tiedossa.
Terveisin: Ehkä siis vain yhden kauden istuva kansanedaattori
"Kirjoitat, että minun ideani sisältää paremmin tietämisen tendenssin.
Jep, näin se tekee, mutta niin sisältää moni sinunkin esittämistäsi malleista."
Tämä on kyllä hyvä pointti. Minun mallini ehkä on sitä vain hieman lievemmin. Sillä on eri juttu estää jokin asia, kuin tehdä siitä epäsuotuisa. Kun perustelee, että "näin ei sitten tehdä, koska tätä ja tätä", niin siinä on vahvemman vallankäytön tuntu, kuin siinä, että antaa mahdollisuuden tehdä kuin haluaa, mutta verottaa valinnasta syntyvien kulujen ja haittojen takia.
"...minä voisin kutsua sitä vaikkapa ekokatastrofin ajaksi, jota se myös on, ja tämä asettaa meille hieman uudenlaista aikataulua, joka taas vie meitä kohti nopeita toimia."
Ekokatastrofi vaatisi meiltä kyllä toimia, mutta vain suhteessa johonkin. Ajan vähyys sinänsä ei nopeuta toimintaa mitenkään, vasta sen vähyyden tajuamisen suuri konsensus voi nopeuttaa toimintaamme.
"Kannatan siis markkinoilta poistoa aika suurelle määrälle tuotteita..."
Nyt tulee henkilökohtainen kysymys: Tunnet vetoa suunnitelmataloutta kohtaan?
Kysymys liittyy siihen, että monimutkaisessa yhteiskunnassa pieniäkään asioita ei noin vain oikei voi kieltää tai muokata. Ääriesimerkkinä alkoholin tai kannabiksen kieltolait. Suomi on osa kansainvälistä markkinatalous järjestelmää (lue kapitalismia). Markkinatalous ei ole vain rikkaita pääoman omistajia ja kolmannen maailman, luonnon ja eläinten riistoa vaan se on yhteiskunnan järjestäytymisen tapa. Suomalaisessa yhteiskunnassa markkinatalous hoitaa yhteiskunnassa huomattavasti suurimman osan kulutustavaran hankinnasta ja jakamisesta kansan keskuuteen. Suomessa sen sijaan koulutus tai vaikka terveydenhuolto ei kuulu kansainvälisen markkinatalouteen, paitsi tapauksissa missä jokin palvelu ostetaan markkinataludesta (lue ulkoistaminen). Markkinatalous toimii tietyllä tavalla. Se on osittain itseohjautuva mekanismi, joka vapauttaa yhteisön liialta byrokratialta. (Sosialistisissa maissa byrokratian määrä on aina ollut suuri.) Oleessaan itseohjautuva, sen rajoittaminen saataa aiheuttaa suuriakin muutoksia sen toiminnassa. Esimerkiksi työttömyys ei ole vain jokin yhteiskuntaa vaivaava syöpä, vaan se on juuri talouden itseohjaavuuden oire. Kun sitä taas yritetään vähentää työttömyystoimilla, pitää varoa kerrannaisvaikutuksia, jotka voivat olla vastakkaisia. Esimerkiksi parantaessa yritysten mahdollisuutta tarjota lyhytkestoisia pätkä töitä, vähentää se työttömyyttä, mutta samalla se voi taas vähentää yritysten tarvetta palkata pitkäaikaisia työntekijöitä, mikä lisää työttömyyttä. Irtisanomisen vaikeuttaminen vähentää työttömyyttä, mutta yritysten halu palkata lisää työntekijöitä vähenee. Markkinatalous on siis mekanismi, jota ei noin vai voi muokata ilman, että sen itseohjautuvuus häiriintyy ja samalla byrokratian tarve ei lisääny.
Jos haluaa vaikuttaa siihen, että tiettyjä tuotteita ei myytäisi Suomessa pitäisi ne jotenkin määriteellä. Ei voi vain sanoa, että pahoja tuotteita ei myydä. Jos kyse on esim. sademetsäpuusta, niin kielletäänkö kaikki puumateriaali joka on hakattu sademetsä alueella, vai vain tietyt lait? Miten selvitetään onko jokin puu kaadettu kielletyltä alueelta? Miten selvitetään mikä osa pitkälle jalostetusta tuoteesta on kielettyjä materiaaleja. Ja entä pitkälle jalostetut tuotteet, joiden osat on tehty alihankinnoilla huonoissa työolosuhteissa? Jne... Ja lopulta mikä taho ylläpitää, uusii ja levittää tietoa, jota tarvitaan ylläolevin asioiden määrittämiseen? Kuka valvoo kaikkea tätä? Yksinkertaisesti sanottuna byrokratia.
Ei sillä, että en kannattaisi tuotteiden poistamista markkinoilta tai ympäristöverojen lisäämistä, mutta mietin vain miten se käytännössä saavutetaan. Kysymättäkään siihen tarvittavasta poliittisesta tahdosta.
Ja ympäristöveroista vielä sen verran, että ne kyllä syrjivät, mutta niillä on myös syrjintää vähentävä kerrannaisvaikutus, esimerkiksi tuolonsiirto, ilmainen terveyden huolto, ilmainen koulutus, ilmainen kirjastopalvelu, ilmainen... jne. Jos siis ne käytetään johonkin syrjintää vähentävään.
Joo... Keskustelu jatkukoot.
-Joonas
P.s.
Tämähän on kaiken tämän aivosolujen kuluttamisen lisäksi hyvää kirjoitustaidon harjoitusta.
Minulle itselleni tuo seminaari oli kovasti kiinnostava ja oli mukava kuunnella mielipiteitä.
Yhteiskunnan säätely on aina vähän kaksiteräinen miekka. Tunnetaanhan monia yhteiskuntamalleja, joissa poliittinen eliitti on ottanut päätöksenteon selvästi "rahvaan" yli. He kun tietävät paremmin mikä kansalle on hyväksi. Muistamme sellaisia yhteiskunnallisia vaikuttajia kuin Ludvig XIV, Josef Stalin, Adolf Hitler, Pol Pot ja muita vastaavia. Valta turmelee ja ehdoton valta ehdottomasti.
Väittäisimpä että tällä hetkellä uudet nousevat ajatukset ovat vastuullisempia kuin vanhat valtarakenteet. Demokratian ajatus perustuu uskomukseen siitä että kaikkivoipaista ja lopullista tietoa ei ole tällä hetkellä olemassa. Siinä on hyvä motiivi pyrkiä välttämään ihmisten tahtomisen säätelyä.
Keskustelin yhteiskuntavastuun teemasta myös erään Keskon henkilön kanssa. Pohdittuaan kovasti, hän totesi että Kesko on tunnustetusti tehnyt yhteiskuntavastuuseen liittyvää työtä jo pitkään. Kesko on kansainvälisesti palkittu tästä työlstään. Hän kuitenkin vierastaa kovasti sitä, että keskusliike jollain tavoin rajoittaa kuluttajien oikeutta tehdä itse päätöksiä siitä, mitä haluaa kuluttaa. Se ei ole keskusliikkeen rooli, sen rooli on tuoda kuluttajille tarjolle tuotteita ja tehdä se tehokkaasti.
Kuluttajilla on siis osavastuunsa asiassa. Kuluttajien ja yritysten lisäksi tämä vastuu lankeaa myös pääomasijoittajiin ja yritysten strategiaa määritteleviin ihmisiin. Äärimmäisissä tapauksissa asiaan voidaan puuttua lainsäädännöllä, mutta lainsäädännönhän pitäisi olla yhteiskunnan moraalisääntöjen kirjallinen kuvaus, eikö vain?
Minä luotan kehittymiseen ja haluan kunnioittaa muidenkin mielipiteitä. Niissä on useasti ihan järkeä.
;-) Olli
On olemassa huomattava määrä myös positiivisia yhteiskuntamalleja, joissa poliittinen eliitti on ottanut päätöksenteon selvästi "rahvaan" yli. Suomi nyt helppona esimerkkinä. Suomessa aina itsenäisyydestä lamaan asti valtion intervaatiot talouteen ovat olleet yleisiä ja monesti varsin tuloksekkaita. Laman jälkeen trendi on ollut päinvastainen, talouden intervaatiot valtioon ovat lisääntyneet.
Kritiikkiä vähän edellistä kommentia kohtaan. Ei pahalla Olli, mutta on ehkä hieman huonoa argumentaatiota vedota diktaattoreihin perusteltaessa erinäköisiä yhteiskunnallisia mielipiteitä. Sillä kun mielipiteen perustelu johdetaan johonkin yhteisesti pahan asian paheksumisesta, niin kritiikki mielipidettä kohtaan vääristyy pahan asian puollusteluksi.
Esimerkki:
Väite A:
Korporatismi on hyvä juttu!
Vastaväite B:
Mussoliini oli korporatisti.
A:
Korporatismi on silti hyvä yhteiskunnan järjestäytymisen tapa.
B:
Eli pidät siis fasismista?
Esimerkiksi Gandhia kohtaan esitetään yleensä kritiikki, että hän ihaili Mussoliinin Italiaa. Tässä ei käsitetä, että Gandhi ehkä ihaili vain korporatismin ideaa. Entä jos Gandhi olisi sanonut, että ihailee Suomalaista kolmikantajärjestelyä, jos Gandhi oli sen ehtiny nähdä, mikä on hyvin pitkälle Mussoliinin idea kaltainen. Eipä siitä taidettaisi paljoa Gandhia paheksua.
Ja sitten vielä siitä, että yritykset toimii lähes aina tiettyjen lain alaisuuksien mukaan. Taloudellisen voiton tavoittelun mukaan. Joskus kestävät arvot eivä ole sen kanssa ristiriidassa, kuten Keskon kohdalla.
Kesko on kyllä tehnyt paljon kestävän kehityksen, eteen, mutta varmaa on, että jos talous heikkenisi pahasti ja Keskolle tulisi ongelmia, ei olisi lainkaan vaikeaa karsia niistä yhteiskunnallisen vastuun ajatuksista. On todella hyvä, että yritykset ottavat vastuuta, mutta se ei silti tule ratkaisemaan koko ongelmaa. Se on kuin autoihin laitettavat katalysaattorit, jotka vähentävät huomattavasti pakokaasujen määrää, mutta niin kauan, kuin autojen määrä kasvaa, niin kauan myös ongelma kasvaa.
Itse en luota ainakaan isojen firmojen sanaan. Esimerkkinä Valiojäätelön myynti Nestlelle. Kaupan yhteydessä mainostettiin, että irtisanomisia ei tule, mutta kun media häly oli ohi ja kansalle oli uskoteltu, että irtisanomisia ei tule, niin ne tuli. Ja pieni inahdus siitä pääsi mediaan, mutta ei sitä kukaan noteerannut. Näin ne yritykset vaan toimii. Se on yritysten luonne. Eikä se johdu siitä, että yritykset olisivat pahoja tai niiden johtajat ahneita. Tilaisuus tekee varkaan ja yrityksille tulee tilaisuuksia.
Esimekkinä jos toimisin yrityksille ominaisen moraalin mukaan, kulkisin aina Helsingissä julkisilla kulkiessani pummilla, koska kiinijäämisen riski ja sen sakko on pidemmän päälle edullisempi vaihtoehto, kuin maksaa joka kerta 2 euroa.
Sama juttu. Yritys poltaa vaikka pienä lapsia, vaikka siitä sitä rangaistaisiin, niin kauan, kun se on taloudellisesti kannattavaa, eikä söisi liikaa yrityksen pr-arvoa. Yritykset vain toimii tällaisen logiikan mukaan.
Pienet aatteeliset yritykset tekevät tähän raikkaan poikkeuksen, mutta ne ovat pieniä. Eikä suurille aatteellisille yrityksille ole tilaa suuressa maailmantaloudessa missä, aseet, huumeet ja ihmiskauppa ovat suurimpia talouden aloja.
Mutta onneksi tähänkin on poikkeuksia. Esimerkikis Alpo on suuryritys, joka toimii sekä kestävän kehityksen, että yrityslogiikan mukaan. Se tekee voittoa, mutta myös tukee kestävää kehitystä, eikä vain pr-touhuna. Sillä se luo itselleen markkinaraon juuri sillä kestävän kehityksen tukemiseella. En nyt osaa paremmin selittää.
Toinen esimerkki on UFF. Se on voittoa tekevä yritys, joka tekee voittoa tekemällä kestävää kehitystä.
Mutta suurimmat maailmantalouden pelurit ovat taloudelliselta kokoluokaltaan suurempia, kuin monet valtiot ja ovat poliittisia mitä suuremmassa määrin. Chiquitan alkuperäinen nimi oli United fruit, joka oli kuuluisa muun muassa osallisuudestaan Chilen vallankaappauksessa 1973. Kotimaisena esimerkkinä maito ja terveys Ry. on saanut jokaisen Suomalaisen lapsen ainakin jossain vaiheessa uskomaan siihen, että maito on terveellistä juotavaa, vaikka tieteellinen tutkimus ei tue tätä väitettä, jopa enemmin vastakkaiseen suuntaan. Mutta suomessa on suuri maidon ylituotanto, jolloin Suomalaiset on saatava juomaan se. Siksi Suomalainen maitoteollisuus on perustanut maito ja terveys ry:n informoimaan (lue propagoimaan) lapsia. Sama juttu lihan kanssa, lihan ylituotanot kasvaa, jolloin Suomalaisille opiskelijoille aletaan mainostaa, kauniiden ihmisten toimesta, mitenkä liha on terveellistä ja hyvää. Tämänkin tieteellinen tutkimus on kyseenalaistanut. (Liika eläinproteiini aiheutta muun muassa syöpää.) On se sitten kumma juttu muutenkin. Lähes kaikille lapsille tulee jossain vaiheessa lapsuuttaan kielteinen kanta lihan syöntiä kohtaan, eivätkä he voi hyväksyä syövänsä lihaa, joka on selkeästi eläinperäistä. Silloin heille syötetään nakkeja ja lihapullia, jotka eivät ole niin selkeästi lihaa. Tunnen liian monta tapausta lapsia jotka on opetettu vastoin heidän selkeää halua syömään lihaa, huijaamalla heidät syömään sitä siinä muodossa, missä he eivät sitä tajua... Huih! Nyt meni liikaa vegaani-pärinöiden puolelle.
Tällaisessa maailmassa elämme. Onneksi talous ei ole kaikki. Onneksi minulla on mehulinko ja dyykattuja omenoita. Ah, että rakastan hyvää mehua.
- Joonas
Terve! Osallistunpa minäkin keskusteluun. Hyvine ja huonoine ajatuksineni...
Hyviä ideoita nuo huonojen, epäeettisten tuotteiden markinoillepääsyn estäminen
ja toisaalta sellaisten rankempi verottaminen. Todellakin, Suomessa ei saisi myydä tuotteita, jotka on valmistettu jossain muussa maassa Suomen lainsäädännön vastaisin menetelmin. Suomen markkinat ovat kuitenkin aika pienet koko maailman mittakaavassa eikä jotakin yritystä varmaan paljoa hetkauttaisi jos myynti Suomeen loppuisi. Ja miten hyvät ja huonot tuotteet eroteltaisiin toisistaan? Miten pitkälle mentäisiin? Esim. onko Reilun kaupan banaani hyvä tuote, vaikka se tuodaan kaukaa eteläiseltä pallonpuoliskolta.
Tässä blogissa on moneen otteeseen tullut esiin ajatus ihmisten puolesta päättämisetä, kun he eivät osaa elää oikein ilmastonmuutoksen torjumisen näkökulmasta. Kuten Olli aiemmin kirjoitti, mieleen tulee väistämättä historian diktatuurit, ja ajatus aiheuttaa itselleni inhoreaktion, vaikka tarkoitusperä olisikin hyvä. Miten voi toisten ihmisten puolesta päättää mikä on hyvä, varsinkin jos sillä pakotettaisiin ihmiset luopumaan monista mukavuuksistaan, omasta mielestään välttämättömistä asioista? Moniko ns. ekoihmisistäkään olisi onnellinen jos ei saisi itse valita elääkö leveästi vai niukemmin. Saati ”muista”. Etenkin jos ei ymmärtäisi miksi pitää elää niukasti, kuten valitettavan moni nykyään ei ymmärrä (nyt kun vielä olisi se valinnan vapaus).
Maan ystävissä itsekin toimivana huomaa, miten ympäristöasioista ja kulutuksen vähentämisestä valistaminen tuntuu monesti kaikuvan kuuroille korville. Pitäisikin välillä miettiä uusia tehokkaampia keinoja. Kuluttaja on toki avainasemassa kun puhutaan tuotteiden ympäristö- ja sosiaalisista vaikutuksista, mutta eikö olisi hyvä kohdistaa voimavaroja siihen, että lainsäädäntö halpatuotannon maissa saataisiin edes samalle tasolle kuin Suomessa. Miten, sitä pitäisi miettiä. Ehkä tukemalla sikäläisiä Maan ystäviä ;) Samalla voitaisiin estää suomalaisen tuotannon karkaaminen muihin maihin.
Eikä toisaalta pidä unohtaa omien tekojensa vaikuttavuutta. Vaikka kuvittelisi olevansa kuinka ekoihminen, on aina parantamisen varaa, ja se voisi olla tehokkaampaa, kuin levitellä kaupungilla flaikkuja (eli tavallaan paperiroskaa) ihmisille, joiden tapojen muuttuminen tiedon saamisesta huolimatta on epätodennäköistä. Tosin yhtä hyvin voi tehdä molempia, jos voimavarat riittää :)
Terv. Tiina
Ensimmäisen ja luultavasti viimeisen kerran päästän sanan säiläni valloilleen tätä blogia lukiessa. Jos ajatellaan diktaattoreita ja tuhoutuvaa maailmaamme voidaan täysin mustavalkoisesti puhua taas priorisoinnista. Kumpi on tärkeämpää miljardit ihmiset, heidän onnellisuutensa, mahdollisuutensa vapaisiin huonoihin,mutta vapaisiin valintoihin vai yksinkertaisesti maapallo, jonka kestokyky on vakavasti uhattuna. Talouskasvun pohjana ei voi meidän vuosisadallamme enään toimia luonnonvaroja sumeilematta kuluttava malli. Jos Kiina ja Intia haluavat kehittyä yhtä suuriksi luonnonvarojen tuhlaajiksi ja saastuttamisen erikoisosaajiksi kuin Yhdysvallat niin kenelläkään tämän pallon päällä ei ole toivoa. Hyvinvointi valtiolla ja ihmisoikeuksilla ei ole tämän käsitykseni mukaan silloin mitään merkitystä. Jos Hitlerin olisi annettu voittaa maailmaa olisi kerrankin hallinnut selväsanainen, raitis vegetaristi...
Ensinnäkin
Älkää provosoiko!
Älkää provosoituka!
Argumentaation ikä uhkaa laskea, kun moni tulee mukaan ja aletaan kiukuttelemaan toisillemme. Ei tehdä sitä, jooko.
Ja omaa kommentiani tähän.
Utopisteja on aina ollut ja aina oleva, kait. Monet utopiat ovat loistavia ja varmasti toimivia, kunhan vain ne saataisiin pystyyn. Kysymys on vain siitä, että maailmaa ei muuteta moraalilla, kuten alkoholistiakaan ei saa lopettamaan juomista vain perustelemalla sille, kuin paljon parempi olisi olle juomatta, vaikka se aluksi olisikin hankaalaa.
Joten on voimia vievää ja tuloksetonta vain kertoa mikä on väärin, koska se ei auta. Ihminen ei ajattele, vaan hänen ympäristönsä ajattelee hänessä. Se miten ajatukset saadaan muuttumaan, miten ympäristö saadaa ajattelemaan ihmisessä eritavoin, se on kysymisen arvoista, luulen mä. Eli miten edesauttaa ja nopeuttaa ajatuksien muutosta ja kehitystä? Pitäisi miettiä tätä! Pelkkä moraalin toitottaminen saa ihmiset turraksi kaikelle sille pahalle mitä ympärillä tapahtuu. Ja moralisoijat turhautuu eli ne jotka on aktiivisimpia.
Ajatusten muuttaminen saattaa johtaa vallankumouksiin ja suuriim muutoksiin, jotta ympäristökriisi saadaan pysäytettyä, mutta kuten aina ennenkin. Vallankumouksissa ei nyt historiallisesti ole mitään vallankumouksellista. Muutos on, jos sitä on.
Kuten nimetön sanoi, jos natsit olisivat voittaneet, olisi meillä vallassa Hitler. Tosin tämä ajatus ei ole lainkaan niin radikaali, kuin se aluksi näyttää. Ensinnäkin Hitler oli suurpääoman diktaattori. Hän muun muassa pysäytti ja petti oman vallankumouksensa siinä vaiheessa, kun se alkoi uhata suurpääomaa, eli teollisuus pomoja ja pankkiireita. Ja ympäristökriisi olisi todennäköisesti tullut aikaisemmin akuutiksi, kuin nyt. Ympäristöongelmat ovat historiassa aina olleet suurimmat vähiten demokratisissa maissa, (suhteessa kansantuotteeseen tietenkin) sillä ympäristötuhot osuvat aina ensin köyhiin, jolloi he demokratiassa alkavat vaatia parannuksia, mutta oligarkiassa päätösvaltaa ei haittaa ympäristöongelmat, kun ne pysyvät vain köyhän ongelmina.
Tiina sanoi, että ajatus ihmisten puolesta päättämisetä tuo mieleen juuri diktaattorit. Tämä pitää paikkaansa, mutta kuten edellisessä viestissä sanoi, ihmisten puolesta päättäminen ei kuitenkaan historiallisesti ole aina liittynyt diktaattoreihin. Sen sijaan se on ollut aina viime vuosikymmeniin asti tärkeä osa demokraattista päätöksen tekoa. Laman jälkeen vasta ajatus demokratiasta on alkanut muodostua kansan mielipiteen tottelemiseksi. Ajatukseen, että kansa tietää parhaiten. Lamaa ennen tämä ajatusta on pidetty yksinkertaisen populistisena. Ennen demokratia on aina ollut edustuksellista demokratiaa, missä luotetaan politiikkojen tietävän parhaiten.
Ei kuitekaan kaikki ole tätä mieltä:
"Kyllä kansa tietää!"
Veikko Vennamo, SMP
Suomi siinä missä Ruotsi ovat pitkään olleet vahvan suunnitelmataloudellisia. Ei kuitenkaan sosialistileiriin kuuluvia. Suomalaisen poliittiseen perinteeseen on aina vahvasti kuulunut ajatus ihmisten puolesta päättämisestä. Kekkosta lukuun ottamatta (joka hallitsi neljännesvuosisadan) Suomen presidenttejä on vaikea kuitenkaan pitää diktaattorimaisina.
!!!
Ja hyvät kirjoittajat, pelkään että me aletaan vielä kiukutella toisilleme. Eihän aleta siihen, koska tämä on Ville-Veikon Blogi ja samalla hänen vaalimainoksensa. Ei näytä hyvältä, jos täällä aletaan riidellä ja provosoitua.
Kunnioitetaan Ville-Veikon vaalikamppanjaa.
!!!
- Joonas
Kovaa settiä täällä!
En ole muutamaan päivään ehtinyt respailla kenellekään mitään, mutta tässä hieman sieltä täältä poimittua.
Olen nyt vahvasti sitä mieltä, että porukka on harhautunut keskustelussa jonnekin aika kauas varsinaisesta aiheesta. Tiettyjen tuotteiden markkinoilta poistossa ei tosiaankaan ole mitään niin mullistavaa, että minun pitäisi hengailla Stalinin tai edes suunnitelmatalouden kanssa samassa porukassa.
Kysehän oli (minun alkuperäinen ajatukseni) myytävien tuotteiden saattamisesta Suomen lain kanssa yhteisymmärrykseen, kuten esimerkkini laittomasti kadetusta sademetsäpuusta tai lapsityöläisistä osoittaa.
Ollihan puhui tästä jo:
"...ärimmäisissä tapauksissa asiaan voidaan puuttua lainsäädännöllä, mutta lainsäädännönhän pitäisi olla yhteiskunnan moraalisääntöjen kirjallinen kuvaus, eikö vain?"
Näiden seikkojen korjaus ei vaadi vallankumousta eikä siirtymistä mihinkään uusiin/vanhoihin talousjärjestelmiin tai hallintamuotoihin. Talousjärjestelmää kylläkin tulee korjata, mutta en lähde nyt siihen aiheeseen.
Ongelmathan alkavat siinä vaiheessa, kun todetaan että lakeja tulisi säätää sellaisiksi, joista kansa ei pidä ja joita useimmat edustuksellisen demokratian poliitikot eivät siis myöskään suostu kannatamaan. Tällöin vasta saavumme ulkoparlamentarisiin keinoihin ja myös Tiinan esittämiin tärkeisiin kysymyksiin:
"... miten hyvät ja huonot tuotteet eroteltaisiin toisistaan? Miten pitkälle mentäisiin? "
Joonas puhui valvontajärjestelmien byrokraattisuudesta.
Vastaankin, että sellainen järjestelmä, jolla pystytään valvomaan koko tuotantoketjua alusta loppuun vaati resursseja, mutta on selkeästi toteutettavissa (lue Reilu kauppa) eikä tule edes suunnattoman kalliiksi.
Olli ja Joonas olivat molemmat sitä mieltä, että yritys on olemassa tehdäkseen voittoa ja on yleensä valmis karsimaan eettisistä ja ympäristöllisistä asioista, jos bisnekset eivät suju. Sitten kun vielä todetaan, ettei ainakaan kuluttajaan voi luottaa moraalinvartijana, jää meille lähinnä hallinnolliset ohjauskeinot.
Tiina kaipaili kehittymättömille maille parempia lakeja. Tätä tietysti tulee tukea, mutta..
Ensinnäkin monissa maissa lait ovat melko kunnossa, mutta niiden valvonta täysin puutteellista. Ja toiseksi taloudellinen paine ajaa näitä maita tai niissä toimivia yrityksiä tehokkaammin oikeisiin tapoihin(kuten se nyt ajaa niitä vääriin kestämättömiin tapoihin).
Otetaan esimerkki:
Tehdään EU:n sisäinen päätös, ettei kauppa-alueellemme saa tuoda mitään, joka ei täytä EU:n lakien kaikkia normeja(mm.eettiset, sosiaaliset, ympäristölliset). EU on varmaan toiseksi suurin kauppa-alue maailmassa, jonka taloudellinen vaikutusvalta on kohtuuttoman suuri ja johon tuodaan ehkä puolet tai ainakin kolmannes kaikista kolmannessa maailmassa tuotetuista tuotteista.
Näin jokaisen valtion ja yrityksen, joka haluaisi yhä tuoda EU-markkinoille tuotteita (ja nehän haluavat) tulisi muuttaa toimintapaansa ja heidän tulisi myös tehdä selkoa tuotteen alkuperästä ja tuotannon vaiheista, jotta saisivat tuotteensa myyntiin.
Tämä on sillä lailla parempi kuin kehitysmaiden omien lakien muutto, koska se vaikuttaa globaalisti, kun taas yhden valtion oikean suuntaiset päätökset vain ajavat suuryhtiöt naapurimaahan, jossa näitä parannuksia ei ole tehty (tästä syystä parannuksia ei tehdä. Sen sijaan perustetaan vapaakauppa-alueita ja sen sellaisia).
Vielä tuohon Joonaksen mainitsemaan Alpoon. On hienoa että tällaisia yrityksiä on, mutta ne eivät koskaan valtaa niin suuria markkinaosuuksia, että sillä olisi mitään vaikutusta kokonaisuuteen.
Summaten:
Yrityksiin ei voi luottaa.
Kuluttajiin ei voi luottaa, eikä vastuuta voi kaataa heidän niskaansa.
--> Valtion tulee siis toimia!
Ja jep. tajuan kyllä ettei tämä nyt ollut mikään vastaus, vaan paluu alkuunpäin.
Halusin vain ehkä väittää, ettei muutos lähde kuluttajista tai yrityksistä, vaan valistuneista päätöksistä valtion hallinnossa.
T: Valistunut Päätöksentekijä
Hyvä, Ville-Veikko =) Toivottavasti ns vaihtoehtoiset ihmiset alkais äänestämään ahkerammin. Ökyporvarit on kaikki uurnilla lappujensa kaa mut liian moni omakin kaveri, joka on samaa mieltä monesta asiasta mm. sun kaa, jää vaan kotiin nukkumaan. Vaik tietty tää johtuu ehkä siitä, et ne ( ts. me) ajattelee, että äänestys on vain pienenpieni tapa vaikuttaa verrattuna kaikkeen muuhun mitä voi tehdä vaik joka pv...mut silti! Joo, ei mul oikeestaan muuta nyt.
I-M
Lähetä kommentti