tiistaina, elokuuta 28, 2012

Katulapsia kaupungin


Sarjassamme yllätyksellisiä jatko-osia näemme tänään Katulapsia kaupungini nimisen tilastoesityksen. Aiemmin tässä sarjassa olemme nähneet Mikko Särelän tuottaman Lasten paikka nimisen alkuperäisteoksen sekä tamperelaisen Jaakko Stenhällin mestaroiman Keskustan lapset ja pihat jatko-osan.

Tässä jatko-osassa tarkastamme, että Turussa asiat ovat kuten Helsingissä ja Tampereella.

Suomessa ja sen Turussa elää vahvana käsitys, jossa lapset ja lapsiperheet asuvat kaikki omakotitaloissa paitsi muutamat epäonniset, jotka" kärsivät hirveästä elämästä kerrostalolähiöissä" (kuten allekirjoittanut ensimmäiset 20-vuotta elämästään). Tätä käsitystä myötäilee ja vahvistaa esimerkiksi tämä Turun alueprofiili 2011 –julkaisusta löytyvä kuva:
 



 
 
 
Kun yllä olevan mukaisesti esitämme lasten määrää prosenttiosuutena voimme huokaista helpotuksesta ja uskoa, ettei kaupungissa ole lapsen lasta ja nuoretkin tulevat Hansalle hengaamaan vain kolmekakkosen kyydillä. Aiemmat osat lukeneet tietävätkin jo mitä nyt seuraa.

Pinttynyt käsitys ei siis tietenkään pidä paikkaansa. Kun tarkastellaan missä Turun lapset ja nuoret oikeastaan asuvat käy nopeasti ilmi, että eniten lapsia on keskustassa. Otetaan uusintana, koska uutta informaatiota on kuulemma vaikea sisäistää ja kertaus on opintojen äiti: eniten lapsia, nuoria ja lapsiperheitä on keskustassa!
 
Mitä tästä sitten päättelemme. Ainakin ensin tulee havainnoida ja ymmärtää se miten vähän keskusta-alueita suunnitellaan lasten näkökulmasta, vaikka juuri siellä niitä lapsia on eniten. Jokaisen autopuoluelaisen, joka väittää lapsista välittävänsä, kannattaa tässä kohtaa kätkeä yllä oleva taulukko sydämmeensä ja tutkiskella sitä siellä ja pohtia millaista politiikkaa sitä pitäisi oikeastaan tehdä.

Lapset ja nuoret tarvitsevat tilaa, turvaa ja tekemistä.

Keskustassa tilasta on pulaa, koska kuten ensimmäinen kuvaaja osoittaa suuren lapsimäärän lisäksi siellä asuu todella paljon muitakin ihmisiä. Tilaa kuitenkin löytyy ja erityisesti pienemmille lapsille sitä kannattaa etsiä sisäpihoilta. Lapsien kannalta on surullista, että sisäpihoille mahtuisi hyvin leikkialueita ja ties mitä, mutta niitä ei ole. Alla olevassa kuvassa on keskustan umpikortteli, jonka 2500 neliön sisäpihalla ei ole neliösenttiäkään tilaa lapsille sekä lähiöpiha, jonka huomattavasti pienemmässä pihassa koko rajattu alue on lasten leikkialuetta.



Syykin toki näkyy kuvassa. Lähiössä autot on sijoitettu valtavalle parkkikentälle. Tällaista tilaa ei kaupungissa ole, joten joudumme dilemman eteen. Joko autot tai lapset on häädettävä sisäpihoilta. Tämän luulisi olevan helppo valinta, mutta ei ole lapsia vielä onnistanut monellakaan pihalla.

Sisäpihoilla on myös toinen ongelma, aidat. Kun jokaisen taloyhtiön välillä on aita, ei sisäpihoista muodostu kokonaisuuksia, jotka olisivat tarpeeksi suuria kunnon leikkialueiksi. Yllä olevan kuvan keskustakorttelin piha on jaettu muistaakseni kuuteen osaan, kun taas lähiöpiha on kivasti yhtä aidatonta aluetta, jossa lapsoset voivat riemuiten karkeloida.

Sisäpihalla ei kuitenkaan koko elämää elellä, joten muussakin kaupungissa pitäisi ottaa nämä pikku veitikat huomioon. Ensimmäinen ongelma on tietysti turvallisuus ja lähinnä liikenneturvallisuus. Kuvan lähiökorttelia reunustaa yksi katu, jossa saa ajaa autolla. Tie on päättyvä ja pihakatumainen. Keskustakortteliamme reunustaa neljä autoilukatua, joissa nopeudet ovat suurempia.

Pitäisi siis:

1. rauhoittaa sisäpihat autoilta ja aidoilta ja

2. laskea ajonopeuksia 30 km/h (kuten liikennesuunnittelummekin haluaisi tehdä, mutta lähes kaikki paitsi vihreät vastustavat) sekä rauhoittaa mahdollisimman monet katuosuudet kokonaan läpiajolta.

Tämän jälkeen olemme saaneet lapsosillemme tilaa ja turvaa, mutta entäs se tekeminen? Onneksi hätää ei ole, sillä pehmoGIS tutkimuksen mukaan:

”Mitä tiiviimmin rakennetussa ympäristössä turkulainen lapsi asui, sitä useammin hän saavutti itsenäisesti itselleen tärkeitä paikkoja [ja] enemmän hän piti merkitsemistään paikoista”.

Lapsia siis asuu keskustassa paljon ja he pitävät siitä, joten:

 

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos erinomaisesta tilastoesityksestä ja ylipäätään pirun hyvästä ja idearikkaasta blogista! Jutuissa näkyy kova asiantuntemus kaupunkisuunnittelun saralla. Olen itse kahden alle kouluikäisen pojan isä ja asumme keskustassa (ennen Martissa, nyt itäisessä keskustassa) ja nämä jutut kiinnostavat. Itäisessa keskustassa palvelut ja tilat lapsille ovat hyvät johtuen erityisesti Kupittaan puistosta. Samaa ei voi sanoa monesta läntisen keskustan korttelista. Myös Martin vanhoissa puurivitaloissa on kivoja ja isoja pihoja, mutta useat on tehty lasten kannalta lähes käyttökelvottomiksi asukkaiden autoparkkeerauksen vuoksi. Portsassa pihakulttuuri on minun käsityksen mukaan tässä mielessä taas parempi, siellä useaan pihaan ei saa tuoda lainkaan autoja (tai vain talvisin). Mutta kiitos siis esityksestä ja toivottavasti tulet vaaleissa valituksi. Arttu Saarinen

Ville-Veikko Mastomäki kirjoitti...

Kiitos ylistävistä sanoista :) Ja samaa mieltä tuosta palvelutilanteesta ja sisäpihoista. Ihan lyhyellä karttakatselmuksella voi todeta tilanteen olevan juurikin kuvaamallasi tavalla. Portsa on tosiaan poikkeus, joskin sielläkin on turhan monet pihat ängetty täyteen autoja.

Toivottavasti vaaleissa saataisiin kaikkiin puolueisiin mahdollisimman paljon tähän suuntaan ajattelevia poliitikkoja, niin saataisiin edistystä aikaiseksi. Ja samalla pitäisi kyllä uudistaa reilulla kädellä meidän kaavoituskulttuuria, jossa rakennusyhtiöiden laskukoneella on huomattavasti enemmän sanavaltaa, kuin turkulaisilla itsellään.