Iloinen Turku kaavoittaa - Sepänkatu

Sepänkadulle oltiin tekemässä ihan tolkullista täydennysrakentamista.

Kadunvarteen oltiin suunniteltu kerrostaloa, joka on korkeusasemaltaan naapuritontilla (Itäinenpitkäkatu) olevan rakennuksen tasolla ja hieman vastapäätä (Sepänkatu) olevaa alempana. Sisäpihalle oli mahdollisesti tulossa matala rakennus. Kunhan Sepänkadun ja Sirkkalankadun kulmassa oleva matala rakennus olisi suojeltu, kuten museoviranomainen esittää, olisi kaava ollut mielestäni hyvin järkevää ja alueelle sopivaa täydennysrakentamista.

Mutta mites siinä puuhassa sitten kävikään! Sosiaalidemokraattien Hans Ekroth esitti kokoomuksen Timo Karin tukemana tätä kaunista suunnitelmaa:

 

 

Muutosesityksessä kaavatoimiston arkkitehtien kaavailema kerrostalo käännetään katselemaan kadun sijaan naapurin tontille ja sitten näppärästi monistetaan toinen kappale kummoisia 3300 neliöisiä kahdeksan kerroksisia töllejä viereen. Samalla esityksessä rakennukset sijoitetaan naapurin tonttiin kiinni (kadun sijaan) ja alkuperäisessä luonnoksessa olleet virkistysalueet ja leikkialueet poistetaan rakennusmassan tieltä.

Loistavaa kaupunkisuunnittelua sanoisin :)

Ei siinä mitään, että
1. suunnitelma on arkkitehtijohdon mukaan mahdollisesti teknisesti toteuttamiskelvoton
2. maankäyttö- ja rakennuslain mukaan tontinomistajia on kohdeltava tasapuolisesti, mutta tässä muutoksessa rakennusoikeutta annetaan aivan tolkuttomasti ja ikkunat avautuvat naapurin tontille, joka estää sinne rakentamisen, vaikka annettaisiin heillekin aivan tolkuttomasti lisärakennusoikeutta, niin eivät he näin voisi tehdä.
3. pihalle katsovat talot eivät sovi kaupunkikuvaan, jossa kaikki muut korttelin ja naapurikorttelien rakennuksen katselevat kadulle. Myöskään keskelle korttelia sijoittuva korkea rakennus ei sovi alueelle.
4. Tontin ja naapuri tonttien viihtyisyys laskee merkittävästi, kun tontilta poistetaan lähes kaikki virkistysalueet ja kaksi suurta rakennusta reunustaa naapurien tontteja sen sijaan, että yksi rakennus sijoittuisi normaalin korttelirakenteen mukaan kadun varteen.

Kyselin kokouksessa, että mites kokoomuslaiset ja demarit näihin neljään kritiikkiin suhtautuivat. Mitään muuta vastausta emme saaneet, kuin että antoivat ymmärtää, että mitä sitä perustelemaan esitystää millään tavoin, kun enemmistö on heillä joka tapauksessa. Loistavat perustelut, sanon minä! Jatkakaa samaa rataa.

Hiukan (todella, todella paljon) avoimuutta voisi tehdä terää tälle toiminnalle.


Jälkikäteen lisättyä: Ja siis tietystihään esitykseni sen puutalon suojelusta ei mennyt läpi. Sehän nyt on Turussa selvää.

Turku-sopimus - mitä jäi käteen?

Valtuustoryhmät allekirjoittivat eilen uuden Turku-sopimuksen liitteineen. Vasemmistoliitto jäi sopimuksen ulkopuolelle, koska talousraami ei sopinut heidän poliittiseen agendaansa, he eivät saaneet kaupunginhallitukseen heille suhteellisuuden kautta kuuluvaa paikkamäärää ja sopimuksen sitoumus liite on heidän mukaansa avoimuuden vastainen (ja niin on minustakin).

Vihreät lähtivät mukaan sopimukseen, joten on syytä käydä läpi mitä erityisen vihreää siinä on saavutettu.

Nähdäkseni budjettiraami olisi lähes samanlainen oli vihreät siinä mukana tai eivät. Kokoomuksen ja SDP:n tekemä kompromissi ei tässä talouskurimuksessa ole relevantisti erilainen kuin Kok., SDP ja vihr. porukalla tehty. Vihreät toki kannattavat tätä kunnan talouden raiteilleen saattamista ja taloudenpitoa, jossa seuraava sukupolvi ei joudu maksamaan meidän "leveää" elämäämme. Mutta jos raami olisi lähes samanlainen ilman meitäkin on vihreää kädenjälkeä ja neuvotteluvoittoja etsittävä muista aiheista. Lähinnä siis sieltä vihreältä puolelta: ympäristöstä, ilmastosta, avoimuudesta, jne.

Mitä leimallisesti vihreää sopimukseen saatiin?

"Uudistuneessa Turussa asioiden valmistelu ja päätöksenteko on avointa ja vuorovaikutteista asukkaiden, yritysten ja muiden keskeisten tahojen kanssa. Turussa kuntalaiset tietävät milloin ja miten asioihin on vaikutettava ja osallisuuden kehittäminen on lisännyt kiinnostusta yhteisten asioiden hoitoon."

Tämä avoimuus- ja osallisuuskirjaus on sellaisenaan mielestäni hyvä. Sitä lähinnä varjostaa sitoumuspaperi, johon pääsemme hetken kuluttua. Jos kuitenkin oletamme, että tämä on todella kirjaus, johon kaikki on sitoutuneet, niin oikeaan suuntaan mennään.
(tässä kohtaa on hyvä huomauttaa, että jos hyviäkin kirjauksia haluaa lukea pahantahtoisesti ja esittää, ettei hyvää kirjausta tulla toteuttamaan, niin ei toki tarvitse edes mitään läpikäyntejä tehdä, koska oma jumalallinen tietämys kuittaa parhaimmatkin kirjaukset roskaksi. Näin ollen, otetaan kirjaukset sellaisinaan ja pirujen maalaajat voivat keskittyä siihen omalla ajallaan)

"Uudistunut Turku on edistyksellinen ympäristöosaaja. Energian käyttöä tehostetaan ja pidetään yllä maan korkeatasoisinta jätehuoltoa. " 

Energian käytön tehostaminen on nähdäkseni tarpeeksi selkeä ja toiminnan volyymistä täytyy sitten vääntää jatkossa. Jätekirjaus on lähinnä huvittava, kun ottaa huomioon, että Turun jättenkäsittely pohjaa suurilta osin vanhankoulun massapolttolaitokseen, joka on niin kehnossa jamassa, että EU:sta on tullut määräys pistää se kiinni. Mutta jos haluaa lukea tätä nerokkaana neuvotteluvoittona, niin sittenhän tulevista jättimassapolttolaitossuunnitelmista luovutaan tämän perusteella ja päätetäänkin tehdä moderni lajittelujärjestelmä sekä fiksu loppukäyttälaitos.

"Uutta teknologiaa ja rakennustekniikkaa suositaan. Ilmasto- ja ympäristö- sekä kestävän kaupunkiliikenteen tavoitteet tarkistetaan osana kaupunkistrategian laadintaa. Pikaraitiotien yleissuunnitelman valmistuttua otetaan kantaa hankkeen toteuttamiseen ja aikatauluun."

Uuden rakennustekniikan suosimisen pitäisi velvoittaa ekokaavahankkeisiin, mutta katsotaan mitäs se lopulta sitten meinaa. Ilmasto- ja ympäristöohjelman "tarkastaminen" on ehkä äärimmilleen vietyä ympäripyöreyttä, mutta ainakin teemasta päästään jonkinlaisiin jatkovääntöihin. Ratikkaselvityksen jälkeen asiaan "kantaa ottaminen" on ehkä kirjauksen sijaan jonkinlainen itsestäänselvyys, mutta onpa sana paperissa.

Sanoisin, että kirjauksia on niukalti ja ne vaihtelevat keskinkertaisista lähes mitäänsanomattomiin. Ja pitää muistaa, että nämä kirjaukset on saatu ilmeisen kovan vääntämisen ja neuvottelun jälkeen sopimukseen. Ei ehkä ole ihan hirveän pitkälle vietyä tai kohtuutonta arvailua väittää, että jos nämä "tarkastamiset" ja "kannan ottamiset" olivat kovimmat kirjaukset, joihin muut ryhmät joustivat, niin ihan valtavia voittoja ei ole odotettavissa. Mutta tämä on vain arvailua ja jätettäköön sellaisten arvoisiksi.

Sopimusryhmien välinen sitoumus, avoimuus ja vasemmiston ulospeluu

Sopimuksen lisäksi allekirjoitettiin Sitoumus. Tässä dokumentissa kaikki sopimuksessa mukana olevat valtuutetut pyhästi lupaavat sitoutua merkittävissä asioissa "sopimuksen tavoitteiden toteuttamiseen kaikilla päätöksenteon tasoilla". Merkittäviä asioita ovat ohjelmat, talous, omaisuus ja yleiskaavat (on tarpeellista myös huomata, että alunperin kokoomus esitti myös asemakaavoja tähän mukaan). Tämän kaiken tulkintaa ja linjaamisen hoitaa sopimusryhmien puheenjohtajista muodostuva neuvotteluryhmä. Jos joku ryhmä kuitenkin tuo neuvotteluryhmän tuloksesta poikkeavia esityksiä on muilla ryhmillä "oikeus arvoida ko. ryhmän asemaa sopimuksessa" eli päättää pistetäänkö porukka pihalle.

Mitä tämä sitten tarkoittaa? Yksinkertaisesti sitä, että kaikki asiat lyödään lopullisesti lukkoon suljetussa neuvotteluryhmässä. Mihin se johtaa? Kahteen asiaan.

Ensinnäkin siihen, että valtuuston kokouksen kumileimasinasema on nyt virallista ja avoimuus vähenee. valtuustoon mennään vain ja ainoastaan virallistamaan jo tehtyjä päätöksiä. Pitkälle näin on kuitenkin ollut aiemminkin, sillä monista merkittävistä asioista on usein valmiit kannat ennen valtuustoa. Nyt tämä on sitten virallista, laajempaa ja oikein mustaa valkoisella. Laajempaa se on koska suurempi osa kaikista asioista on nyt määritelty neuvotteluryhmälle ja koska neuvotteluryhmän päätöksiin on sitouduttava(!), eikä irtiottoja hyväksytä.

Avoimuus taas heikkenee, sillä sitova päätös on tehty jo aiemmin ja siihen on kaikkien alistuttava. Yhä harvemmin valtuustossa siis tulee vaihtoehtoisia esityksiä ja niistä pidettyjä puheevuoroja. Tokihan omaa neuvotteluryhmässä turpaan saanutta esitystä voi käydä mainostamassa puhujapöntössä, jos kehtaa, mutta harvaksi tulevat nämä jäämään. Näin ollen puolueiden väliset poliittiset erimielisyydet hautautuvat suljettuun neuvotteluryhmään ja avoin keskustelu kärsii.

Toinen vaikutus on merkittävämpi ja hieno esimerkki onnistuneesta poliittisesta peliliikkeestä. Kun neuvotteluryhmän päätökset ovat sitovia ja vasemmisto ei ole mukana, on poliittinen kartta vasemmalta vajaa kaikissa merkittävissä päätöksissä ja keskiarvon neuvottelutulos siis aina valtuuston paikkajaon ja vaalituloksen keskiarvoa oikeistolaisempi. Tässä nerokkassa peliliikkeessä kokoomus onnistui asettamalla sitoumuksen pakolliseksi kaikille mukaan haluaville ja samalla vetämällä vasemmiston kölin ali kaupunginhallituspaikoissa ja puheenjohtajuuksissa sekä pitämällä sopimuksen tarpeeksi kaukana vasurien poliittisesta agendasta. Kokoomus siis käytännössä ulospelasi vasemmiston koko kaudeksi ja näin varmisti, ettei SDP+vihr.+vas. kombo pysty missään merkittävässä asiassa asettumaan kokoomuksen tahdon esteeksi.

Mitä siis jäi käteen?

Saimme siis sopimuksen, joka on välttävä vihreiden näkökulmasta (kun ajattelee, että pienetkin askeleet ovat askelia). Samalla kuitenkin valtuuston arvo väheni ja avoimuus kärsi tappion. Merkittävintä on kuitenkin kokoomuksen onnistuneen peliliikkeen tulos, jossa kaikki merkittävät päätökset ovat yhden vasemistoryhmän verran oikeistolaisempia.

Aivan aluksi haluaisin kiittää...

Jälleen yksi demokratian juhla takana. Suuri kiitos kaikille äänestäjille! Jatkan pestiäni varavaltuutettuna vihreiden valtuustoryhmässä, joka koki aika voimakkaan nuorennusleikkauksen. Loistavat Jukka Vornanen, Saara Ilvessalo ja Niina Ratilainen pääsivät valtuustoon ja ansaitsevat isot fanfaarit.

Vihreät menettivät yhden paikan, mutta säilyttivät paikkansa kolmanneksi suurimpana puolueena Turussa. Kokoomuksen ja SDP:n aseveliakseli koki takaiskun ja menetti viimein enemmistönsä. Toisaalta heillä on yhä niin paljon ääniä, että akselinjatke RKP kyllä paikkaa ikävän hyvin. Toiveena voidaan kuitenkin pitää politiikan paluuta Turkuun. Katsotaan mitä kausi tuo tullessaan.

Mutta kiitos kaikille äänestäjille vielä kerran ja koetetaan tehdä Turusta vihreämpi ja avoimempi.

Miksi minua sitten kannattaisi äänestää!

Vielä aattoyöksi ja vaalipäiväksi muutama sana siitä miksi olisin mahdollisesti äänen arvoinen näissä vaaleissa.

• Olen pitkän linjan ympäristö- ja ilmatoaktivisti ja nämä teemat eivät voi jäädä kunnassakaan huomiotta. Jokainen arvokas lehto ja lintulahti on jonkin kunnan alueella ja on valtuutettujen tehtävä pelastaa ne. Kunnat myös tuottavat suuren osan ilmastopäästöistä ja itsestään tämä tupruttelu ei tule loppumaa. Luonnon monimuotoisuuden tuhoutumisen ja ilmastokriisin edessä Business as usual ei ole enää vaihtoehto.
• Olen hallituspuolueen puheenjohtajan ja ympäristöministerin avustajana hyvin perillä kaikista politiikan lohkoista ja voisi mennä jopa niin pitkälle, että väittäisi suhteiden maan hallitukseen olevan kohtuullisen hyvällä mallilla.
• Olen tiukasti sitoutunut radikaaliin avoimuuteen. Niin kauan kun muut puolueet torppaavat avoimuuden lisäämisen, esimerkiksi lautakunnissa, lupaan raportoida blogissa ja sosiaalisessa mediassa päätöksenteosta vähintään niin tarkasti kuin kuntalaki antaa periksi.
• Olen vahvasti oikean kaupungin puolella. Oikealla kaupungilla tarkoitan tietysti kantakaupunkia, jossa palvelut on lähellä, ihmiset kulkevat jalan, pyörällä tai joukkoliikenteellä ja henkilöautoilun haitat on laitetu kuriin. Keskusta-asuntojen hinnat osoittavat, että tällaisesta kaupungista on Turussakin niukkuutta ja jos olet yksi niistä, joka haluaisi lisää tätä tätä oikeaa urbaania kaupunkia niin väitän olevani oikea ehdokas.
• Olen poliittisen kentän vasenta laitaa (oli se sitten mielestäsi hyvä tai huono asia). Pidän naurettavina väitteitä oikesto-vasemmisto -jaon merkityksen vähenemisestä. Nostan mieluummin veroja kuin leikkaan hyvinvointipalveluista ja katson että varallisuuseroja ei saa päästää kasvamaan.
• Olen toiminut jo jonkin aikaa puolueen päättävissä elimissä sekä valtuustoryhmässä ja olen oppinut miten omia kantoja saadaan omien parissa edistetyksi tehokkaasti. Tämä on ehdottoman tärkeää, koska yksinäinen valtuutettu ei saa mitään aikaiseksi, jos ei osaa perustella kantojaan edes omilleen.

Toivottavasti kelpaa ja päätät rustata 480 huomenna vaalikuponkiin. Viime vaaleissa jäin alle 20 äänen päähän valtuustosta, joten jokainen ääni on tärkeä.


Ja vielä inspiraatioksi: www.southparkstudios.com/clips/104400/vote-or-die

Kaupunkia ei voi suunnitella, ellei sitä ymmärrä

Jos ihmistä pyydetään ajattelemaan kaupunkia, hän ajattelee todennäköisimmin katua. Katu ja sitä reunustavat rakennukset muodostavat tilan, jota kutsumme kaupungiksi ja jota ajattelemme kaupunkina. Kadut eivät ole tarkoitettu vain liikkumiseen ja siirtymiseen, vaan jokainen kadunpätkä on satojen ihmisten kotikatu ja etupiha. Kenenkään etupihan ei tulisi olla vain liikennettä varten eikä unelmiemme kotikatu ole moottoritie, vaan asukkaiden - lasten, aikuisten ja vanhusten - oleskelupaikka.

Miksi sitten suurin osa kaupungista on annettu liikenteelle ja parkkipaikoille - toiminnalle, joka tarjoaa suurelle osalle asukkaista lähinnä melua, ilmansaasteita, turvallisuusuhkia sekä liikkumisen ja olemisen esteitä?

Kadut ja siten koko kaupunki tulee viimein ottaa takaisin ihmisten käyttöön! Fyysisen tilan valtaaminen tai uudelleen suunnittelu ei kuitenkaan riitä kaupungin ymmärtämiseen. Kaupunki ja sen elämä koostuvat erittäin monimutkaisesta sosiaalisesta verkostosta. Ne koostuvat toisilleen ventovieraista ihmisistä, jotka sivusilmällä pitävät huolta toistensa lapsista, auttavat eksyneen oikeaan kahvilaan, kiirehtivät töihin sekä vain istuskelevat penkillä ja seuraavat muiden kuljeksimista.

Ilman sosiaalisen kokonaisuuden ymmärtämistä ei voi ymmärtää kaupunkia - eikä suunnitella sellaista. Yksin se on vaikeaa. Siksi tähän elämään joka päivä osallistuvat kaupunkilaiset on otettava mukaan suunnitteluun.

Miksi kunnanosavaltuustoja?

Lähidemokratiasta on puhuttu näissä vaaleissa ja osana kuntauudistusta reippaasti ja asiasta ei selkeästikään ole kyetty vakuuttamaan kovin suurta osaa kansasta. Heli Mahkonen Etelä-Suomen vasemmistonuorista esitti tänään muutaman hyvän kysymyksen sosiaalisessa mediassa , joihin vastailin seuraavasti. Tässä siis vastaukset blogin muodossa.

(toimitus pahoittelee kieliasua, joka on nyt laadultaa heittelevää, koska kyseessä on somekeskustelun referaatti)


Ensinnäkin ajatus paikallisvaltuustoista on kehitelty maakuntamallin tai metropolimallin lähidemokratiavajetta paikkaamaan. Itsenäinen 3000 hengen kuvitteellinen Kyntää ei varmastikaan tarvitse yhtään alempaa porrasta, kun se on jo itsessään ”paikallisvaltuusto”. Samaa ei voida sanoa Helsingistä saatikaan mahdollisesta SuurHelsingistä, jossa asuisi miljoona henkeä. Olisi kummallista olla tällöin kannattamatta läheisyysperiaatetta ja että jonkun mielestä olisi ihan ok tilanne, että on nykyäänkin sellaisia alueita, joista ei ole yhtään valtuutettua päättämässä yhdestäkään aluetta koskevasta asiasta.

Eikö lähivaltuustot voisi pahimmassa tapauksessa johtaa alueiden eriarvoistumiseen ja nimbyilyyn?

Näitähän tällä rakenneuudistuksella lähdetään ratkaisemaan. Nykyään rikkaat on monessa paikassa toisessa kunnassa ja köyhät toisessa. Samoin esimerkiksi Turku rakentaa vuokra-asuntoja ja vastaanottokeskuksia, mutta naapurit ei. Siinä sitä segregaatiota ja nimbyä on tarjolla. Kun pistetään kunnat yhteen ja kutsutaan sitä ihan mun puolesta miksi tahansa, vahvaperuskunta/maakunta/seutukunta/mikälie, ni saadaan kaikki verotulot yhteen pussiin ja sijoitettua niitä ruiskunjakopisteteitä ja vastaanottokeskuksia tasaisemmin, eikä vain seudun keskukseen.

Ja mites ne alemmat portaat tähän sit liittyi,se lähidemokratia, ne paikallisvaltuustot?
No ensinnäkin ne on tarpeellisia läheisyysperiaatteen vuoksi.
Näille ei mielestäni tai vihreiden visiossa kuulu verotusoikeutta, koska sitähän tässä just lähdettiin ratkaisemaan. Niiltä osin kun rahoitusta ja budjettivaltaa näillä on, niin ylemmän tason valtuusto sitä heille päätetyillä kriteereillä myöntää.

Tämä tarkoittaisi, että Espoon ja Kaarinan verovaroista osa saataisiin jakomäkeläisille ja varissuolaisille. Maankäytössä taas isoista linjoista ja kohteista, kuten yleisestä kaavoituksen keskittymisestä ja vaikka niiden sairaaloiden ja vastaanottokeskusten sijainnista päättäisi tietysti ylätaso, joka myös on tämän hiton idean idea, jolloin nimbylle ei jää mahdollisuuksia alatasolla.
Näin olemme vastanneet, että miksi ei tule segregaatiota tai nimbyä, vaan ne itse asiassa ratkaistaan.

Ja jos nämä ilmiöt halutaan ehkäistä, niin niiden kaupunginosavaltuustojen valtaa tulisi rajoittaa radikaalisti, jolloin mitä oikeastaan jäisi konkreettisesti niiden päätäntävaltaan?

Maankäytössä tietysti asemakaavoitus, eli se millaisia taloja ja mihin tarkalleen alueen asukkaat oikein haluavat (läheisyysperiaatteen noudattaminen). Ylempitaso voi esimerkiksi yleiskaavoittaa siten, että Kuihnion alueelle tulee kaavoittaa kauden aikana 30 000 kerrosneliömetriä uutta asumista. Sitten paikallisvaltuuston tehtäväksi jää päättää mihin ja mitä he siellä oikeastaan haluavat, siis sen sijaan, että ylempitaso kerto heille, että tontille 354b tulee rakentaa sininen 5-kerroksinen länteenavautuva rakennus, jonka parkkinormi on 1,5 ruutua per asunto.

Paljon muutakin rakentamiseen ja ympäristöön liittyvää voitaisiin sijoittaa alemmalle tasolle. Ne ovat niitä arjen lähiympäristön asioita, joita on aivan naurettavaa päättää korkealla tasolla. Esimerkiksi saako taloyhtiö Koivuranta rakentaa puuaidan tontin läntiseen osaan, tuleeko Kristiinankujalle pyörätie vai pyöräkaista, saako Mönttöset laajentaa grillikatostaan 5 neliötä. Minusta nämä ovat asioita, joita on kohtuullisen turhaa päättää hallintotasolla, jonka piirissä on 100 000 – 1 000 000 asukasta. Siksi paikallisvaltuustot.

Maankäytön lisäksi on kuitenkin paljon muuta.
Ensinnäkin omaa budjettivaltaa pitäisi olla. Sen puitteissa voisi sitten järjestää niitä palveluja ja ties mitä alueen ihmiset sitten haluaisivatkaan: kirjasto, päiväkodit, alakoulut. Ne voisi aika helposti olla alemman tason organisoitavia juttuja. Ovathan ne nykyäänkin Köyliössä ja Ruskossa ja muissa paikallisvaltuustojen kokoisissa kunnissa.

Sairaanhoito ja isot terveyskeskukset on selkeästi ylemmäntason juttuja, vaikka muuta varmasti väitetään vaalikentillä. Nämä myös rahoitetaan suoraan ylemmän tason budjetista tietysti, koska sehän oli se pointti koko hommassa, että kitketään Naantalin ja Turun välisiä varallisuuseroja.
Eli asemakaavoitus-, rakennusmääräys-, ja budjettivaltaa olisi tiedossa.

Entä miten ehkäistään se, että niissä olisivat samat valtuutetut kuin kaupunginvaltuustossa ja pienemmissä lautakunnissa?

Tä on kysymys, jota olen pohtinut, mutta josta ei oikein ole vahvaa mielipidettä.
Kannatan sitä, ettei voisi olla valtuutettu ja kansanedustaja samaan aikaan kuten Ruotsissa. Mutta haluisinko soveltaa tätä mielestäni hyvää vallanhajauttamisen periaatetta tässä mallissa?
Aika helposti voi väittää, että olisi kohtuullisen hyödyllistä, että ylemmäntason valtuutetut voisivat olla myös paikallisvaltuustoissa. Kontaktit  ja asiantuntemus ja niin edelleen. Toisaalta nämä ovat samoja argumentteja, joilla puolustetaan kansanedustajia valtuustoissa, joten valinta on vaikeahko. Halutessamme voimme tietysti sen kieltää.

Eikö ole oikeuksia vaikuttaa niiden kaupunginosien asioihin, joissa kuitenkin vietän myös paljon aikaa, vaikkei asukkaan?

Näinhän se nytkin menee. Vaikka työn vuoksi vietänkin suuren osan ajasta Helsingissä, niin en silti saa siellä äänestää. Ja kyllä minä näkisin, et asukkailla on suurempi oikeus päättää alueensa kaavoituksesta, rakentamisesta ja julkisista palveluista, kuin sinne kahville tulevien tai töissä käyvien.
Toisaalta voisi ajatella sellaista, et saisi ilmoittaa minkä tahansa paikallisvaltuuston ”omakseen” ja äänestää siellä. Useammassa ei nyt kuitenkaan voisi äänestää, koska eihän siitä mitään tulisi, kuten asiaa ajatteleva heti ymmärtää (kannattaisi vallan maksimoimiseksi äänestää aina kaikissa viidessäsadassa paikallisvaltuustovaalissa).


Yhteenvetona siis:
1. kuntauudistuksen ja paikallisdemokratian tarkoituksena on ehkäistä sosiaalista segregaatiota ja nimbyilmiötä ei aiheuttaa niitä ja
2. paikallisvaltuustojen vallassa tulisi olla asemakaavoitus ja tätä vähäisemmät maankäytön, liikenteen ja rakentamisen kysymykset sekä oma budjetti, jonka avulla palveluista voitaisiin päättää.

Lähidemokratia on lyhyesti sanottuna oikein ja se auttaa meitä ratkaisemaan ongelmia sekä tuomaan päätöksentekoa lähemmäs asukkaita.

Katulapsia kaupungin

Sarjassamme yllätyksellisiä jatko-osia näemme tänään Katulapsia kaupungini nimisen tilastoesityksen. Aiemmin tässä sarjassa olemme nähneet Mikko Särelän tuottaman Lasten paikka nimisen alkuperäisteoksen sekä tamperelaisen Jaakko Stenhällin mestaroiman Keskustan lapset ja pihat jatko-osan.

Tässä jatko-osassa tarkastamme, että Turussa asiat ovat kuten Helsingissä ja Tampereella.

Suomessa ja sen Turussa elää vahvana käsitys, jossa lapset ja lapsiperheet asuvat kaikki omakotitaloissa paitsi muutamat epäonniset, jotka" kärsivät hirveästä elämästä kerrostalolähiöissä" (kuten allekirjoittanut ensimmäiset 20-vuotta elämästään). Tätä käsitystä myötäilee ja vahvistaa esimerkiksi tämä Turun alueprofiili 2011 –julkaisusta löytyvä kuva:

 

 

 

 

Kun yllä olevan mukaisesti esitämme lasten määrää prosenttiosuutena voimme huokaista helpotuksesta ja uskoa, ettei kaupungissa ole lapsen lasta ja nuoretkin tulevat Hansalle hengaamaan vain kolmekakkosen kyydillä. Aiemmat osat lukeneet tietävätkin jo mitä nyt seuraa.

Pinttynyt käsitys ei siis tietenkään pidä paikkaansa. Kun tarkastellaan missä Turun lapset ja nuoret oikeastaan asuvat käy nopeasti ilmi, että eniten lapsia on keskustassa. Otetaan uusintana, koska uutta informaatiota on kuulemma vaikea sisäistää ja kertaus on opintojen äiti: eniten lapsia, nuoria ja lapsiperheitä on keskustassa!

 

Mitä tästä sitten päättelemme. Ainakin ensin tulee havainnoida ja ymmärtää se miten vähän keskusta-alueita suunnitellaan lasten näkökulmasta, vaikka juuri siellä niitä lapsia on eniten. Jokaisen autopuoluelaisen, joka väittää lapsista välittävänsä, kannattaa tässä kohtaa kätkeä yllä oleva taulukko sydämmeensä ja tutkiskella sitä siellä ja pohtia millaista politiikkaa sitä pitäisi oikeastaan tehdä.

Lapset ja nuoret tarvitsevat tilaa, turvaa ja tekemistä.

Keskustassa tilasta on pulaa, koska kuten ensimmäinen kuvaaja osoittaa suuren lapsimäärän lisäksi siellä asuu todella paljon muitakin ihmisiä. Tilaa kuitenkin löytyy ja erityisesti pienemmille lapsille sitä kannattaa etsiä sisäpihoilta. Lapsien kannalta on surullista, että sisäpihoille mahtuisi hyvin leikkialueita ja ties mitä, mutta niitä ei ole. Alla olevassa kuvassa on keskustan umpikortteli, jonka 2500 neliön sisäpihalla ei ole neliösenttiäkään tilaa lapsille sekä lähiöpiha, jonka huomattavasti pienemmässä pihassa koko rajattu alue on lasten leikkialuetta.

Syykin toki näkyy kuvassa. Lähiössä autot on sijoitettu valtavalle parkkikentälle. Tällaista tilaa ei kaupungissa ole, joten joudumme dilemman eteen. Joko autot tai lapset on häädettävä sisäpihoilta. Tämän luulisi olevan helppo valinta, mutta ei ole lapsia vielä onnistanut monellakaan pihalla.

Sisäpihoilla on myös toinen ongelma, aidat. Kun jokaisen taloyhtiön välillä on aita, ei sisäpihoista muodostu kokonaisuuksia, jotka olisivat tarpeeksi suuria kunnon leikkialueiksi. Yllä olevan kuvan keskustakorttelin piha on jaettu muistaakseni kuuteen osaan, kun taas lähiöpiha on kivasti yhtä aidatonta aluetta, jossa lapsoset voivat riemuiten karkeloida.

Sisäpihalla ei kuitenkaan koko elämää elellä, joten muussakin kaupungissa pitäisi ottaa nämä pikku veitikat huomioon. Ensimmäinen ongelma on tietysti turvallisuus ja lähinnä liikenneturvallisuus. Kuvan lähiökorttelia reunustaa yksi katu, jossa saa ajaa autolla. Tie on päättyvä ja pihakatumainen. Keskustakortteliamme reunustaa neljä autoilukatua, joissa nopeudet ovat suurempia.

Pitäisi siis:

1. rauhoittaa sisäpihat autoilta ja aidoilta ja

2. laskea ajonopeuksia 30 km/h (kuten liikennesuunnittelummekin haluaisi tehdä, mutta lähes kaikki paitsi vihreät vastustavat) sekä rauhoittaa mahdollisimman monet katuosuudet kokonaan läpiajolta.

Tämän jälkeen olemme saaneet lapsosillemme tilaa ja turvaa, mutta entäs se tekeminen? Onneksi hätää ei ole, sillä pehmoGIS tutkimuksen mukaan:

”Mitä tiiviimmin rakennetussa ympäristössä turkulainen lapsi asui, sitä useammin hän saavutti itsenäisesti itselleen tärkeitä paikkoja [ja] enemmän hän piti merkitsemistään paikoista”.

Lapsia siis asuu keskustassa paljon ja he pitävät siitä, joten:

 

Iloinen Turku kaavoittaa - Case Satava-Kakskerta

Satava-Kakskerran osayleiskaava kaatui odotetusti korkeimmassa hallinto-oikeudessa. KHO:n mukaan kaava oli mitoituksiltaan liian raskas, ristiriidassa maakuntakaavan kanssa ja osoittaa merkittäviä asuinalueita yhdyskuntarakenteen ulkopuolelle. Tämä oli kaikille ilmeistä, kuten kuvasta voimme havaita, ja jonka vuoksi vihreät, kd, rkp ja suurin osa vasemmistoliittolaisista vastusti kaavan hyväksymistä.

Tämä (Satava-Kakskerta) ei ole... täällä (kehittämisalue)

Miksi kaava sitten on huono ja millä argumenteilla sitä puolustettiin?
Ilmeinen kaavaa puolustava argumentti oli tietenkin ”hyvien veronmaksajien” houkutteleminen Turkuun. Toinen sekundaariargumentti oli ilmastonmuutokseen liittyvä, eli että kaavalla muutoin kehyskuntiin muuttavat omakotitaloa hamuavat saadaan Turkuun pois kuntarajojen yli pendelöimästä.

Hyvät veronmaksajat saarille –argumentti kärsii pahasti kannattavuusongelmasta, josta paras kotimainen tutkimus on otsikoltaan Kuntatalous ja yhdyskuntarakenne (http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=92843&lan=sv). Julkaisussa on tutkittu erilaisten asuinalueiden pitkän ajan vaikutuksia kuntatalouteen. Alueet on jaettu karkeasti kolmeen,1. täydennysrakentamisalueisiin,2. irralleen vanhasta rakenteesta rakennettavaan taajamamaisiin alueisiin sekä 3. haja-asutukseen. Näistä Satava ja Kakskerta edustaa sekä tyyppiä kaksi että kolme. Voimme näin olettaa, että alueen kokonaisuuden nettovaikutukset ovat jossain näiden kahden tyypin välillä, jota kuva 5. pyrkii kuvaamaan. Nettotulokseen vaikuttaa negatiivisesti ainakin alueen maapohjaolosuhteet, joiden vuoksi jopa viemäreitä on jouduttu paaluttamaan, joka on nostaa alueen infrakustannuksia huomattavasti.

Jana kuvaa omaa arviotani nettovaikutuksista

Kun ”hyvien veronmaksajien” kahmimisen tarkoitus on parantaa kuntataloutta, asettaa tämä tarkastelu Satavaan ja Kakskertaan rakentamisen hyvin kyseenalaiseen valoon. Itse uskaltaisin väittää, että kohtuullisella aikavälillä saaria ei saataisi asutetuksi mitoituksen mukaan, vaan lopputulos olisi osittain rakentunut alue, jonka rakenne ja kustannukset olisivat lähempänä hajarakentamisen kustannuksia ja siis kaupungin taloudelle negatiiviset.

Toinen argumentti, jota erityisesti kaavatoimisto sekä muutama valistuneempi kokoomuslainen osasi käyttää oli ilmastoystävällisyyteen vetoaminen. Väitteen mukaan kaavoittamalla Satava-Kakskerta voidaan ehkäistä yhdyskuntarakenteen hajautumista sekä pendelöintiä. Väite kärsii kahdesta ongelmasta: ensinnäkin Satava-Kakskerta on kauempana Turun keskustasta ja eheästä kaupunkirakenteesta kuin parhaimmat kilpailevat alueet ja toiseksi lisäämällä tarjontaa ei voi vähentää kysyntää.

Alla olevassa kuvassa on etäisyydet muutamiin kohteisiin, joihin pelkäämme, että haja-asutukseen haluavat suuntaavat. Voimme havaita, että Satava-Kakskerta ei suinkaan ilmastomielessä auta mitään, koska se on kauempana kuin monet muut vastaavat alueet (Kaarina 7,5 km, Lieto 12,7 km ja Satava-Kakskerta 14,7 km). Näin ollen ilmastoargumenttia voi pitää heikkona tai virheellisenä.

Toinen kritiikki ilmastoargumenttiin on mielestäni tärkeämpi poliittisena linjakysymyksenä. Vaikka Satava-Kakskerta on kaukana, on monia alueita vielä kauempana. Tästä voisi siis ajatella, että kannattaa tarjota halukkaille haja-asujille tontteja lähempää. Kokonaisstrategiana tämä on kuitenkin heikko. Kaavoittamalla lisää hajarakennetta, kaavoitamme lisää hajarakennetta. Luomme siis tarjontaa, joka ei missään nimessä ainakaan vähennä kysyntää, vaan normaalin mallin mukaan lisää sitä. Näin ollen Satava-Kakskerran tapauksessa olemme vain vahvistamassa yhdyskuntarakenteen hajautumista, vaikka alkuperäinen väite on päinvastainen. Haitallisen hajarakentamisen kaavoittamisesta tulee siis aina kieltäytyä. (Kehitysalueen sisään toki voidaan sijoittaa helposti myös pientalorakentamista)

Viimeinen tekijä, joka tässä tapauksessa on erittäin ikävää, on kokoomuksen ja demarien piittaamattomuus seudullisesta yhteistyöstä. Kuten ensimmäinen kuva osoitti, ei Satava-Kakskerta todellakaan ole lähelläkään maakuntakaavan osoittamaa kehittämisaluetta. Turkulaisen uutisessa (http://www.turkulainen.fi/artikkeli/121972-oikeus-paatti-liikaa-asukkaita-satava-kakskertaan) kokoomus ja demarijohtajat kommentoivat asiaa.

”– On ihan hyvä, että säännöt nyt selkiytyvät. Oikeus linjasi, että näin paljon reservialueita kaavassa ei hyväksytä. Näistä opimme”, linjaa Turun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Seppo Lehtinen (sd).

Kyllä juuri näin. Maatalous ja virkistysalueelle EI sittenkään saa kaavoittaa 10 000 hengelle kämppiä. Tämän me nyt siis opimme ja oppi(vero)rahat maksoimme. Kokoomuslaisen kaupunginhallituksen puheenjotaja Minna Arveen kommentti on mielestäni vielä mielenkiintoisempi:

”Se oli tiedossa, että osayleiskaavassa on tiettyjä varauksia. Maakuntakaavan päivitys käynnistyy joka tapauksessa, ja sen valmistuttua, kirkastuu myös se, mitä voimme tehdä saarten kanssa.”

Tätä kirkastumista voi käydä kummastelemassa Turun kaupunkiseudun rakennemalli 2035:sta. Kuvasta havaitsemme, että tulevassa suunnitelmassakin Satava-Kakskerta on kokonaan ydinkaupunkialueen ulkopuolella ja ainoa merkintä saarilla on virkistysalueet. Eipä taida olla siis muuttumassa tämä maakuntakaavan jo osoittama linja.

Tällaisen toiminnan jälkeen ei tarvitse ihmetellä mikseivät naapurikunnat Turusta pahemmin välitä, kun toisella kädellä ajamme vahvasti rakennemallia, jossa tiivistetään olemassa olevia alueita ja toisella kädellä pyrimme kaavoittamaan valtavia alueita yhdessä sovitun vastaisesti.


Lopuksi voimme siis todeta, että kaavan kaatuminen oli hyväksi Turun kuntataloudelle, ilmastolle sekä Turun seudun kuntien väliselle yhteistyölle, ja että WE TOLD YOU SO!