Ihmisen toiminnallaan aiheuttama kuudes sukupuuttoaalto uhkaa hävittää suuren osan maapallon lajeista. Niin ikään ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos pahentaa tilannetta entisestään ja uhkaa myös ihmisten selviytymistä.
Eriarvoisuus kasvaa yhteiskunnassamme, vaikka vaurastumme koko ajan. Taloudellinen kasvu ei ole lisännyt onnellisuuttamme enää vuosikymmeniin. Jotain on tehtävä…
Seuraavassa esittelen vaaliohjelmani eli ratkaisut yhteiskunnan muuttamiseksi. Tarvitsemme muutosta, jotta voimme taata onnellisen elämän ihmisille luonnon hyvinvointia unohtamatta.
VAALIOHJELMANI
Äänestä tänään 84.
sunnuntai, huhtikuuta 17, 2011
perjantaina, huhtikuuta 15, 2011
pahoittelemme valtavasta suosiosta johtuvaa katkosta
Mastomaki.org on matalana, koska sivustolla on visitoinut liian monta tuhatta nälkäistä äänestäjää viime tuntien aikana. Viihdyttäkää itseänne täällä blogissa sen aikaa. Palaamme, kunhan saadaan kaistaa lisää.
tiistaina, huhtikuuta 05, 2011
Miksi puolueen ohjelmaprosessia tulee uudistaa
Puolueiden ohjelmista päättävät (ainakin käsitykseni mukaan) puoluevaltuuskunnat tai vastaavat elimet, jotka käyttävät puoluekokouksen valtaa puoluekokousten välisenä aikana. Puolueiden ohjelmat taas linjaavat puolueiden politiikkaa.
Ohjelmaprosessi etenee seuraavasti. (ainakin vihreissä, muilla voi olla vaihtelevia tapoja, joista olisi mukava kuulla)
1. Valtuuskunta päättää tehdä jonkin ohjelman esim. ympäristöohjelman.
2. Avataan haku, jossa jäsenet voivat hakea ohjelmatyöryhmään tai vaihtoehtoisesti jokin elin suhmuroi työryhmän kasaan.
3. Työryhmä kirjoittaa ohjelman omassa porukassaan. Joskus ohjelma lähetetään kommenttikierrokselle ja jäsenet saavat esittää toiveita muutoksista.
4. Ohjelma tuodaan valtuuskuntaan lausunnolle. Valtuuskunta keskustelee ohjelmasta ja evästää muutoksista
5. Työryhmä omalla porukalla päättää mitä lausunnolla esiin tuoduista esityksistä se muuttaa ja mitä ei
6. Ohjelma tulee valtuuskuntaan päätettäväksi.
6.1 valtuuskunta käy ohjelmasta toisen keskustelun ja tekee spesifit (rivikohtaiset) muutosesitykset
6.2 valtuuskunta kasaa iltatyöryhmän, joka käsittelee muutosesitykset
6.3 valtuuskunta äänestää (ei keskustelumahdollisuutta) juuri uunituoreina käsiinsä saamista perustelemattomista muutosesityksistä, jossa iltatyöryhmän esitykset ovat pohjana.
7. Äänestelyn tulos hyväksytään puolueen ympäristöohjelmaksi
Mikä tässä sitten mättää?
1. Ohjelmatyöhön osallistuu hävettävän pieni joukko. Koko jäsenistö on aina viisaampi ja asiantuntevampi kuin osa jäsenistöä.
2. Jäsenistön kannat ja mielentila ei tule esiin asiantuntijaporukan kasaamissa ohjelmissa.
3. Lausuntokäsittelyssä esiin tuotujen mielipiteiden päätyminen ohjelmiin on täysin työryhmän päätösvallassa, eikä demokraattisesti valitun valtuuskunnan ohjaus siis toimi lausuntovaiheessa erityisen hyvin.
4. Valtuuskuntaan lähes valmiina tuotuihin ohjelmiin on lähes mahdotonta tehdä suuria muutoksia, koska ainoastaan spesifit muutokset kyetään käsittelemään. Ainoa tapa siis tehdä suuria muutoksia on kirjoittaa suuri osa ohjelmasta uudestaan. Tämä taas on käytännössä mahdotonta, eikä todella suuret (pitkät) muutokset tule juuri koskaan hyväksytyiksi.
5. Iltatyöryhmällä ei juuri koskaan ole tarpeeksi aikaa satojen muutosesitysten kunnolliseen käsittelyyn. Iltatyöryhmän esitykset ovat siis vähintään kyseenalaisia (tämän sanon aktiivisesti iltatyöryhmätyöskentelyyn osallistuvana)
6. Valtuuskunnan päätöskäsittelyssä juuri kukaan ei ole ehtinyt kunnolla tutustumaan kaikkiin muutosesityksiin, iltatyöryhmän kantoihin niihin taikka iltatyöryhmän muutettuihin päätösesityksiin.
7. Äänestettäessä ei suurin osa valtuuskuntalaisista tiedä aiemmin tai iltatyöryhmässä puolesta ja vastaan esitettyjä argumentteja ja äänestää siis jopa iltatyöryhmää vajaavaisella tietämyksellä
8. ja voila, olemme hyväksyneet poliittisia linjauksia moneksi vuodeksi (ja tämä kaikki muuten tapahtuu kahta kauheammalla skaalalla puoluekokouksissa, joissa päätetään periaateohjelmista ja THE poliittisesta ohjelmasta)
Kuulostaa hyvältä? Niinpä, ja näin näitä tehdään todennnäköisesti kaikissa puolueissa. Miten siis tulisi toimia?
Uusi puolue -manifestissa vaadimme seuraavaa:
"3. Jäsenet muodostavat puolueen kannat.
Ohjelmientekoprosessi on uudistettava. Puolueen ohjelmat eivät saa enää olla staattisia monoliittejä vaan muuttuvia poliittisen keskustelun ja jäsenistön kannanmuodostuksen alustoja, jotka ovat aktiivisessa käytössä ja muutoksessa. Ohjelmien valmistelussa ja päivittämisessä on hyödynnettävä yhteistyötä helpottavia työkaluja, jotka ovat avoimia koko jäsenistölle. Ohjelmien on oltava myös valmistelun aikana koko kansan luettavissa ja kommentoitavissa."
Puoluehallituksen jäsen Samuli Lintula on kirjoittanut hyvin Uusi puolue -manifesti henkeen istuvan ja monia edellä esitettyjä ongelmia ratkovan ohjelmaprosessi-idean, joka löytyy tästä linkistä. Vaikka kirjoituksessa puhutaan periaateohjelmasta, ei ole mitään syytä miksei samaaa prosessia voisi käyttää kaikkiin ohjelmiin.
Tuloksena olisi varmasti laadukkaampia, paremmin perusteltuja, paremmin harkittuja, kriittisemmän tarkastelun läpikäyneitä, jäsenien laajemmin hyväksymiä poliittisia ohjelmia.
Ohjelmaprosessi etenee seuraavasti. (ainakin vihreissä, muilla voi olla vaihtelevia tapoja, joista olisi mukava kuulla)
1. Valtuuskunta päättää tehdä jonkin ohjelman esim. ympäristöohjelman.
2. Avataan haku, jossa jäsenet voivat hakea ohjelmatyöryhmään tai vaihtoehtoisesti jokin elin suhmuroi työryhmän kasaan.
3. Työryhmä kirjoittaa ohjelman omassa porukassaan. Joskus ohjelma lähetetään kommenttikierrokselle ja jäsenet saavat esittää toiveita muutoksista.
4. Ohjelma tuodaan valtuuskuntaan lausunnolle. Valtuuskunta keskustelee ohjelmasta ja evästää muutoksista
5. Työryhmä omalla porukalla päättää mitä lausunnolla esiin tuoduista esityksistä se muuttaa ja mitä ei
6. Ohjelma tulee valtuuskuntaan päätettäväksi.
6.1 valtuuskunta käy ohjelmasta toisen keskustelun ja tekee spesifit (rivikohtaiset) muutosesitykset
6.2 valtuuskunta kasaa iltatyöryhmän, joka käsittelee muutosesitykset
6.3 valtuuskunta äänestää (ei keskustelumahdollisuutta) juuri uunituoreina käsiinsä saamista perustelemattomista muutosesityksistä, jossa iltatyöryhmän esitykset ovat pohjana.
7. Äänestelyn tulos hyväksytään puolueen ympäristöohjelmaksi
Mikä tässä sitten mättää?
1. Ohjelmatyöhön osallistuu hävettävän pieni joukko. Koko jäsenistö on aina viisaampi ja asiantuntevampi kuin osa jäsenistöä.
2. Jäsenistön kannat ja mielentila ei tule esiin asiantuntijaporukan kasaamissa ohjelmissa.
3. Lausuntokäsittelyssä esiin tuotujen mielipiteiden päätyminen ohjelmiin on täysin työryhmän päätösvallassa, eikä demokraattisesti valitun valtuuskunnan ohjaus siis toimi lausuntovaiheessa erityisen hyvin.
4. Valtuuskuntaan lähes valmiina tuotuihin ohjelmiin on lähes mahdotonta tehdä suuria muutoksia, koska ainoastaan spesifit muutokset kyetään käsittelemään. Ainoa tapa siis tehdä suuria muutoksia on kirjoittaa suuri osa ohjelmasta uudestaan. Tämä taas on käytännössä mahdotonta, eikä todella suuret (pitkät) muutokset tule juuri koskaan hyväksytyiksi.
5. Iltatyöryhmällä ei juuri koskaan ole tarpeeksi aikaa satojen muutosesitysten kunnolliseen käsittelyyn. Iltatyöryhmän esitykset ovat siis vähintään kyseenalaisia (tämän sanon aktiivisesti iltatyöryhmätyöskentelyyn osallistuvana)
6. Valtuuskunnan päätöskäsittelyssä juuri kukaan ei ole ehtinyt kunnolla tutustumaan kaikkiin muutosesityksiin, iltatyöryhmän kantoihin niihin taikka iltatyöryhmän muutettuihin päätösesityksiin.
7. Äänestettäessä ei suurin osa valtuuskuntalaisista tiedä aiemmin tai iltatyöryhmässä puolesta ja vastaan esitettyjä argumentteja ja äänestää siis jopa iltatyöryhmää vajaavaisella tietämyksellä
8. ja voila, olemme hyväksyneet poliittisia linjauksia moneksi vuodeksi (ja tämä kaikki muuten tapahtuu kahta kauheammalla skaalalla puoluekokouksissa, joissa päätetään periaateohjelmista ja THE poliittisesta ohjelmasta)
Kuulostaa hyvältä? Niinpä, ja näin näitä tehdään todennnäköisesti kaikissa puolueissa. Miten siis tulisi toimia?
Uusi puolue -manifestissa vaadimme seuraavaa:
"3. Jäsenet muodostavat puolueen kannat.
Ohjelmientekoprosessi on uudistettava. Puolueen ohjelmat eivät saa enää olla staattisia monoliittejä vaan muuttuvia poliittisen keskustelun ja jäsenistön kannanmuodostuksen alustoja, jotka ovat aktiivisessa käytössä ja muutoksessa. Ohjelmien valmistelussa ja päivittämisessä on hyödynnettävä yhteistyötä helpottavia työkaluja, jotka ovat avoimia koko jäsenistölle. Ohjelmien on oltava myös valmistelun aikana koko kansan luettavissa ja kommentoitavissa."
Puoluehallituksen jäsen Samuli Lintula on kirjoittanut hyvin Uusi puolue -manifesti henkeen istuvan ja monia edellä esitettyjä ongelmia ratkovan ohjelmaprosessi-idean, joka löytyy tästä linkistä. Vaikka kirjoituksessa puhutaan periaateohjelmasta, ei ole mitään syytä miksei samaaa prosessia voisi käyttää kaikkiin ohjelmiin.
Tuloksena olisi varmasti laadukkaampia, paremmin perusteltuja, paremmin harkittuja, kriittisemmän tarkastelun läpikäyneitä, jäsenien laajemmin hyväksymiä poliittisia ohjelmia.
maanantaina, huhtikuuta 04, 2011
Avoimista hallitusohjelmista ja -neuvotteluista
Soininvaara kirjoittaa blogissaan hallitusohjelmista seuraavaa: "Hollannissa jokainen itseään kunnioittava puolue julkaisee hyvissä ajoin ennen vaaleja vaaliohjelman, joka on niin konkreettinen, että se kävisi sellaisenaan hallitusohjelmasta. Sen jälkeen Central Planning Byro – paikallinen VATT – analysoi nämä ohjelmat ja arvioi, millaiseen budjettitalouden yli- tai alijäämäisyyteen ne johtaisivat."
Idea ei ole uusi, mutta liikaa siitä ei puhuta. Uuden puolueen manifestissa vaadimme saman tyyppistä toimintaa kohdassa kuusi.
Koko hallitusohjelman avaaminen julkiselle arvioinnille on tärkeä askel radikaalissa voimuudessa ja tähän olisi todela hyvä lisätä juuri tuo Oden mainitsema virallisen tason arviointi, niiden satojen muiden arvioiden lisäksi, joita avoimuus tuottaisi ja jotka nyt loistavat poissaolollaan.
En ehkä toivo Suomeen Ruotsin mallin mukaista blokkiintumista, mutta olisi kuitenkin ympäripyöreitä "kynnyskysymyksiä" kiinnostavampaa, jos puolueet kävisivät suuntaa-antavia ennakkoneuvotteluita erilaisilla kombinaatioilla. Näin saisimme kuvan millaisia hallitusohjelmia kepu-puna-vihreä tai sini-persu-krisu hallituksilta olisi tulossa.
Näiden perusteella äänestäjät saisivat selkeämmän kuvan puolueiden kipupisteistä ja poliittisten tavoitteiden priorisoinnista. Näiden puolueiden välisten ennakoneuvotteluiden "hallitusohjelmat" tulisi myös asettaa saman kaltaiseen tarkasteluun, kuin Ode blogissaan esittää.
Tämäkään ei vielä riitä, vaan hallitusohjelmaneuvottelut on avattava, jolloin koko kansa voisi seurata, kun heidän tulevaisuudestaan käydään neuvotteluita. Kaikki kompromissit tulisi julki heti perusteluineen ja olisi itsekunkin arvioitavissa miten laadukkain perusteltuja kompromisseja kukin neuvotteluosapuoli tekee.
Avoimuuteen tietysti järjestelmässä mukana olevat "realistit" väittävät, että avoimissa neuvotteluissa kukaan ei suostuisi rakentaviin kompromisseihin, kun näitä ei voisi tehdä kasvojaan menettämättä. Tähän vastaan, että
1. kyllä ne nytkin tulevat kryptisessä muodossaan esiin hallitusohjelmassa
2. kun hallitusneuvottelut tiedettäisiin avoimiksi ei puolueet enää kykenisi niin paljon pelaamaan katteettomilla lupauksilla, jotka kuitenkin täytyy pyörtää neuvotteluissa.
3. uusi radikaali avoimuus vaatii uutta poliittista kulttuuria, jossa näin osataan paineista huolimatta toimia.
4. ja tietysti, ihmisillä on oikeus tietää!
Idea ei ole uusi, mutta liikaa siitä ei puhuta. Uuden puolueen manifestissa vaadimme saman tyyppistä toimintaa kohdassa kuusi.
Koko hallitusohjelman avaaminen julkiselle arvioinnille on tärkeä askel radikaalissa voimuudessa ja tähän olisi todela hyvä lisätä juuri tuo Oden mainitsema virallisen tason arviointi, niiden satojen muiden arvioiden lisäksi, joita avoimuus tuottaisi ja jotka nyt loistavat poissaolollaan.
En ehkä toivo Suomeen Ruotsin mallin mukaista blokkiintumista, mutta olisi kuitenkin ympäripyöreitä "kynnyskysymyksiä" kiinnostavampaa, jos puolueet kävisivät suuntaa-antavia ennakkoneuvotteluita erilaisilla kombinaatioilla. Näin saisimme kuvan millaisia hallitusohjelmia kepu-puna-vihreä tai sini-persu-krisu hallituksilta olisi tulossa.
Näiden perusteella äänestäjät saisivat selkeämmän kuvan puolueiden kipupisteistä ja poliittisten tavoitteiden priorisoinnista. Näiden puolueiden välisten ennakoneuvotteluiden "hallitusohjelmat" tulisi myös asettaa saman kaltaiseen tarkasteluun, kuin Ode blogissaan esittää.
Tämäkään ei vielä riitä, vaan hallitusohjelmaneuvottelut on avattava, jolloin koko kansa voisi seurata, kun heidän tulevaisuudestaan käydään neuvotteluita. Kaikki kompromissit tulisi julki heti perusteluineen ja olisi itsekunkin arvioitavissa miten laadukkain perusteltuja kompromisseja kukin neuvotteluosapuoli tekee.
Avoimuuteen tietysti järjestelmässä mukana olevat "realistit" väittävät, että avoimissa neuvotteluissa kukaan ei suostuisi rakentaviin kompromisseihin, kun näitä ei voisi tehdä kasvojaan menettämättä. Tähän vastaan, että
1. kyllä ne nytkin tulevat kryptisessä muodossaan esiin hallitusohjelmassa
2. kun hallitusneuvottelut tiedettäisiin avoimiksi ei puolueet enää kykenisi niin paljon pelaamaan katteettomilla lupauksilla, jotka kuitenkin täytyy pyörtää neuvotteluissa.
3. uusi radikaali avoimuus vaatii uutta poliittista kulttuuria, jossa näin osataan paineista huolimatta toimia.
4. ja tietysti, ihmisillä on oikeus tietää!
sunnuntai, huhtikuuta 03, 2011
Uusi puolue -manifesti!
Manifesti on julkaistu 1.4.2011 Vihreässä langassa.
Uusi puolue on jäsenistönsä näköinen. Radikaalisti avoimen liikkeen keskustelua eivät määritä viestintälinjaukset siitä, mistä ylipäänsä on sopivaa keskustella. Politiikka tuodaan kabineteista päivänvaloon. Puolueen prosessit, viestintä ja toimintamallit uudistetaan radikaalisti avoimiksi, alati kehittyviksi ja vuorovaikutteisiksi. 2000-luvun puolue ei menesty 1900-luvun keinovalikoimalla.
Wikileaks ei pelkästään osoittanut avoimen päätöksenteon kiistattomia etuja, vaan pakotti valtionjohtajat myös kysymään itseltään, onko kabinettipolitiikka tietoyhteiskunnassa enää ylipäätään mahdollista. Tieto aktivoi ihmisiä ja syöksee diktaattoreita vallasta.
Vihreät on puolueena edelläkävijä avoimuudessa: poliittinen keskustelu on avointa ja vapaata. Esimerkiksi puolueen poliittista ohjelmaa työstettiin Suomen avoimimmalla prosessilla ja puolue on ollut edelläkävijä vaalirahoituksen avoimuudessa. Vihreiden poliittinen ohjelmatyö on myös avoimesti kaikkien käytettävissä ja levitettävissä. Nyt on aika ottaa seuraavat askeleet:
1. Enemmän ja parempia äänestyksiä
Mahdollisimman monet päätökset tulee tehdä suoralla jäsenäänestyksellä, jonka toteuttamisessa pitää selvittää sähköisen äänestyksen mahdollisuudet. Esimerkiksi puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat sekä pääsihteeri tulee valita näin. Puoluevaltuuskunta tulee valita jäsenistön kesken esimerkiksi listavaaleilla.
2. Avataan kokoukset
Puolueen kaikkien toimielinten kokoukset tulee olla lähtökohtaisesti avoimia ja seurattavissa verkosta. Epädemokraattisesti valitut suljetut toimielimet tulee lakkauttaa tai toiminta on avattava koko jäsenistölle. Kokousten äänivaltaisille jäsenille tulee voida viestiä reaaliaikaisesti ja keskustelua on laajennettava seinien ja ovien ulkopuolelle. Kaiken keskustelun ja äänestysten tulee olla myös kokouksen jälkeen julkisesti saatavilla. Keskusteluista pitää saada video- tai äänitallenne avoimesti kaikkien saataville ja tallenteiden litterointia on edistettävä.
3. Jäsenet muodostavat puolueen kannat
Ohjelmientekoprosessi on uudistettava. Puolueen ohjelmat eivät saa enää olla staattisia monoliittejä vaan muuttuvia poliittisen keskustelun ja jäsenistön kannanmuodostuksen alustoja, jotka ovat aktiivisessa käytössä ja muutoksessa. Ohjelmien valmistelussa ja päivittämisessä on hyödynnettävä yhteistyötä helpottavia työkaluja, jotka ovat avoimia koko jäsenistölle. Ohjelmien on oltava myös valmistelun aikana koko kansan luettavissa ja kommentoitavissa.
4. Eduskuntaryhmä ja valtuustoryhmät avattava
Politiikassa ei ole mitään hävettävää. Kaiken toiminnan tulee lähtökohtaisesti olla sellaista, että siitä voi puhua julkisesti, vaikkapa torikahvilassa. Eduskuntaryhmän ja valtuustoryhmien toiminta tulee avata jäsenistölle ja maailmalle.
5. Kohti kaksisuuntaista viestintää
Vanhanaikaisen yksisuuntaisen hallitun viestinnän aika on ohi. Jatkuva vuorovaikutus ja radikaali avoimuus tuovat politiikan julkiseksi prosessiksi, josta halukkaat saavat reaaliaikaista tietoa ja mahdollisuuden kaksisuuntaiseen kommunikaatioon. Puolueen puheenjohtajiston on pidettävä kaikille avoin kyselytunti vähintään kerran kuukaudessa.
6. Avoimin kortein avoimiin neuvotteluihin
Puolueen sisällä käytävät neuvottelut pidetään jatkuvasti avoimena koko jäsenistölle. Neuvottelut tallennetaan sähköiseen muotoon, jotta kaikista neuvottelijoiden välisistä keskusteluista jää jälki. Avoimen neuvotteluprosessin perusteella jokaisella puolueen jäsenellä on tasa-arvoiset mahdollisuudet muodostaa kantansa äänestystä varten.
Puolueiden väliset neuvottelut, kuten hallitusneuvottelut, on avattava kaikkien arvioitaviksi. On tuotava julki, millä hinnalla mikäkin tavoite on saatu eteenpäin. Hallitusohjelmatavoitteita tulee kerätä puolueen jäseniltä avoimesti vaaleihin valmistauduttaessa, tavoitelistan tulee olla avoin ja tavoitteiden saamista hallitusohjelmaan pitää avata julkisesti.
7. Puolueen tuottama tieto jakoon
Puolue tuottaa paljon tietoa, jota ei kuitenkaan käytännössä jaeta jäsenistölle. Puolueen tekemien jäsenkyselyiden ja niiden raakadatan pitää olla julkisia ja kaikien analysoitavissa. Puolueen keräämän vaalirahoituksen ja jäsenhankinnan tulosten on oltava realiaikaisesti seurattavissa.
8. Suora yhteys päätöksentekoon
Edustuksellisten elinten kokousten aikana tulee kaikkien voida viestiä puolueemme edustajien kanssa. Esimerkiksi kansanedustajan ja valtuutetun on oltava tavoitettavissa kokouksen aikana sosiaalisen median avulla. Yksittäinen edustaja ei koskaan ole yhtä viisas kuin koko se joukko kiinnostuneita aktiiveja, jotka reaaliajassa kykenevät muodostamaan argumentteja päätöksenteon tueksi.
Radikaali avoimuus on vihreiden uusi perustulo. Avoimuus ja sen kautta tuleva poliittisen kulttuurin muutos kehittää yhteiskuntaamme eteenpäin.
Työ aloitetaan tekemällä yhdessä puoluekokousaloitteet blogissa: uusipuolue.wordpress.com
Allekirjoittaneet:
Uusi puolue on jäsenistönsä näköinen. Radikaalisti avoimen liikkeen keskustelua eivät määritä viestintälinjaukset siitä, mistä ylipäänsä on sopivaa keskustella. Politiikka tuodaan kabineteista päivänvaloon. Puolueen prosessit, viestintä ja toimintamallit uudistetaan radikaalisti avoimiksi, alati kehittyviksi ja vuorovaikutteisiksi. 2000-luvun puolue ei menesty 1900-luvun keinovalikoimalla.
Wikileaks ei pelkästään osoittanut avoimen päätöksenteon kiistattomia etuja, vaan pakotti valtionjohtajat myös kysymään itseltään, onko kabinettipolitiikka tietoyhteiskunnassa enää ylipäätään mahdollista. Tieto aktivoi ihmisiä ja syöksee diktaattoreita vallasta.
Vihreät on puolueena edelläkävijä avoimuudessa: poliittinen keskustelu on avointa ja vapaata. Esimerkiksi puolueen poliittista ohjelmaa työstettiin Suomen avoimimmalla prosessilla ja puolue on ollut edelläkävijä vaalirahoituksen avoimuudessa. Vihreiden poliittinen ohjelmatyö on myös avoimesti kaikkien käytettävissä ja levitettävissä. Nyt on aika ottaa seuraavat askeleet:
1. Enemmän ja parempia äänestyksiä
Mahdollisimman monet päätökset tulee tehdä suoralla jäsenäänestyksellä, jonka toteuttamisessa pitää selvittää sähköisen äänestyksen mahdollisuudet. Esimerkiksi puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat sekä pääsihteeri tulee valita näin. Puoluevaltuuskunta tulee valita jäsenistön kesken esimerkiksi listavaaleilla.
2. Avataan kokoukset
Puolueen kaikkien toimielinten kokoukset tulee olla lähtökohtaisesti avoimia ja seurattavissa verkosta. Epädemokraattisesti valitut suljetut toimielimet tulee lakkauttaa tai toiminta on avattava koko jäsenistölle. Kokousten äänivaltaisille jäsenille tulee voida viestiä reaaliaikaisesti ja keskustelua on laajennettava seinien ja ovien ulkopuolelle. Kaiken keskustelun ja äänestysten tulee olla myös kokouksen jälkeen julkisesti saatavilla. Keskusteluista pitää saada video- tai äänitallenne avoimesti kaikkien saataville ja tallenteiden litterointia on edistettävä.
3. Jäsenet muodostavat puolueen kannat
Ohjelmientekoprosessi on uudistettava. Puolueen ohjelmat eivät saa enää olla staattisia monoliittejä vaan muuttuvia poliittisen keskustelun ja jäsenistön kannanmuodostuksen alustoja, jotka ovat aktiivisessa käytössä ja muutoksessa. Ohjelmien valmistelussa ja päivittämisessä on hyödynnettävä yhteistyötä helpottavia työkaluja, jotka ovat avoimia koko jäsenistölle. Ohjelmien on oltava myös valmistelun aikana koko kansan luettavissa ja kommentoitavissa.
4. Eduskuntaryhmä ja valtuustoryhmät avattava
Politiikassa ei ole mitään hävettävää. Kaiken toiminnan tulee lähtökohtaisesti olla sellaista, että siitä voi puhua julkisesti, vaikkapa torikahvilassa. Eduskuntaryhmän ja valtuustoryhmien toiminta tulee avata jäsenistölle ja maailmalle.
5. Kohti kaksisuuntaista viestintää
Vanhanaikaisen yksisuuntaisen hallitun viestinnän aika on ohi. Jatkuva vuorovaikutus ja radikaali avoimuus tuovat politiikan julkiseksi prosessiksi, josta halukkaat saavat reaaliaikaista tietoa ja mahdollisuuden kaksisuuntaiseen kommunikaatioon. Puolueen puheenjohtajiston on pidettävä kaikille avoin kyselytunti vähintään kerran kuukaudessa.
6. Avoimin kortein avoimiin neuvotteluihin
Puolueen sisällä käytävät neuvottelut pidetään jatkuvasti avoimena koko jäsenistölle. Neuvottelut tallennetaan sähköiseen muotoon, jotta kaikista neuvottelijoiden välisistä keskusteluista jää jälki. Avoimen neuvotteluprosessin perusteella jokaisella puolueen jäsenellä on tasa-arvoiset mahdollisuudet muodostaa kantansa äänestystä varten.
Puolueiden väliset neuvottelut, kuten hallitusneuvottelut, on avattava kaikkien arvioitaviksi. On tuotava julki, millä hinnalla mikäkin tavoite on saatu eteenpäin. Hallitusohjelmatavoitteita tulee kerätä puolueen jäseniltä avoimesti vaaleihin valmistauduttaessa, tavoitelistan tulee olla avoin ja tavoitteiden saamista hallitusohjelmaan pitää avata julkisesti.
7. Puolueen tuottama tieto jakoon
Puolue tuottaa paljon tietoa, jota ei kuitenkaan käytännössä jaeta jäsenistölle. Puolueen tekemien jäsenkyselyiden ja niiden raakadatan pitää olla julkisia ja kaikien analysoitavissa. Puolueen keräämän vaalirahoituksen ja jäsenhankinnan tulosten on oltava realiaikaisesti seurattavissa.
8. Suora yhteys päätöksentekoon
Edustuksellisten elinten kokousten aikana tulee kaikkien voida viestiä puolueemme edustajien kanssa. Esimerkiksi kansanedustajan ja valtuutetun on oltava tavoitettavissa kokouksen aikana sosiaalisen median avulla. Yksittäinen edustaja ei koskaan ole yhtä viisas kuin koko se joukko kiinnostuneita aktiiveja, jotka reaaliajassa kykenevät muodostamaan argumentteja päätöksenteon tueksi.
Radikaali avoimuus on vihreiden uusi perustulo. Avoimuus ja sen kautta tuleva poliittisen kulttuurin muutos kehittää yhteiskuntaamme eteenpäin.
Työ aloitetaan tekemällä yhdessä puoluekokousaloitteet blogissa: uusipuolue.wordpress.com
Allekirjoittaneet:
- Paloma Hannonen begin_of_the_skype_highlighting end_of_the_skype_highlighting
- Julianna Kentala
- Aleksi Laine begin_of_the_skype_highlighting end_of_the_skype_highlighting
- Ville-Veikko Mastomäki
- Erkki Perälä
- Heikki Sairanen
- Salla Sinkkonen
- Jaakko Stenhäll
- Ilona Toivanen
keskiviikkona, maaliskuuta 30, 2011
Parempaan politiikkaan puolustusmäärärahoilla
Illan termi on deliberatiivinen demokratia.
Termillä viittataan demokratiaan, jossa päätöksenteko perustuu laajaan kansalaiskeskusteluun ja asioiden pohdintaan. Ongelmana tässä on esimerkiksi Tommi Uschanovin Suuri kaalihuijaus -kirjassaan (jonka innoittamana tätä kirjoitan) esiin tuoma fakta siitä, ettei juuri kukaan oikeastaan tiedä mistään oikein mitään.
Uschanov kertoo kirjassaan brittiläisistä, jenkkiläisistä ja kanadalaisista kokeista, joissa kansalaisia on kutsuttu viikonloppuleirille, joissa asiantuntijoiden avulla heidän poliittista ymmärtämystään on "hinattu tasolle", jonka myötä heillä on paremmat mahdollisuudet tehdä poliittisia päätöksiä. Leireille osallistuneista osa on muuttanut mielipidettään esitellyistä asioista, kun ovat perehtyneet niihin syvällisemmin.
Koska kannatan mahdollisimman suoraa demokratiaa tilanteessa, jossa tosiaan juuri kukaan ei tiedä juuri mistään juuri mitään, pystyy helposti ymmärtämään miksi tämä vaikuttaa mielestäni kiinnostavalta. Ehdotukseni on silti hiukan edellä esitettyä radikaalimpi.
Yhteiskuntamme näkee asiakseen ja oikeudekseen pistää kaikki miessukupuolen edustajat 6-12 kuukaudeksi kahlaamaan metsiin ja rämpimään soille, koska mahdollisesti, joskus, ehkä siitä saattaisi olla jotain hyötyä. Tähän leirikouluun pistetään vuosittain haisemaan pari miljardia euroa verorahoja.
Kuten arvaatte esitänkin, että kyseiset eurot käytettäisiin deliberatiivisen demokratian vaativaan kansalaiskasvatukseen. Oikeutus ja legitimiteettikin on kunnossa, jos ja kun nykymenonkin hyväksymme.
Kaikki kansalaiset siis kutsuttaisiin lyhyille ja pidemmille leireille jonkin kokoisissa ryhmissä säännöllisin väliajoin ja näissä käytäisiin monipuolisen asiantuntijajoukon ja ehkäpä myös poliittisten puolueiden edustajien kanssa (kuten aiemmin mainitsemissani esimerkeissä) läpi yhteiskunnallisia teemoja.
Tuloksena saisimme paremmin omaa yhteiskuntaansa ymmärtäviä kansalaisia, joiden luottamus poliittiseen järjestelmään olisi suurempi, ja jotka osaisivat tehdä perustellumpia valintoja niin suorissa kansanäänestyksissä kuin henkilövaaleissakin.
Termillä viittataan demokratiaan, jossa päätöksenteko perustuu laajaan kansalaiskeskusteluun ja asioiden pohdintaan. Ongelmana tässä on esimerkiksi Tommi Uschanovin Suuri kaalihuijaus -kirjassaan (jonka innoittamana tätä kirjoitan) esiin tuoma fakta siitä, ettei juuri kukaan oikeastaan tiedä mistään oikein mitään.
Uschanov kertoo kirjassaan brittiläisistä, jenkkiläisistä ja kanadalaisista kokeista, joissa kansalaisia on kutsuttu viikonloppuleirille, joissa asiantuntijoiden avulla heidän poliittista ymmärtämystään on "hinattu tasolle", jonka myötä heillä on paremmat mahdollisuudet tehdä poliittisia päätöksiä. Leireille osallistuneista osa on muuttanut mielipidettään esitellyistä asioista, kun ovat perehtyneet niihin syvällisemmin.
Koska kannatan mahdollisimman suoraa demokratiaa tilanteessa, jossa tosiaan juuri kukaan ei tiedä juuri mistään juuri mitään, pystyy helposti ymmärtämään miksi tämä vaikuttaa mielestäni kiinnostavalta. Ehdotukseni on silti hiukan edellä esitettyä radikaalimpi.
Yhteiskuntamme näkee asiakseen ja oikeudekseen pistää kaikki miessukupuolen edustajat 6-12 kuukaudeksi kahlaamaan metsiin ja rämpimään soille, koska mahdollisesti, joskus, ehkä siitä saattaisi olla jotain hyötyä. Tähän leirikouluun pistetään vuosittain haisemaan pari miljardia euroa verorahoja.
Kuten arvaatte esitänkin, että kyseiset eurot käytettäisiin deliberatiivisen demokratian vaativaan kansalaiskasvatukseen. Oikeutus ja legitimiteettikin on kunnossa, jos ja kun nykymenonkin hyväksymme.
Kaikki kansalaiset siis kutsuttaisiin lyhyille ja pidemmille leireille jonkin kokoisissa ryhmissä säännöllisin väliajoin ja näissä käytäisiin monipuolisen asiantuntijajoukon ja ehkäpä myös poliittisten puolueiden edustajien kanssa (kuten aiemmin mainitsemissani esimerkeissä) läpi yhteiskunnallisia teemoja.
Tuloksena saisimme paremmin omaa yhteiskuntaansa ymmärtäviä kansalaisia, joiden luottamus poliittiseen järjestelmään olisi suurempi, ja jotka osaisivat tehdä perustellumpia valintoja niin suorissa kansanäänestyksissä kuin henkilövaaleissakin.
maanantaina, maaliskuuta 21, 2011
Uutisia Perus-Suomesta: Älä alistu!
Tervetuloa Uutisia Perus-Suomesta -lähetykseen.
Ylpeänä haluamme esitellä uuden Räsäsläisestä keskilännestä henkensä saaneen kampanjamme: Älä alistu - nuorten mediakampanjan.
Älä alistu! -kampanjassa lähdetään siitä, ettei ajan henkeen tasa-arvosta, rasismin vastaisuudesta, naisten äänioikeudesta taikka yleisestä tasa-arvosta, pidä mukautua. Haluamme kannustaa ja rohkaista juuri sinua etsimään kestäviä ratkaisuja elämäsi suuriin kysymyksiin yleisen mielipiteen, järjen sekä oikeudenmukaisuuden tajun sijaan Raamatusta. Kaikkea ei tarvitse oppia kantapään kautta, eikä kaikkien tarvitse olla tasa-arvoisia!
"Kampanjamme saa tukea muun muassa opetusministeriöltä, jota jopa me pidämme erittäin huvittavana. Tämähän ylittää naurettavuudessaan ja eettisessä epäjohdonmukaisuudessaan, jopa kuuluisan possupedian", toteaa kampanjan suurinkvisiittori Pertti Persuarvot-Kunniaan.
Siunausta kaikille,.. lähes kaikille.
Ylpeänä haluamme esitellä uuden Räsäsläisestä keskilännestä henkensä saaneen kampanjamme: Älä alistu - nuorten mediakampanjan.
Älä alistu! -kampanjassa lähdetään siitä, ettei ajan henkeen tasa-arvosta, rasismin vastaisuudesta, naisten äänioikeudesta taikka yleisestä tasa-arvosta, pidä mukautua. Haluamme kannustaa ja rohkaista juuri sinua etsimään kestäviä ratkaisuja elämäsi suuriin kysymyksiin yleisen mielipiteen, järjen sekä oikeudenmukaisuuden tajun sijaan Raamatusta. Kaikkea ei tarvitse oppia kantapään kautta, eikä kaikkien tarvitse olla tasa-arvoisia!
"Kampanjamme saa tukea muun muassa opetusministeriöltä, jota jopa me pidämme erittäin huvittavana. Tämähän ylittää naurettavuudessaan ja eettisessä epäjohdonmukaisuudessaan, jopa kuuluisan possupedian", toteaa kampanjan suurinkvisiittori Pertti Persuarvot-Kunniaan.
Siunausta kaikille,.. lähes kaikille.
keskiviikkona, maaliskuuta 09, 2011
Valiokunnat seksikkäimpiä, lautakunnissa kovin meno!
Otsikko on kehitetty nykyisen verkkomediakäytännön virallisen ohjeistuksen mukaisesti maksimoimaan sivullavierailijoiden määrä. Toimitus ei vastaa otsikon ja sisällön toisiinsa liittymisestä.
Vihreät hyväksyivät puolitoista viikkoa sitten tietoyhteiskuntapoliittisen ohjelmansa Radikaalisti avoin yhteiskunta. Heikki Sairanen ehtikin jo tiivistää pääkohdat blogiinsa, joka kannattaa käydä lukaisemassa.
Yksi mielestäni tärkeimmistä kohdista oli valiokuntien ja lautakuntien avoimuuta vaatinut kohta, joka kuuluu seuraavasti: "Päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja avoimuutta on lisättävä. Esimerkiksi eduskunnan valiokuntien kokoukset ja kuulemiset sekä kuntien valtuustojen, hallitusten ja lautakuntien sekä
kuntayhtymien kokoukset tulee esittää netissä niiltä osin kuin se ei vaaranna turvallisuutta tai
kansalaisten yksityisyyttä."
Nykyään valiokunnat ja lautakunnat kokoontuvat suljettujen ovien takana, eikä valmisteluprosessista tai asiantuntijakuulemisista ole kansalle paljolti tietoa tarjolla. Avoimuutta vastustetaan useimmiten seuraavin pragmaattisin argumentein:
1. Jos kokoukset olisivat avoimia, karkaisi todellinen päätöksenteko ja neuvottelut epävirallisille areenoille
2. jos kokoukset olisivat avoimia, muuttuisi niidenkin työskentely valtuustojen ja eduskunnan ison salin kaltaiseksi poliittiseksi teatteriksi.
Filosofis-periaatteellisella tasolla hommahan on aivan selvä: Valta kuuluu kansalle, joten sen tulisi kyetä seuraamaan ja valvomaan vallankäyttöä. Eli kaiken päätöksenteon tulisi olla avointa.
Pragmaattiset argumentit vaativat kuitenkin vastauksen. Väitänkin, ettei ole olemassa luonnolakia, joka pakottaa neuvottelut takahuoneisiin, taikka edustajat pitämään teatraalisia juhlapuheita, vaan että kyseessä on vain heikko poliittinen kulttuuri, joka ei ole tottunut avoimuuteen.
1. Kaikki valiokuntien ja lautakuntien toimintaan osalistuneet tietävät, että neuvottelut käydään jo nyt käytävillä, saunoissa ja kahviloissa. Väitänkin, että juuri kokousten käyminen suljettujen ovien takana antaa mahdollisuuden tähän, kun tämä suhmurointi ei tule esiin. Jos ihmiset kykenisivät seuraamaan kokousta, havaitsisivat he ne kaikki ennalta päätetyt ja perustelematta tehdyt päätökset, joita nykykäytäntö sallii tehtävän.
2. Valtuustot ja eduskunnan ison salin toiminta on poliittista teatteria, mutta syy tähän ei ole avoimuus. Toimintakulttuuriin vaikuttavat muutkin tekijät:
a. Miljöö ei mahdollista keskustelua. Jos tarjoaa areenaksi teatterilavan, ihmiset käyttäytyvät kuin olisivat teatterilavalla. Eduskunnan iso sali taikka valtuustosalit eivät miljöönä tarjoa mahdollisuutta, tai ainakaan houkuttele, rakentavaan keskusteluun. Kun puheenvuorot pidetään puheina yli 50:lle ihmiselle, on itsestään selvää, että ne ovat puheita, eivätkä keskustelua. Valio- ja lautakunnissa asia on toisin.
b. Päätökset on jo lyöty lukkoon. Jäljellä on vain muodollinen esiintyminen, demokraattinen akti. Valtuusto ja iso sali ovat asian käsittelyn viimeisiä paikkoja. Asian käsittelyvaiheet, joissa neuvottelut, ja muu ei teatterimainen toiminta, on jo suoritettu. Ei siis voida edes olettaa, että näillä näyttämöillä enää käytäisiin raketavaa keskustelua, koska kaikki keskustelut ja neuvottelut on jo käyty. Valio- ja lautakunnissa on toisin.
Todellinen syy onkin poliittisessa kulttuurissa, joka on pakoillut kaikkea avoimuutta viimeiset sata vuotta. Väitän että toisenlainen kulttuuri on mahdollinen. Nyt onkin otettava avoimuus tosissaan ja tuotava politiikan arkaluonteiset, kiinnostavimmat ja seksikkäimmät aktit kaiken kansan nähtäville.
Toimitus huokaa helpotuksesta, kun sai sitten kuitenkin linkitetyksi otsikon ja sisällön.
Vihreät hyväksyivät puolitoista viikkoa sitten tietoyhteiskuntapoliittisen ohjelmansa Radikaalisti avoin yhteiskunta. Heikki Sairanen ehtikin jo tiivistää pääkohdat blogiinsa, joka kannattaa käydä lukaisemassa.
Yksi mielestäni tärkeimmistä kohdista oli valiokuntien ja lautakuntien avoimuuta vaatinut kohta, joka kuuluu seuraavasti: "Päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja avoimuutta on lisättävä. Esimerkiksi eduskunnan valiokuntien kokoukset ja kuulemiset sekä kuntien valtuustojen, hallitusten ja lautakuntien sekä
kuntayhtymien kokoukset tulee esittää netissä niiltä osin kuin se ei vaaranna turvallisuutta tai
kansalaisten yksityisyyttä."
Nykyään valiokunnat ja lautakunnat kokoontuvat suljettujen ovien takana, eikä valmisteluprosessista tai asiantuntijakuulemisista ole kansalle paljolti tietoa tarjolla. Avoimuutta vastustetaan useimmiten seuraavin pragmaattisin argumentein:
1. Jos kokoukset olisivat avoimia, karkaisi todellinen päätöksenteko ja neuvottelut epävirallisille areenoille
2. jos kokoukset olisivat avoimia, muuttuisi niidenkin työskentely valtuustojen ja eduskunnan ison salin kaltaiseksi poliittiseksi teatteriksi.
Filosofis-periaatteellisella tasolla hommahan on aivan selvä: Valta kuuluu kansalle, joten sen tulisi kyetä seuraamaan ja valvomaan vallankäyttöä. Eli kaiken päätöksenteon tulisi olla avointa.
Pragmaattiset argumentit vaativat kuitenkin vastauksen. Väitänkin, ettei ole olemassa luonnolakia, joka pakottaa neuvottelut takahuoneisiin, taikka edustajat pitämään teatraalisia juhlapuheita, vaan että kyseessä on vain heikko poliittinen kulttuuri, joka ei ole tottunut avoimuuteen.
1. Kaikki valiokuntien ja lautakuntien toimintaan osalistuneet tietävät, että neuvottelut käydään jo nyt käytävillä, saunoissa ja kahviloissa. Väitänkin, että juuri kokousten käyminen suljettujen ovien takana antaa mahdollisuuden tähän, kun tämä suhmurointi ei tule esiin. Jos ihmiset kykenisivät seuraamaan kokousta, havaitsisivat he ne kaikki ennalta päätetyt ja perustelematta tehdyt päätökset, joita nykykäytäntö sallii tehtävän.
2. Valtuustot ja eduskunnan ison salin toiminta on poliittista teatteria, mutta syy tähän ei ole avoimuus. Toimintakulttuuriin vaikuttavat muutkin tekijät:
a. Miljöö ei mahdollista keskustelua. Jos tarjoaa areenaksi teatterilavan, ihmiset käyttäytyvät kuin olisivat teatterilavalla. Eduskunnan iso sali taikka valtuustosalit eivät miljöönä tarjoa mahdollisuutta, tai ainakaan houkuttele, rakentavaan keskusteluun. Kun puheenvuorot pidetään puheina yli 50:lle ihmiselle, on itsestään selvää, että ne ovat puheita, eivätkä keskustelua. Valio- ja lautakunnissa asia on toisin.
b. Päätökset on jo lyöty lukkoon. Jäljellä on vain muodollinen esiintyminen, demokraattinen akti. Valtuusto ja iso sali ovat asian käsittelyn viimeisiä paikkoja. Asian käsittelyvaiheet, joissa neuvottelut, ja muu ei teatterimainen toiminta, on jo suoritettu. Ei siis voida edes olettaa, että näillä näyttämöillä enää käytäisiin raketavaa keskustelua, koska kaikki keskustelut ja neuvottelut on jo käyty. Valio- ja lautakunnissa on toisin.
Todellinen syy onkin poliittisessa kulttuurissa, joka on pakoillut kaikkea avoimuutta viimeiset sata vuotta. Väitän että toisenlainen kulttuuri on mahdollinen. Nyt onkin otettava avoimuus tosissaan ja tuotava politiikan arkaluonteiset, kiinnostavimmat ja seksikkäimmät aktit kaiken kansan nähtäville.
Toimitus huokaa helpotuksesta, kun sai sitten kuitenkin linkitetyksi otsikon ja sisällön.
sunnuntai, helmikuuta 13, 2011
Koko Suora demokratia 3.0 nyt yksissä kansissa! Katso kuvat! Lue tekstit!
Tilaa heti!
Koko kirjoitussarjan lähtökohtana on mm. Noam Chomskyn esittämä ajatus siitä, että jokaisen valtarakenteen ja auktoriteetin on kyettävä perustelemaan olemassaolonsa, ja jos perustelut eivät ole riittävät, on tuosta auktoriteettiasemasta luovuttava. Tässä ajatuksessa todistusvastuu on aina vallanpitäjillä, ei kansalla, jolle valta päättää kaikista omista asioistaan itsearvoisesti kuuluu.
Ennen kuin joku ehtii huutaa, ettei mitään mistään ymmärtämättömän ”kansan” voi antaa päättää asioista, koska eivät ”ne” mitään ymmärrä, niin todettakoon, että tällä samalla argumentilla ollaan historiassa vastustettu orjien vapauttamista ja naisten kansalaisoikeuksia, joten älkää rouvan tähden nolatko itseänne huutamalla niin.
Kysymmekin siis: onko meillä riittäviä perusteluja nykyisille demokratian hierarkiarakenteille, kuten eduskunnalle ja kunnanvaltuustoille? Kun lähtökohtana on vallan kuuluminen kansalle, ovat perustelut hierarkioista kiinni pitämiselle lähinnä teknisiä.
Perusteluiksi voitaisiin esittää esimerkiksi, etteivät kaikki ”kansalaiset” mitenkään ehdi perehtyä jokaiseen päätettävään asiaan, ettei joka päivä ole taloudellisesti varaa järjestää vaaleja, ja ettei kukaan ehdi joka päivä äänestellä ties mistä pikkuasioista.
Aiemmin tämä vallananastus onkin ollut helpommin perusteltavissa suoran demokratia teknisellä haastavuudella. Suora demokratia, jossa kaikki päätökset tehdään kansanäänestyksellä, on hyvin kallista ja aikaavievää, jos tekninen toteutus sisältää hirvittävän määrän äänestyslipukkeita, äänestysvirkailijoita ja äänestyspisteitä.
Nykyisin meillä kuitenkin on internet, joka tietysti ratkaisee kaikki ongelmamme trivial tietoudesta demokratiaan.
Hyvät naiset ja herrat... suora demokratia 3.0:
part 1. äänestäminen
part 2. muutosesitykset
part 3. valmistelu
Koko kirjoitussarjan lähtökohtana on mm. Noam Chomskyn esittämä ajatus siitä, että jokaisen valtarakenteen ja auktoriteetin on kyettävä perustelemaan olemassaolonsa, ja jos perustelut eivät ole riittävät, on tuosta auktoriteettiasemasta luovuttava. Tässä ajatuksessa todistusvastuu on aina vallanpitäjillä, ei kansalla, jolle valta päättää kaikista omista asioistaan itsearvoisesti kuuluu.
Ennen kuin joku ehtii huutaa, ettei mitään mistään ymmärtämättömän ”kansan” voi antaa päättää asioista, koska eivät ”ne” mitään ymmärrä, niin todettakoon, että tällä samalla argumentilla ollaan historiassa vastustettu orjien vapauttamista ja naisten kansalaisoikeuksia, joten älkää rouvan tähden nolatko itseänne huutamalla niin.
Kysymmekin siis: onko meillä riittäviä perusteluja nykyisille demokratian hierarkiarakenteille, kuten eduskunnalle ja kunnanvaltuustoille? Kun lähtökohtana on vallan kuuluminen kansalle, ovat perustelut hierarkioista kiinni pitämiselle lähinnä teknisiä.
Perusteluiksi voitaisiin esittää esimerkiksi, etteivät kaikki ”kansalaiset” mitenkään ehdi perehtyä jokaiseen päätettävään asiaan, ettei joka päivä ole taloudellisesti varaa järjestää vaaleja, ja ettei kukaan ehdi joka päivä äänestellä ties mistä pikkuasioista.
Aiemmin tämä vallananastus onkin ollut helpommin perusteltavissa suoran demokratia teknisellä haastavuudella. Suora demokratia, jossa kaikki päätökset tehdään kansanäänestyksellä, on hyvin kallista ja aikaavievää, jos tekninen toteutus sisältää hirvittävän määrän äänestyslipukkeita, äänestysvirkailijoita ja äänestyspisteitä.
Nykyisin meillä kuitenkin on internet, joka tietysti ratkaisee kaikki ongelmamme trivial tietoudesta demokratiaan.
Hyvät naiset ja herrat... suora demokratia 3.0:
part 1. äänestäminen
part 2. muutosesitykset
part 3. valmistelu
keskiviikkona, helmikuuta 09, 2011
Kokoomus: Tasavero on progressiivinen vero!
Kykypuolueen taloudellisen ajatushautomon puheMies Sampsa Toivotalkoot-Kataja osoitti tänään pettämättömällä päättelyketjulla, että tasavero on itseasiassa progressiivinen vero!
"Kun Björn Wahlroos menee Sammon konttorille ja nostaa 3 000 000 euron vaaleanpunaisen palkkashekin, hän maksaa siitä 1 000 000 euroa veroa. Kun kaupan myyjä menee Prismaan konttoriin ja nostaa sieltä 3 000 euron ruskean palkkakuoren, hän maksaa siitä vajaa 1 000 euroa veroa", Kataja selosti ja osoitti miten ylivertaista kokoomuksen talousosaaminen on.
"Wahlroos maksaa kyllä ihan samalla veroprosentilla palkastaa 999 000 euroa enemmän veroa. Tämä on ihan oikein ja tämä on juuri sitä progressiota", jatkaa prosenttimatiikan ylijumala, mutta auttamattoman nolon ajatusvirheen tehnyt järkivihreä Kataja.
Toimitus pyytää huomioimaan seuraavan wikipediasta copy-pastetun (että jos kyselette mitä se V-V on siellä AMK:ssa jo viidettä vuotta tehnyt niin tätä) lauseen, "Progressiivinen vero on vero, jossa veroaste nousee tulojen tai muun verotettavan summan kasvaessa."
Että terveisiä vaan sinne kykypuolueelle.
"Kun Björn Wahlroos menee Sammon konttorille ja nostaa 3 000 000 euron vaaleanpunaisen palkkashekin, hän maksaa siitä 1 000 000 euroa veroa. Kun kaupan myyjä menee Prismaan konttoriin ja nostaa sieltä 3 000 euron ruskean palkkakuoren, hän maksaa siitä vajaa 1 000 euroa veroa", Kataja selosti ja osoitti miten ylivertaista kokoomuksen talousosaaminen on.
"Wahlroos maksaa kyllä ihan samalla veroprosentilla palkastaa 999 000 euroa enemmän veroa. Tämä on ihan oikein ja tämä on juuri sitä progressiota", jatkaa prosenttimatiikan ylijumala, mutta auttamattoman nolon ajatusvirheen tehnyt järkivihreä Kataja.
Toimitus pyytää huomioimaan seuraavan wikipediasta copy-pastetun (että jos kyselette mitä se V-V on siellä AMK:ssa jo viidettä vuotta tehnyt niin tätä) lauseen, "Progressiivinen vero on vero, jossa veroaste nousee tulojen tai muun verotettavan summan kasvaessa."
Että terveisiä vaan sinne kykypuolueelle.
maanantaina, helmikuuta 07, 2011
U = UTOPIA osa II: Suora demokratia part 3.
Nyt sitten tartutaan vielä siihen vaikeimpaan kysymykseen eli valmisteluprosessiin.
Valmistelijan valta on valtava! Valmistelussa päätetään siitä mitä asioita ylipäätänsä tulee päätöksentekoon ja millaisina nuo asiat päätöksentekoon tuodaan.
On hyvin suuri ero siinä tuleeko esim. torin kehitykseen liittyen äänestettäväksi ehdotus toriparkista, torin osittaisesta puistottamisesta, torin umpeen rakentamisesta vai tuleeko asia ylipäätään mihinkään äänestykseen.
Suorassa demokratiassa 3.0 minkä tahansa asian valmistelu voi lähteä käyntiin ainakin kahta kautta. Virkakoneiston käynnistämänä tai kansalaisaloitteen kautta.
Virkakoneisto käynnistää hankkeiden valmistelua tietysti, kuten nykyäänkin, valtuuston ohjelmien mukaisesti ja reagointina ties mihin asioihin.
Kansalaisaloiteen kautta voitaisiin aloittaa käytännössä minkä tahansa kokoisen tai näköisen hankkeen valmistelu. Aloitteen voisi jättää kuka tahansa. Aloitteita voisi olla kahdenlaisia: Yksittäisen tahon jättämiä, sekä jo valmiiksi suuren joukon ”allekirjoittamia”.
Yksittäisen tahon (henkilö tai yhdistys tai...) aloite päätyisi aluksi lyhyeen virkamiesvalmisteluun, josta se nopeasti tuotaisiin, jonkin lautakunnan esityslistalle. Siellä päätettäisiin (tai siis kuntalaiset taas äänestäisivät) lähdetäänkö hanketta viemään eteenpäin vai ei.
Suuren joukon allekirjoitama (suureksi joukoksi voitaisiin määritellä esim. 1%, 5%, 10% tai 33% kuntalaisista, mikä sitten onkaan järkevä luku) kansalaisaloite ei päätyisi edellisen prosessin kouriin, vaan hankkeen ympärille koottaisiin virkamiehistä ja vapaaehtoisista kansalaisista koostuva valmistelukomitea. Se vietäisiin koko valmisteluprosessin läpi loppuun saakka joka tapauksessa.
Kaikkia kolmea kautta valmisteluun päätyvät hankkeet kasaavat ympärilleen valmistelukomitean. Komiteaan saa osallistua kuka tahansa ja kaikkien komiteoiden toiminta, tiedotus ja kommunikatio on täysin avointa.
Komiteoissa virkamiehet (arkkitehdit, rakennusvalvojat, suunniteluinsinöörit, palvelujohtajat, jne.) toimivat työnohjaajina ja (HUOM!) päätöksentekijöinä.
Tämä epädemokraattinen piirre on nähdääkseni tarpeellinen muutamasta syystä. (Jos kilpailevia ehdotuksia löytyy niin hyvä.) Olisi suoran demokratian idean vastaista, jos komitean jäsenillä olisi mahdollisuus äänestää silloin kuin muilla ei ole, ja toiseksi sisäisiä äänestyksiä suorittava avoin komitea olisi hyvin altis valtaukselle sekä nimby-ilmiölle.
Poikkeuksen virkamiesvetoisuuteen tuottavat suuret erimielisyydet (esitellään edempänä) sekä suuren joukon allekirjoittama kansalaisaloite, jossa jo kansalaisaloitteessa on päätetty kuka kansalainen asetetaan valmistelukomission vetäjäksi. (Tällaisille henkilöille on myös syytä maksaa jonkinlaista korvausta, jotta kenellä tahansa olisi mahdollisuus ottaa vastaan valmistelun vetäminen.)
Valmistelu etenee kolmessa vaiheessa, jotka ovat 1. hankesuunnitelman hyväksyminen 2. hankeluonnoksen hyväksyminen sekä 3. hanke-ehdotuksen hyväksyntä.
Valmistelun kaikissa vaiheissa suoritetaan äänestys mihin suuntaan valmistelua tulisi viedä ja suurien erimielisyyksien ilmetessä valmisteluprosessi jakaantuu useampaan, jotka siis valmistelevat erilaista päätöstä . Suureksi erimileisyydeksi voitaisiin määritellä vaikkapa 10, 25 tai 33 %. Jokaiselle eri suuntaan vievälle vaihtoehdolle perustetaan oma valmistelukomissio. Suuren erimielisyyden vuoksi perustetun valmistelukomitean johtoo valitaan asiaa kannattava kansalainen, samoin kuin allekirjoitetussa kansalaisaloitteessa.
Valmistelu ei voi jakaantua kymmeniin eri suuntiin, koska virkakoneiston resurssit eivät riittäisi tällöin kunnolliseen valmisteluun.
Näin ollen päätettäväksi saapuu useita avoimesti ja kansalaisten kanssa yhdessä valmisteltuja ehdotuksia, eikä vain sitä yhtä esitystä toriparkista.
Jos tässä kyettiin sentään tämän tasoiseen ideointiin, on hyvin vaikea uskoa, ettei jollain oikealla valtiotieteilijäporukalla saataisi toimivaa mallia kasaan.
Toivonkin ettet nyt koko 3.0:n lukeneena ala keksimään miksi tämä ja tämä osa hahmotelmasta ei muka toimisi, EI tietenkään toimi! Sen sijaan mielekkäämpää olisi pohtia, miten tämän kaltaisen järjestelmän suuret haasteet voitaisiin ratkaista, jotta voisimme ottaa seuraavan askeleen demokratia kehityksessä.
keskiviikkona, tammikuuta 26, 2011
U = UTOPIA osa II: Suora demokratia part 2.
Viime kirjoituksessa ehdimme visioida miten äänesteleminen demokratiassa 3.0 toimisi. Muutama asia jäi kuitenkin yllättäen uupumaan. Ensinnäkin edellä kuvattu äänestelyjärjestelmä ei ole minkään väärti, jollei kansalaisten ole mahdollista tehdä muutettuja päätösesityksiä ja toiseksi näilläkään ei ole merkitystä, jos valmistelua ei avata osallistavalle suoralle päätöksenteolle.
Jatkakaamme siis asian käsittelyä väärästä päästä lähtien eli noista muutetuista päätösesityksistä. Edellä esitetyssä mallissa olisi siis mahdollista äänestää ainoastaan "jaa" tai "ei", joka ei tietystikään riitä mihinkään. Jaa / ei -vaihtoehdot eivät vielä mahdollista vapaata päätöksentekoa vaan tähän tarvitaan muutettujen päätösehdotuksien mahdollisuus.
Turku 3.0:ssa muutokset tehdään seuraavasti.
Puolueilla on mahdollisuus tehdä muutettuja päätösehdotuksia ja nämä tulevat suoraan päätöskokoukseen äänestettäviksi. Tämän lisäksi jokaisella kuntalaisella on mahdollisuus tehdä muutettuja päätösehdotuksia. Nämä (kuten puolueidenkin ehdotukset) tulee jättää viikkoa ennen päätöskokousta. Näistä kansalaisten ehdotuksista päätöskokoukseen selviytyvät sellaiset, jotka saavat kannatusta (kanatukseen tarvittaisiin vaikkapa sata ääntä tai kymmenen tai joku sopiva määrä kuitenkin). Kannattaminen toimisi samalla tavalla kuin postausten "likettäminen / tykkääminen" facebookissa. Muutettujen päätösehdotusten määrää on rajattava, koska äänestäminen satojen vaihtoehtojen välillä häivyttää demokratian, kun kenelläkään ei ole todellisia mahdollisuutta tutustua ehdotuksiin.
Päätöskokoukseen tulee siis valmisteltu virkamiesehdotus, puolueiden esittämät muutokset sekä kansalaiden kannatusta saaneet muutokset. Näistä sitten äänestellään aivan kuten nykyäänkin äänestetään muutosten, palautusten ja hylkyjen kesken, mutta voter/votebookkien välityksellä.
Äänestely on nyt käyty läpi, mutta valmistelun avoimuus ja erityisesti kaikkien kansalaisten suora osallistuminen siihen onkin se vaikein juttu. Siihen paneudumme seuraavassa sessiossa.
Kirjoitus on osa U = UTOPIA kirjoitussarjaa, jossa esitellään utopioita paremmasta yhteiskunnasta.
keskiviikkona, tammikuuta 19, 2011
U = UTOPIA - osa II: Suora demokratia
Tervetuloa lähetykseen. Tällä kertaa utopioidaan suorasta demokratiasta.
Kuten kirjoitussarjan luonteeseen kuuluu aion viitata kintaalla kaikkiin sellaisiin jopa fataaleihin ongelmiin, jota utopiaan sisältyy, jotta voimme utopioida rauhassa realimaailman ongelmista piittaamatta.
________________________________________________
Lähdemme liikkeelle suomalaisesta kokeilukunnasta nimeltänsä vaikkapa Turku (esitettävää utopiaa voisi myös soveltaa valtakunnan tasolla, mutta yksinkertaisuuden vuoksi pysytään nyt kuntatasolla). Suomen Turussa on siirrytty siis kokeilumielessä täysin suoraan demokratiaan. Kuntalaiset äänestävät jokaisesta asiasta, josta kunta nykyäänkin päättää. Tämä tarkoittaa karkeasti arvioituna useampaa kymmentä päätösasiaa päivässä, kun lasketaan yhteen kaupunginhallituksen, kaupunginvaltuuston, lautakuntien ja liikelaitosten kaikki päätettävät asiat.
Homma toimii näppärän verkkosovelluksen, olkoon sen nimi vaikkapa Votebook taikka Voter, avulla. Ohjelma toimii käyttöliittymänä, jonka avulla kuntalaiset päivittäin klikkailevat mikä kaavaehdotus tulee valituksi, minne linjan 42 uusi bussipysäkki tulee sijoittaa, tuleeko Pansion terveysasema yksityistää vai ei ja niin edelleen.
Koska useampaan kymmeneen päätösasiaan päivittäin perehtyminen on kevyesti ilmaistuna haastavaa, on avuksi valjastettu nyt valtansa menettäneet entiset päätöksentekijät, elikä puolueet ja poliitikot. Puolueiden tehtävänä tässä uudessa ja uljaassa todellisessa demokratiasa olisi esittää omat perustellut ratkaisut päivittäin käsillä oleviin päätösasioihin.
Koska jokaisen kuntalaisen perehtyminen jokaiseen käsillä olevaan asiaan on perin mahdotonta on kuntalaisilla mahdollisuus asettaa oma Voter tai Votebook seuraamaan jonkin puolueen äänestysehdotuksia. Kuntalainen voi vaikkapa klikkailla, että kaava-asioissa oma Voter / Votebook seuraa vihreiden ehdotuksia, joukkoliikenteeseen liittyvissä demarien ja peruspalveluissa perussuomalaisten ehdotuksia ja äänestää niiden mukaisesti. Aina olisi tietysti mahdollisuus tehdä manuaalinen valinta, siis aina. (Ja juu, sähköisessä äänestämisessä on käytännössä ylitsepääsemättömiä ongelmia, mutta niille nyt viitataan kintaalla) (Niin ja käytössä olisi myös äänestyspakko, jotta äänestysprosentti ei olisi alle kymmentä jatkuvasti)
Myös nykyisen edustuksellisen ja vajaan demokratiamme instituutiot jatkaisivat toimintaansa, mutta eri tarkoitusta varten. Lautakunnat ja valtuusto kokoontuisivat yhä, mutta esim. viikkoa ennen päätöshetkeä ja sillä tarkoituksella, että kokoukset videoitaisiin ja litteroitaisiin, kuntalaisten kannanmuodostuksen avuksi. Puolueiden tehtävä olisi siis pyrkiä esittämään omaan arvomaailmaansa perustuva ratkaisu kuhunkin päätökseen ja nämä perusteet olisi kaikille kuntalaisille helposti saatavilla puolen klikkauksen päässä päätettävästä asiasta.
Koska puolueet olisivat yhä olemassa tarvitsisi järjestää myös vaaleja, joissa valittaisiin ne puolueet, jotka saisivat oikeuden toimia näissä perustelevissa elimissä. Vaalien valtasuhteilla ei olisi enää merkitystä (koska puolueilla ei enää ole äänestysvaltaa) vaan ainoastaan sillä ketkä ylipäätään pääsevät leikkiin mukaan. Näin ollen olisi tarpeellista päästä vain asetetun äänikynnyksen yli ja tämän tulisi olla matala, jotta keskustelu olisi moniäänistä (muttei kuitenkaan olematon, jottei keskustelu olisi mahdotonta).
Todennäköisesti ilmaantuisi myös suuria mielipidevaikuttajia, joita monet kuntalaiset seuraisivat. Jos kokeilukunta olisi Helsinki niin varmaan herra Soininvaaran äänestusehdotukset olisivat hyvinkin seurattua tavaraa. Tällainen aktiivisuus toisi oman lisänsä demokraattiseen keskusteluun ja päätöksentekoon.
Mitäs sitten tapahtuisi?
Uskoisin että kun kuntalaisille oikeasti annetaisin valta (kuten perustuslaki jo nyt leikkisästi esittää, sillä edustuksellisuuden pikku jälkihuomautuksella) mielenkiinto päätöksentekoon noin tuhatkertaistuisi saman tien. Tämä tarkoittaisi myös yhteiskunnallisen keskustelun räjähtämistä käsiin, kun joka päivä olisi kymmeniä asioita, joita pitäisi tuttujen ja työkaverien kesken pähkäillä. Samalla mahdollisuus siihen iänikuiseen ruikutukseen, "etteivät herrat ymmärrä politiikasta mitään" loppuisi seinään, kun herroja ei enää olisikaan ja ruikutuksen kohteena olisikin oma äänestyspäätös.
Järjestelmä, ja pelkkä ajatusleikkikin siitä, myös konkretisoi kivasti sitä miten suuri vallan anastus edutuksellisuus on. Tuntuisi varmaan aika onnettomalta laittaa oma Votebook / Voter automaatille ja antaa sen äänestää aina vaikkapa demarien kannan mukaisest. Vallan menetyksen tunne ja väärin äänestämisen mahdollisuus olisi melko suuri, mutta juuri niinhän nykyjärjestelmä toimii! Kerran neljässä vuodessa piirretään joku numero paperille ja sitten joku toinen numero tulee suhteellisesti valituksi sinun numerosi ansiosta ja sitten näiden numeroiden edustaman numerojengin pomot päättävät neljä vuotta mitä sinä "haluat" että kaupungissa tehdään.
Omasta puoluetoimijan näkökulmasta käsin homma muuttuisi myös mielestäni mielekkäämmäksi. Jotkut poliitikot tietysti tykkäävät poliittisesta pelistä ja suhmuroinnista, mutta tässä järjestelmässä se menettäisi suurilta osin merkityksensä, kun ei enää olisikaan samoissa määrin hyötyä siitä saako ne kokoomussedät suhmuroiduksi omalle puolelle vai ei. Tässä järjestelmässä tärkeämpää olisikin esittää uskottavia perusteluja oman kannan tueksi, jotta kuntalaiset äänestäisivät samoin kuin oma puolue.
Myöskin nepotismi ja monenlainen korruptio olisi sen harrastajille vaikempaa kuin nykyään. Rakennusyhtiön on helpompi kahvitella ne muutamat sedät, jotka kaupungin asioista nykyään päättävät, mutta kaikkien kuntalaisten kahvittaminen onkin haastavampaa hoitaa sopuisasti yhtiön saunatiloissa.
Aikamme alkaa kuitenkin loppua ennen tarinaa ja jatkan järjestelmän suuresta tuntemattomasta eli asioiden valmistelun ulottovuudesta toisessa lähetyksessä. Lopuksi haluankin vain todeta, että vaikka utopiani onkin lähes toteuttamiskelvoton, niin onko positiivisella kehityksellä todellisuudessa mitään muuta suuntaa!
Kirjoitus on osa U = UTOPIA kirjoitussarjaa, jossa esitellään utopioita paremmasta yhteiskunnasta
Kuten kirjoitussarjan luonteeseen kuuluu aion viitata kintaalla kaikkiin sellaisiin jopa fataaleihin ongelmiin, jota utopiaan sisältyy, jotta voimme utopioida rauhassa realimaailman ongelmista piittaamatta.
________________________________________________
Lähdemme liikkeelle suomalaisesta kokeilukunnasta nimeltänsä vaikkapa Turku (esitettävää utopiaa voisi myös soveltaa valtakunnan tasolla, mutta yksinkertaisuuden vuoksi pysytään nyt kuntatasolla). Suomen Turussa on siirrytty siis kokeilumielessä täysin suoraan demokratiaan. Kuntalaiset äänestävät jokaisesta asiasta, josta kunta nykyäänkin päättää. Tämä tarkoittaa karkeasti arvioituna useampaa kymmentä päätösasiaa päivässä, kun lasketaan yhteen kaupunginhallituksen, kaupunginvaltuuston, lautakuntien ja liikelaitosten kaikki päätettävät asiat.
Homma toimii näppärän verkkosovelluksen, olkoon sen nimi vaikkapa Votebook taikka Voter, avulla. Ohjelma toimii käyttöliittymänä, jonka avulla kuntalaiset päivittäin klikkailevat mikä kaavaehdotus tulee valituksi, minne linjan 42 uusi bussipysäkki tulee sijoittaa, tuleeko Pansion terveysasema yksityistää vai ei ja niin edelleen.
Koska useampaan kymmeneen päätösasiaan päivittäin perehtyminen on kevyesti ilmaistuna haastavaa, on avuksi valjastettu nyt valtansa menettäneet entiset päätöksentekijät, elikä puolueet ja poliitikot. Puolueiden tehtävänä tässä uudessa ja uljaassa todellisessa demokratiasa olisi esittää omat perustellut ratkaisut päivittäin käsillä oleviin päätösasioihin.
Koska jokaisen kuntalaisen perehtyminen jokaiseen käsillä olevaan asiaan on perin mahdotonta on kuntalaisilla mahdollisuus asettaa oma Voter tai Votebook seuraamaan jonkin puolueen äänestysehdotuksia. Kuntalainen voi vaikkapa klikkailla, että kaava-asioissa oma Voter / Votebook seuraa vihreiden ehdotuksia, joukkoliikenteeseen liittyvissä demarien ja peruspalveluissa perussuomalaisten ehdotuksia ja äänestää niiden mukaisesti. Aina olisi tietysti mahdollisuus tehdä manuaalinen valinta, siis aina. (Ja juu, sähköisessä äänestämisessä on käytännössä ylitsepääsemättömiä ongelmia, mutta niille nyt viitataan kintaalla) (Niin ja käytössä olisi myös äänestyspakko, jotta äänestysprosentti ei olisi alle kymmentä jatkuvasti)
Myös nykyisen edustuksellisen ja vajaan demokratiamme instituutiot jatkaisivat toimintaansa, mutta eri tarkoitusta varten. Lautakunnat ja valtuusto kokoontuisivat yhä, mutta esim. viikkoa ennen päätöshetkeä ja sillä tarkoituksella, että kokoukset videoitaisiin ja litteroitaisiin, kuntalaisten kannanmuodostuksen avuksi. Puolueiden tehtävä olisi siis pyrkiä esittämään omaan arvomaailmaansa perustuva ratkaisu kuhunkin päätökseen ja nämä perusteet olisi kaikille kuntalaisille helposti saatavilla puolen klikkauksen päässä päätettävästä asiasta.
Koska puolueet olisivat yhä olemassa tarvitsisi järjestää myös vaaleja, joissa valittaisiin ne puolueet, jotka saisivat oikeuden toimia näissä perustelevissa elimissä. Vaalien valtasuhteilla ei olisi enää merkitystä (koska puolueilla ei enää ole äänestysvaltaa) vaan ainoastaan sillä ketkä ylipäätään pääsevät leikkiin mukaan. Näin ollen olisi tarpeellista päästä vain asetetun äänikynnyksen yli ja tämän tulisi olla matala, jotta keskustelu olisi moniäänistä (muttei kuitenkaan olematon, jottei keskustelu olisi mahdotonta).
Todennäköisesti ilmaantuisi myös suuria mielipidevaikuttajia, joita monet kuntalaiset seuraisivat. Jos kokeilukunta olisi Helsinki niin varmaan herra Soininvaaran äänestusehdotukset olisivat hyvinkin seurattua tavaraa. Tällainen aktiivisuus toisi oman lisänsä demokraattiseen keskusteluun ja päätöksentekoon.
Mitäs sitten tapahtuisi?
Uskoisin että kun kuntalaisille oikeasti annetaisin valta (kuten perustuslaki jo nyt leikkisästi esittää, sillä edustuksellisuuden pikku jälkihuomautuksella) mielenkiinto päätöksentekoon noin tuhatkertaistuisi saman tien. Tämä tarkoittaisi myös yhteiskunnallisen keskustelun räjähtämistä käsiin, kun joka päivä olisi kymmeniä asioita, joita pitäisi tuttujen ja työkaverien kesken pähkäillä. Samalla mahdollisuus siihen iänikuiseen ruikutukseen, "etteivät herrat ymmärrä politiikasta mitään" loppuisi seinään, kun herroja ei enää olisikaan ja ruikutuksen kohteena olisikin oma äänestyspäätös.
Järjestelmä, ja pelkkä ajatusleikkikin siitä, myös konkretisoi kivasti sitä miten suuri vallan anastus edutuksellisuus on. Tuntuisi varmaan aika onnettomalta laittaa oma Votebook / Voter automaatille ja antaa sen äänestää aina vaikkapa demarien kannan mukaisest. Vallan menetyksen tunne ja väärin äänestämisen mahdollisuus olisi melko suuri, mutta juuri niinhän nykyjärjestelmä toimii! Kerran neljässä vuodessa piirretään joku numero paperille ja sitten joku toinen numero tulee suhteellisesti valituksi sinun numerosi ansiosta ja sitten näiden numeroiden edustaman numerojengin pomot päättävät neljä vuotta mitä sinä "haluat" että kaupungissa tehdään.
Omasta puoluetoimijan näkökulmasta käsin homma muuttuisi myös mielestäni mielekkäämmäksi. Jotkut poliitikot tietysti tykkäävät poliittisesta pelistä ja suhmuroinnista, mutta tässä järjestelmässä se menettäisi suurilta osin merkityksensä, kun ei enää olisikaan samoissa määrin hyötyä siitä saako ne kokoomussedät suhmuroiduksi omalle puolelle vai ei. Tässä järjestelmässä tärkeämpää olisikin esittää uskottavia perusteluja oman kannan tueksi, jotta kuntalaiset äänestäisivät samoin kuin oma puolue.
Myöskin nepotismi ja monenlainen korruptio olisi sen harrastajille vaikempaa kuin nykyään. Rakennusyhtiön on helpompi kahvitella ne muutamat sedät, jotka kaupungin asioista nykyään päättävät, mutta kaikkien kuntalaisten kahvittaminen onkin haastavampaa hoitaa sopuisasti yhtiön saunatiloissa.
Aikamme alkaa kuitenkin loppua ennen tarinaa ja jatkan järjestelmän suuresta tuntemattomasta eli asioiden valmistelun ulottovuudesta toisessa lähetyksessä. Lopuksi haluankin vain todeta, että vaikka utopiani onkin lähes toteuttamiskelvoton, niin onko positiivisella kehityksellä todellisuudessa mitään muuta suuntaa!
Kirjoitus on osa U = UTOPIA kirjoitussarjaa, jossa esitellään utopioita paremmasta yhteiskunnasta
Perusturvan ansiosidonnaiset kahleet
Osmo Soininvaaran uuden Sata-komitea -kirjan julkaisun aikoihin, noin kuukausi takaperin, käytiin lyhyt ja intensiivinen debatti perusturvan ja ansiosidonnaisen kytköksestä. Ode esitti, että perusturvan nostaminen on mahdotonta, tai ainakin pirun kallista, niin kauan kuin se on sidottu ansiosidonnaisen vastaavaan nostoon. Linkin purkamattomuudesta hän syytti AY-liikettä sekä demareita.
Demarit vastasivat tähän, ettei se ole liian kallista, vaan 300 miljoonalla oltaisiin saatu maksetuksi esitetty satasen korotus perusturvaan, ja että hallitus on laittanu huomattavasti suurempia summia haisemaan tämän kauden aikana esim KELA-maksujen poistoon.
Sinänsä demarien argumentti on totta, mutta mutta. Olisiko silti irroitettava tuo kytkös? Jos hyväksymme väittämän että meiltä irtoaa esimerkiksi tuo mediassa esillä ollut 300 miljoonaa käytettäväksi työttömyysturvan parantamiseen niin keille tämä raha tulisi vipata?
Alla olevassa graafissa olen laskenut miten paljon perusturvaa tai ansiosidonnaista kukakin saa (Musta viiva). Punainen viiva esittää satasen korotusta ja sen vaikutuksia demarien puolustaman nykymallin mukaisesti. Vihreä viiva taas kuvaa Oden/vihreiden mallia, jossa perusturvan korotus on irtikytketty ansioisidonnaisesta. (graafin luvut ovat ainoastaan suuntaa antavia, koska kaikkea tarvittavaa dataa ei löytynyt internetistä)
Tässä ollaan nyt peruskysymysten äärellä. Kannattaako demarimallia, jossa köyhimmät saavat kolmanneksen käytetystä rahasta ja loput menevät enemmän saavien tukien korotuksiin, kuten punainen viiva osoittaa. Vai kannattaako vihreiden mallia, jossa koko summa joka meillä on käytössä, oli se sitten 30 tai 300 miljoonaa, kyetään käyttämään kaikkein vähiten saavien tuen korotukseen.
Minun on hyvin vaikea sulattaa argumenttia siitä, että vihreiden malli köyhdyttäisi pienellä ansioturvalla olevia suhteessa perusturvan saajiin. Näen asian päin vastoin positiivisena kaikkein köyhimpien rikastumisena suhteessa kaikkiin muihin tuloryhmiin. Kuvittelisi että vasemmisto kannattaisi tällasita politiikkaa, mutta ei kun ei.
Tässä vielä close up alemmista tuloluokista, josta näkee selkeämmin miten paljon suuremmat perusturvan korotukset samalla rahalla saataisiin, jos kytkös näiden tukien välillä katkaistaisiin.
Demarit vastasivat tähän, ettei se ole liian kallista, vaan 300 miljoonalla oltaisiin saatu maksetuksi esitetty satasen korotus perusturvaan, ja että hallitus on laittanu huomattavasti suurempia summia haisemaan tämän kauden aikana esim KELA-maksujen poistoon.
Sinänsä demarien argumentti on totta, mutta mutta. Olisiko silti irroitettava tuo kytkös? Jos hyväksymme väittämän että meiltä irtoaa esimerkiksi tuo mediassa esillä ollut 300 miljoonaa käytettäväksi työttömyysturvan parantamiseen niin keille tämä raha tulisi vipata?
Alla olevassa graafissa olen laskenut miten paljon perusturvaa tai ansiosidonnaista kukakin saa (Musta viiva). Punainen viiva esittää satasen korotusta ja sen vaikutuksia demarien puolustaman nykymallin mukaisesti. Vihreä viiva taas kuvaa Oden/vihreiden mallia, jossa perusturvan korotus on irtikytketty ansioisidonnaisesta. (graafin luvut ovat ainoastaan suuntaa antavia, koska kaikkea tarvittavaa dataa ei löytynyt internetistä)
Minun on hyvin vaikea sulattaa argumenttia siitä, että vihreiden malli köyhdyttäisi pienellä ansioturvalla olevia suhteessa perusturvan saajiin. Näen asian päin vastoin positiivisena kaikkein köyhimpien rikastumisena suhteessa kaikkiin muihin tuloryhmiin. Kuvittelisi että vasemmisto kannattaisi tällasita politiikkaa, mutta ei kun ei.
Tässä vielä close up alemmista tuloluokista, josta näkee selkeämmin miten paljon suuremmat perusturvan korotukset samalla rahalla saataisiin, jos kytkös näiden tukien välillä katkaistaisiin.
maanantaina, joulukuuta 13, 2010
Haparointia ay-ihmemaassa
(Disclaimer: jos et siedä ay-liikettä koskevaa kritiikkiä, niin nyt on aika vaihtaa kanavaa)
Aivan aluksi haluan sanoa, että arvostan suuresti työväenliikkeen historiallisia saavutuksia ja sen osuutta hyvinvointivaltion rakentamisessa. Uskon myös, että työmarkkinaosapuolten sopimisella päästään parempiin työoloihin ja kohtuullisemmille palkkatasoille, kuin vapailla markkinoilla.
Haluan kuitenkin esittää muutamia minua vaivanneita kysymyksiä ay-liikkeestä. Enkä puhu nyt sen heikosta nykypolitiikasta esimerkiksi ympäristö- ja pätkätyökysymyksissä. Mielessäni haparoi muutamia ihan fundamentaalisia ihmetyksiä, joita nyt joudutte sietämään.
1. Ensinnäkin minua askarruttaa onko ay-liikevallan kannattajien mielestä ihan ok, että osa kansanvallasta on annettu työmarkkinaosapuolille tai vähintäänkin nämä käyttävät valtaa välillisesti monella tapaa? Tämä kuitenkin kaventaa puhdasta kansanvaltaa rajaamalla päätöksentekoa elimille, joihin koko kansalla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa.
2. Toiseksi minua ihmetyttää suuresti, esimerkiksi viimeiseen bloggaukseeni liittyvät, vähäosaisimpien etujen ja sanavallan sivuttaminen ay-politiikkaa tehtäessä. Miten esimerkiksi vasemmistoliittolaisesta näkökulmasta voi sympata työssäkäyvän kansanosan edunvalvontaa, jota tehdään heikko-osaisempien kustannuksella?
3. Ja kolmanneksi, eikö ole ongelmallista, että ay-liikkeen saavutukset jakautuvat epätasaisesti myös eri alojen välillä (eikä siis vain työväestön ja työttömien välillä, kuten kohdassa 2. esitän)? Lakkoaseen vahvuus vaihtelee huomattavasti eri aloilla, joka on saattanut meidät tilanteeseen, jossa paperityöläisten asiat on kyllä hyvässä reilassa (jos siis töitä on), mutta monien heikkojen lakkoasealojen asiat on retuperällä. Onko tällainen "vahvempien valta" oikeudenmukaista?
4. Ja neljänneksi vielä aika hatara väite. On todennäköistä, että esimerkiksi ahtaajien tai paperityöläisten itselleen neuvottelevat edut siirtyvät myös tuotteiden hintoihin sen sijaan, että vaikutukset rajautuisivat vain omistajien kukkaroihin. Näin ollen vahvojen alojen edut siirtyvät koko kansan maksettaviksi ja vaikuttaa siis tulonjakoon regressiivisesti samalla tavoin kuin välillisten verojen korotukset.
Kuten on ehkä havaittavissa, en ole mikään ay-spesialisti ja hahmotan liikettä ulkoa käsin, vaikka omaan liittooni YKL:n kuulunkin. Olisi siis hauska saada kommentteja näihin pohdintoihin.
Aivan aluksi haluan sanoa, että arvostan suuresti työväenliikkeen historiallisia saavutuksia ja sen osuutta hyvinvointivaltion rakentamisessa. Uskon myös, että työmarkkinaosapuolten sopimisella päästään parempiin työoloihin ja kohtuullisemmille palkkatasoille, kuin vapailla markkinoilla.
Haluan kuitenkin esittää muutamia minua vaivanneita kysymyksiä ay-liikkeestä. Enkä puhu nyt sen heikosta nykypolitiikasta esimerkiksi ympäristö- ja pätkätyökysymyksissä. Mielessäni haparoi muutamia ihan fundamentaalisia ihmetyksiä, joita nyt joudutte sietämään.
1. Ensinnäkin minua askarruttaa onko ay-liikevallan kannattajien mielestä ihan ok, että osa kansanvallasta on annettu työmarkkinaosapuolille tai vähintäänkin nämä käyttävät valtaa välillisesti monella tapaa? Tämä kuitenkin kaventaa puhdasta kansanvaltaa rajaamalla päätöksentekoa elimille, joihin koko kansalla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa.
2. Toiseksi minua ihmetyttää suuresti, esimerkiksi viimeiseen bloggaukseeni liittyvät, vähäosaisimpien etujen ja sanavallan sivuttaminen ay-politiikkaa tehtäessä. Miten esimerkiksi vasemmistoliittolaisesta näkökulmasta voi sympata työssäkäyvän kansanosan edunvalvontaa, jota tehdään heikko-osaisempien kustannuksella?
3. Ja kolmanneksi, eikö ole ongelmallista, että ay-liikkeen saavutukset jakautuvat epätasaisesti myös eri alojen välillä (eikä siis vain työväestön ja työttömien välillä, kuten kohdassa 2. esitän)? Lakkoaseen vahvuus vaihtelee huomattavasti eri aloilla, joka on saattanut meidät tilanteeseen, jossa paperityöläisten asiat on kyllä hyvässä reilassa (jos siis töitä on), mutta monien heikkojen lakkoasealojen asiat on retuperällä. Onko tällainen "vahvempien valta" oikeudenmukaista?
4. Ja neljänneksi vielä aika hatara väite. On todennäköistä, että esimerkiksi ahtaajien tai paperityöläisten itselleen neuvottelevat edut siirtyvät myös tuotteiden hintoihin sen sijaan, että vaikutukset rajautuisivat vain omistajien kukkaroihin. Näin ollen vahvojen alojen edut siirtyvät koko kansan maksettaviksi ja vaikuttaa siis tulonjakoon regressiivisesti samalla tavoin kuin välillisten verojen korotukset.
Kuten on ehkä havaittavissa, en ole mikään ay-spesialisti ja hahmotan liikettä ulkoa käsin, vaikka omaan liittooni YKL:n kuulunkin. Olisi siis hauska saada kommentteja näihin pohdintoihin.
torstaina, joulukuuta 02, 2010
Ympäristö- ja kaavoituslautakunnan kokous 30.11.2010
Puoluevaltuuskunnan tiukan veroviikonlopun vuoksi en ehtinyt blogata tiistain kokouksesta ennakkoon, mutta tässä briiffi kokouksesta ja linkki esityslistaan
Linnakaupungin osayleiskaava
Kuten aikaisemminkin olen sanonut, kaava on mielestäni hyvä ja tukee yhdyskuntarakenteen tiivistämistä. Saimme päätösehdotukseen lisätyksi kirjauksen, joka velvoittaa virastoa tekemään selvityksen raitiotien linjauksesta ja tilantarpeesta sekä siitä voidaanko joukkoliikenteen runkolinja toteuttaa bussikatuna ennen ratikan valmistumista.
Tehokkaan joukkoliikenteen saaminen alueelle jo rakentamisen alkuvaiheessa on elintärkeää. Ellei alueella ei toimi korkeatasoista runkolinjaa alusta saakka, on epätodennäköistä, että alueesta kehittyisi koskaan joukkoliikenteeseen, kävelyyn ja pyöräilyyn painottuvaa.
Tämän lisäksi vihreiden valtuustoryhmä suhtautui joidenkin kortteleiden rakennuskorkeuksiin skeptisesti, mutta katsoimme, että tähän kysymykseen on parempi puuttua asemakaavoitusvaiheessa, kun suunnitelmista on parempi käsitys.
Kirkkotien asemakaava
Kirkkotiellä sijaitsee vanha polkupyörätehdas (tai tarkemmin jäljellä oleva osa siitä), jossa toimii sekä Ekotori että suuri määrä kansalaisjärjestöjä. Jääviysepäilyjen varmistamiseksi myönnän heti, että toimin Maan ystävissä, jonka toimisto on käsittääkseni aina sijainnut kyseisessä rakennuksessa.
Alueelle suunnitellaan sekä asunto- että toimistorakentamista. Polkupyörätehdas sijaitsee aivan alueen keskellä ja vielä ikävästi kuopassa, joka tekee alueen suunnittelusta ilmeisen vaikeaa. Onkin sanomatta selvää, että virasto ja grynderit haluavat jyrätä sen maan tasalle ensi tilassa. Heidän näkökulmastaan tämä onkin ymmärrettävää.
Järjestöt kertovat lausunnossaan seuraavaa: "Aurinkotehdas on Turussa ainutlaatuinen kansalaisaktivismin yhteinen tila. Aurinkotehtaalla luotu yhteistoiminta sujuu hyvin ja on säilyttämisen arvoista. Yhdessä ylläpidämme monimuotoista kansalaistoimintaa. Toiminta on pitkälti vapaaehtoisten varassa. Järjestökeskuksen jatkuvuus on tärkeää turvata."
Museokeskus taas lausuu seuraavaa: "Asemakaavatoimisto piti palaverin Museokeskuksen kanssa 8.10.2010. Museokeskus totesi kannanottonaan, että polkupyörätehtaan vanha tehdasrakennus ja siihen liittyvä asuinrakennus tulisi säilyttää. Perusteluna se esittää alueen teollisuushistoriallisen merkityksen sekä sen, että vanha teollisuusrakentaminen tekee alueesta maisemallisesti monipuolisen ja luo näin historiallista kerroksellisuutta alueen kulttuuriympäristöön."
Näiden lausuntojen perusteella tulen kannattamaan polkupyörätehtaan suojelemista eli kaavavaihtoehtoa B. Kaava jäi siis nyt pöydälle ja suoritamme alueella katselmuksen ennen seuraavaa käsittelyä. Tervetuloa lobbaamaan ;)
Torinkulman asemakaava
Oltiin taas pyhimmästä pyhimmässä eli Kauppatorilla. Päätöstä ei tehty, mutta keskustelua käytiin... ai että!
Jokin herrasnaissopimus estää minua kertomasta avoimesti mitä kukakin lautakunnassa puhuu, mutta referoin muutamia retorisia helmiä lautakunnan keskustelusta.
Päätös tehdään parin viikon päästä, joten aikaa vaikuttaa on vielä jäljellä.
Linnakaupungin osayleiskaava
Kuten aikaisemminkin olen sanonut, kaava on mielestäni hyvä ja tukee yhdyskuntarakenteen tiivistämistä. Saimme päätösehdotukseen lisätyksi kirjauksen, joka velvoittaa virastoa tekemään selvityksen raitiotien linjauksesta ja tilantarpeesta sekä siitä voidaanko joukkoliikenteen runkolinja toteuttaa bussikatuna ennen ratikan valmistumista.
Tehokkaan joukkoliikenteen saaminen alueelle jo rakentamisen alkuvaiheessa on elintärkeää. Ellei alueella ei toimi korkeatasoista runkolinjaa alusta saakka, on epätodennäköistä, että alueesta kehittyisi koskaan joukkoliikenteeseen, kävelyyn ja pyöräilyyn painottuvaa.
Tämän lisäksi vihreiden valtuustoryhmä suhtautui joidenkin kortteleiden rakennuskorkeuksiin skeptisesti, mutta katsoimme, että tähän kysymykseen on parempi puuttua asemakaavoitusvaiheessa, kun suunnitelmista on parempi käsitys.
Kirkkotien asemakaava
Kirkkotiellä sijaitsee vanha polkupyörätehdas (tai tarkemmin jäljellä oleva osa siitä), jossa toimii sekä Ekotori että suuri määrä kansalaisjärjestöjä. Jääviysepäilyjen varmistamiseksi myönnän heti, että toimin Maan ystävissä, jonka toimisto on käsittääkseni aina sijainnut kyseisessä rakennuksessa.
Alueelle suunnitellaan sekä asunto- että toimistorakentamista. Polkupyörätehdas sijaitsee aivan alueen keskellä ja vielä ikävästi kuopassa, joka tekee alueen suunnittelusta ilmeisen vaikeaa. Onkin sanomatta selvää, että virasto ja grynderit haluavat jyrätä sen maan tasalle ensi tilassa. Heidän näkökulmastaan tämä onkin ymmärrettävää.
Järjestöt kertovat lausunnossaan seuraavaa: "Aurinkotehdas on Turussa ainutlaatuinen kansalaisaktivismin yhteinen tila. Aurinkotehtaalla luotu yhteistoiminta sujuu hyvin ja on säilyttämisen arvoista. Yhdessä ylläpidämme monimuotoista kansalaistoimintaa. Toiminta on pitkälti vapaaehtoisten varassa. Järjestökeskuksen jatkuvuus on tärkeää turvata."
Museokeskus taas lausuu seuraavaa: "Asemakaavatoimisto piti palaverin Museokeskuksen kanssa 8.10.2010. Museokeskus totesi kannanottonaan, että polkupyörätehtaan vanha tehdasrakennus ja siihen liittyvä asuinrakennus tulisi säilyttää. Perusteluna se esittää alueen teollisuushistoriallisen merkityksen sekä sen, että vanha teollisuusrakentaminen tekee alueesta maisemallisesti monipuolisen ja luo näin historiallista kerroksellisuutta alueen kulttuuriympäristöön."
Näiden lausuntojen perusteella tulen kannattamaan polkupyörätehtaan suojelemista eli kaavavaihtoehtoa B. Kaava jäi siis nyt pöydälle ja suoritamme alueella katselmuksen ennen seuraavaa käsittelyä. Tervetuloa lobbaamaan ;)
Torinkulman asemakaava
Oltiin taas pyhimmästä pyhimmässä eli Kauppatorilla. Päätöstä ei tehty, mutta keskustelua käytiin... ai että!
Jokin herrasnaissopimus estää minua kertomasta avoimesti mitä kukakin lautakunnassa puhuu, mutta referoin muutamia retorisia helmiä lautakunnan keskustelusta.
- Suojelun kustannusten korvaus ja vähäisemmän rakentamisen kannattavuus -argumetteihin puutuinkin jo viime viikolla, mutta näitäkin saimme kuunnella jälleen.
- Lautakunta esitti myös näkemyksenään, että alueellisten Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY) sekä museoviranomaisten virkamieslausunnot ovatkin vain yksittäisten ihmisten mielipiteitä.
- Mielipiteenä tunnuttiin pitävän myös hallinto-oikeuden päätöstä, jolla aiempi torinkulman kaava kaatui (rakennussuojelua ei oltu otettu tarpeeksi huomioon).
- Kuulimme jälleen myös, miten Turussakin pitäisi joskus uskaltaa rakentaa jotain uutta, rohkeaa ja modernia.
Päätös tehdään parin viikon päästä, joten aikaa vaikuttaa on vielä jäljellä.
maanantaina, marraskuuta 22, 2010
Ympäristö- ja kaavoituslautakunnan lista 23.11.2010
Heti alkuun tarjoillaan linkki esityslistaan, var så god.
Linnakaupungin osayleiskaavaehdotus
Linnakaupunki tulee jälleen. Omista ja vihreiden kannoista olen kirjoittanut aiemmin, ja ne voi tarkastaa tästä. Muiden kannoista ei ole vielä mitään tietoa.
Menettelytavoista on sovittu sen verran, että kaikki puolueet toisivat esiin mielipiteensä hyvissä ajoin ennen päätöskokousta, jotta kaikilla olisi mahdollisuus pohtia muiden kantojen hyviä ja huonoja puolia. Me toimme kantamme esiin kolme viikkoa sitten kokouksessa... Muista ei ole kuulunut.
Jännitys siis tiivistyy.
Lausunto Fortum Power and Heat Oy:n Naantalin voimalaitoshanketta koskevasta ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta
Ensimmäisenä tässä pistää silmiin Ympäristövaikutusten arvioinnin eri vaihtoehdot, joissa on mukana todella heikkoja ideoita, kuten polttoaineseos hiili 60% ja turve 40%. Tällaisia ei tietystikään enää nykyään saisi nähdä kuin painajaisissa. Onneksi ympäristönsuojelutoimiston lausunto on pätevä. Joitain tiukennuksia erityisesti noihin polttoaineseosvaihtoehtoihin täytyy yrittää saada vielä lävitse.
Lausunto Turun kantasataman ympäristöluvan mukaisista selvityksistä
Asiassa ei ole sen kummempaa, mutta voidaan todeta että lausuntomme loppuu oikein kivasti: ”Ympäristönsuojelutoimiston näkemyksen mukaan sataman tulee jatkossa edelleen kehittää ympäristöperusteisia satamamaksuja ja tehdä niistä entistä houkuttelevampia laivayhtiöille”. Way to go ympäristönsuojelutoimisto!
Asemakaava- ja tonttijakoehdotus; "Arola II" (29/2009)
Kyseessä on pientalokaavahanke Hirvensalon Lauttarantaan. Arola II on hyvin tyypillinen kaupunkirakennetta levittävä ja yksityisautoiluun perustuva asuinalue, jonka rakentamista on vaikea perustella millään muulla kuin sillä, että se on osa jo hyväksyttyä Asunto- ja Maankäyttöohjelmaa (AMO).
AMO on ryhmien välinen kompromissi, joten siellä on vihreiden kannattamia kivoja kävelyyn, pyöräilyyn ja joukkoliikenteeseen pohjaavia alueita sekä sitten näitä hyvin kyseenalaisia pellolle-läjityskaavoja.
Tämän hankkeen eduksi voidaan ehkä laskea, että se sijaitsee jonkinlaisella etäisyydellä (n. 1 km.) tulevasta runkobussilinjasta. Joukkoliikenne aluetta se ei tästä kuitenkaan tee.
Asemakaava- ja asemakaavanmuutosluonnos; "Säkömäki" (24/2009)
Olimme valmiit jo viime kokouksessa kaatumaan kulttuurimaiseman puolesta saappaat jalassa, mutta nyt on lautakunnalle toimitettu emeritusprofessori Veikko Laakson lausunto asiasta, joka on mielestäni hyvin asiantunteva ja nostaa monia relevantteja näkökohtia esiin. Saattaapi olla, että tällä kertaa ei tarvitsekaan olla häviäjien puolella, jos jotkut muutkin lautakuntalaiset ovat jaksaneet lausunnon lukea ja sisäistää.
Asemakaavanmuutosluonnos; "Torinkulma" (11/2009)
Torinkulmassa ollaan taas turkulaisen kaupunkigryndaamisen ytimessä. Tontille on kolme luonnosvaihtoehtoa A, B ja C (linkki mallikuviin, PDF).
Vihreä valtuustoryhmä on päättänyt kannattaa vaihtoehtoa B, jossa suojelunäkökohdat on otettu parhaiten huomioon. A on kaavaviraston kannattama vaihtoehto. Se ei ole surkea, mutta pilaa viimeisen näkymän torilta kirkolle. Tontin omistaja taas on laatinut mallin C, joka on hupaisan megalomaaninen ja jatkaisi ihanasti turkulaista perinnettä ydinkeskustan suojeluarvojen mestaamisessa ja modernismipäissään tehtyä YÖK-arkkitehtuuria.
Yhtenä puitavana tekijänä on kiinteistönomistajan vaateet suojeltavien rakennusten kunnostuskulujen kattamisesta uudella rakennusoikeudella (tämän vuoksi siis pitäisi saada se 11 kerroksinen kolossi). Kun ottaa huomioon, että maankäyttö- ja rakennuslain mukaan jokainen kiinteistön omistaja on vastuussa kiinteistönsä kunnosta, on omituista, että tässä omistaja vaatii kaupunkia rahoittamaan (eli lisäämään rakennusoikeutta) tähän saakka laiminlyödyt kunnostustyöt. Täältä päin ei ymmärrystä tälle logiikalle heru.
Toisena on väitteet, että jos ei anneta tarpeeksi rakennusoikeutta, ei hanke ole kannattava, ja ei siis toteudu. Henkilökotaisesti en usko tähän hetkeäkään, kun otetaan huomioon, että kyseessä on torinkulma! Paikalle kannattaisi rakentaa vaikka yksikerroksinen asuinrakennus ja silti tuotto olisi sijainnin vuoksi taattu.
sunnuntai, marraskuuta 14, 2010
U = UTOPIA - osa I: tekijänoikeudet
Tämä kirjoitus aloittaa uuden juttusarjan, jonka teemana ovat utopiat. Wikipedia opastaa meitä seuraavasti: "[..] termi utopia on laajentunut tarkoittamaan yleisesti jonkun henkilön ihannekuvaa yhteiskunnasta ja siitä, kuinka asioiden tulisi olla." Juuri tästä kirjoitussarjassa on kyse.
Utopia-teeman alla aion ottaa reilusti erivapauksia kirjoittaa päättömiä, mahdottomia, toteuttamiskelvottomia ja epärealistisia visioita yhteiskunnasta ja koko hoidosta. Katson siis etteivät psykologian, talouden tai ehkäpä edes fysiikan lainalaisuudet sido minua tämän kirjoitussarjan alla ja myönnän siis itselleni luvat hahmotella utopioita aivan vapaasti.
______________________________________________________________________
Kirjoitussarjan ensimmäinen osa käsittelee tekijänoikeuksia. Tietoyhteiskunnan hakiessa muotoaan juuri tämä aihe on synnyttänyt runsaasti poliittista keskustelua ja se on siksi kiinnostava aihe tarkasteltavaksi erikseen.
Tekniikan kehitys on tuonut meille uusia mahdollisuuksia informaation digitalisaation muodossa. Informaatiota, kuten tekstiä, kuvia, musiikkia ja elokuvia voidaan nykyään monistaa periaatteessa kustannuksitta. Rajallisesta resurssista on tullut rajaton.
Utopiassa tämä teknologiahyppy on mahdollistanut kaiken informaation vapaan käytön. Kenellä tahansa on mahdollisuus kuunnella mitä tahansa musiikkia, lukea haluamansa kirjaa tai lehteä ja katsoa haluamaansa elokuvaa. Eikä tämä toimitus ole keneltäkään pois, koska kyseessä on rajaton resurssi. Informaatiosta on ihmisille hyötyä. Tämä hyöty konkretisoituu esimerkiksi viihteen ja tarpeellisen tiedon muodossa.
Kun ymmärrämme tämän, voimme todeta seuraavaa: Informaation tuoma hyöty on sitä suurempi mitä useammalla on mahdollisuus käyttää sitä, ja mitä enemmän informaatiota kullakin on käytettävissä. Optimitilanne on siis sellainen, jossa jokaisella on mahdollisuus käyttää mitä tahansa informaatiota niin paljon kuin haluaa. Teknologisesti tämä on jo mahdollista, ja utopiassa asia on tietysti juuri näin.
Nykyään tähän rajattomaan resurssiin käsiksi pääsee lähinnä kuluttamalla rajallista resurssia, rahaa. Tämä tietysti johtuu siitä, että informaation tuottamiseen on usein käytetty rahaa. Kerran tuotettu informaatio on kuitenkin rajaton resurssi.
Utopiassa järjestelmä voisi toimia esimerkiksi seuraavalla tavalla (varoitus herkkänahkaisille: melkoisen sosialistinen malli tiedossa):
Tässä mallissa - joka ei ole oma keksintöni, vaan jonkinlainen hybridi ehdotetuista ideoista - jokainen yhteiskunnan asukki maksaa informaationtuottoveroa osana progressiivista tuloveroa. Nämä varat kerätään omaan budjettimomentin alle.
Rahat jaetaan informaation tuottajille useamman metodin avulla:
Ensinnäkin kaikki yhteiskunnan jäsenet kykenevät osoittamaan arvostusta tai likettämistä mitä tahansa informaatiota kohtaan, kuten Facebookissa konsanaan. Näiden perusteella jaetaan informaation tuottajille viikoittaista, kuukausittaista tai vuosittaista korvausta informaation tuottamisesta.
Tässä suureksi eduksi voidaan laskea kulutusvaikuttamisen demokratisoituminen, kun rajallisen resurssin, rahan, vaihdosta siirrytään rajattoman resurssin, arvostuksen, jakamiseen. Näin ollen jokaisella yhteiskunnan jäsenellä olisi samat mahdollisuudet vaikuttaa tuotettavaan informaatioon, verrattuna nykytilanteeseen, jossa rikkaammilla on suuremmat mahdollisuudet ”tukea” haluamaansa informaation tuottoa ostamalla informaatiota.
Toinen osa rahoista taas jaetaan jonkinlaisen kulttuurivaliokunnan ja paikallisten kulttuurilautakuntien toimesta. Näiden valio- ja lautakuntien jäsenet olisivat osaksi demokraattisesti valittuja luottamushenkilöjä ja osittain eri informaatiotuotantoalojen asiantuntijajäseniä.
Näin utopiassa saavutetaan maksimaalinen hyöty/hyvinvointi/onnellisuus informaation käytössä sekä kyetään rahoittamaan informaation tuotanto.
Jep, aivan utopistinen, ja sosialistinenkin, mutta myös melko hyvä.
Kirjoitus on osa U = UTOPIA kirjoitussarjaa, jossa esitellään utopioita paremmasta yhteiskunnasta
Utopia-teeman alla aion ottaa reilusti erivapauksia kirjoittaa päättömiä, mahdottomia, toteuttamiskelvottomia ja epärealistisia visioita yhteiskunnasta ja koko hoidosta. Katson siis etteivät psykologian, talouden tai ehkäpä edes fysiikan lainalaisuudet sido minua tämän kirjoitussarjan alla ja myönnän siis itselleni luvat hahmotella utopioita aivan vapaasti.
______________________________________________________________________
Kirjoitussarjan ensimmäinen osa käsittelee tekijänoikeuksia. Tietoyhteiskunnan hakiessa muotoaan juuri tämä aihe on synnyttänyt runsaasti poliittista keskustelua ja se on siksi kiinnostava aihe tarkasteltavaksi erikseen.
Tekniikan kehitys on tuonut meille uusia mahdollisuuksia informaation digitalisaation muodossa. Informaatiota, kuten tekstiä, kuvia, musiikkia ja elokuvia voidaan nykyään monistaa periaatteessa kustannuksitta. Rajallisesta resurssista on tullut rajaton.
Utopiassa tämä teknologiahyppy on mahdollistanut kaiken informaation vapaan käytön. Kenellä tahansa on mahdollisuus kuunnella mitä tahansa musiikkia, lukea haluamansa kirjaa tai lehteä ja katsoa haluamaansa elokuvaa. Eikä tämä toimitus ole keneltäkään pois, koska kyseessä on rajaton resurssi. Informaatiosta on ihmisille hyötyä. Tämä hyöty konkretisoituu esimerkiksi viihteen ja tarpeellisen tiedon muodossa.
Kun ymmärrämme tämän, voimme todeta seuraavaa: Informaation tuoma hyöty on sitä suurempi mitä useammalla on mahdollisuus käyttää sitä, ja mitä enemmän informaatiota kullakin on käytettävissä. Optimitilanne on siis sellainen, jossa jokaisella on mahdollisuus käyttää mitä tahansa informaatiota niin paljon kuin haluaa. Teknologisesti tämä on jo mahdollista, ja utopiassa asia on tietysti juuri näin.
Nykyään tähän rajattomaan resurssiin käsiksi pääsee lähinnä kuluttamalla rajallista resurssia, rahaa. Tämä tietysti johtuu siitä, että informaation tuottamiseen on usein käytetty rahaa. Kerran tuotettu informaatio on kuitenkin rajaton resurssi.
Utopiassa järjestelmä voisi toimia esimerkiksi seuraavalla tavalla (varoitus herkkänahkaisille: melkoisen sosialistinen malli tiedossa):
Tässä mallissa - joka ei ole oma keksintöni, vaan jonkinlainen hybridi ehdotetuista ideoista - jokainen yhteiskunnan asukki maksaa informaationtuottoveroa osana progressiivista tuloveroa. Nämä varat kerätään omaan budjettimomentin alle.
Rahat jaetaan informaation tuottajille useamman metodin avulla:
Ensinnäkin kaikki yhteiskunnan jäsenet kykenevät osoittamaan arvostusta tai likettämistä mitä tahansa informaatiota kohtaan, kuten Facebookissa konsanaan. Näiden perusteella jaetaan informaation tuottajille viikoittaista, kuukausittaista tai vuosittaista korvausta informaation tuottamisesta.
Tässä suureksi eduksi voidaan laskea kulutusvaikuttamisen demokratisoituminen, kun rajallisen resurssin, rahan, vaihdosta siirrytään rajattoman resurssin, arvostuksen, jakamiseen. Näin ollen jokaisella yhteiskunnan jäsenellä olisi samat mahdollisuudet vaikuttaa tuotettavaan informaatioon, verrattuna nykytilanteeseen, jossa rikkaammilla on suuremmat mahdollisuudet ”tukea” haluamaansa informaation tuottoa ostamalla informaatiota.
Toinen osa rahoista taas jaetaan jonkinlaisen kulttuurivaliokunnan ja paikallisten kulttuurilautakuntien toimesta. Näiden valio- ja lautakuntien jäsenet olisivat osaksi demokraattisesti valittuja luottamushenkilöjä ja osittain eri informaatiotuotantoalojen asiantuntijajäseniä.
Näin utopiassa saavutetaan maksimaalinen hyöty/hyvinvointi/onnellisuus informaation käytössä sekä kyetään rahoittamaan informaation tuotanto.
Jep, aivan utopistinen, ja sosialistinenkin, mutta myös melko hyvä.
Kirjoitus on osa U = UTOPIA kirjoitussarjaa, jossa esitellään utopioita paremmasta yhteiskunnasta
tiistaina, marraskuuta 09, 2010
Ympäristö- ja kaavoituslautakunnan lista 9.11.2010
Tervetuloa seuraamaan tämän viikon jännitysnäytelmää. Otsikoissa tänään ovat Säkömäen ja Toijaisten rinteen asemaakaavat sekä useamman viikon listoilla roikkunut Ecositen matkaviestintukiasema. Pirteänä piirteenä tämän viikon asioissa on, että tulemme mitä todennäköisemmin saamaan turpaamme jokaisessa asiassa. :)
Asemakaava- ja asemakaavanmuutosluonnos: "Säkömäki"
Säkömäki sijaitsee Turun ja Kaarinan rajalla Kuralan kylämäen tiluksilla. Ja siitä kaavan ongelmallisuus johtuukin. Museokeskus on antanut lausunnon, jossa toteaa mm. seuraavaa:
Kaavan hyväksymisen puolesta on esitetty seuraavia argumentteja:
Toimiston mainostamat hyvät joukkoliikenneyhteydet tarkoittavat kahta bussia tunnissa, joka on palvelutasoa ”Surkea”. Kaarinan rajalle rakennettava pientaloalue ei tule ikimaailmassa tukeutumaan kävelyyn tai pyöräilyyn. Ja jos Turun kaupungissa jossakin voi peltoa yhä olla, niin nimenomaan osana
Kuralan kylämäen kokonaisuutta.
Noin, case closed.
Asemakaava- ja asemakaavanmuutos- sekä tonttijakoehdotus: "Toijaisten rinne"
Toijaisten rinteestä kirjoittelinkin jo viime viikolla. Vihreän ryhmämme jäsenen Mikaela Sundqvistin esityksestä yritimme viimeviikolla palauttaa kaavaa valmisteluun. Perusteina olivat lintudirektiivin mukaisen lajin, Ruisrääkän, esiintyminen alueella sekä ekologisten käytävien säilyttäminen. Ruisrääkkä-kysymys selvisi lautakunnassa, ja sen esiintymisalue on suojeltavaksi esitetyllä alueella. Sen sijaan ekologisten käytävien osalta asia jäi auki ja siten viikoksi pöydälle.
Tänään sitten katsotaan mitä mieltä ympäristönsuojelutoimisto on ekologisista käytävistä. Jos toimisto katsoo tiettyjen tonttien poiston suojelevan ekologisten käytävien säilymistä, ryhmämme äänestää kaavan palautuksen tai muutoksen puolesta.
Ja siis kaavahan on aivan järjettömässä paikassa keskellä Hirvensalon saarta. Eli juuri sillä alueella, johon uusi osayleiskaava esittää kaikkein vähiten asutusta. Jos saataisiin hylätyksi koko projekti niin aina parempi.
Poikkeamispäätös: Ecosite Oy, matkaviestintukiasema, Peltola
Tämäkin asia on ollut käsittelyssä jo monena viikkona, johtuen päätökseen liittyvien tietojen puutteista. Vaadimme pari viikkoa sitten, että Ecositeltä kysytään, voisiko 32-metrisen maston sijoittaa puiston sijasta viereiselle teollisuustontille (jonne se minusta kaupunkikuvallisesti sopisi melko paljon paremmin kuin puistoon skeittirampin kylkeen).
Viime viikolla Ecositen edustajat olivat sivistämässä lautakuntaa matkaviestintukiasemien hienouksista ja hyvä niin. Emme kuitenkaan saaneet tietoa liittyen tuohon teollisuustontille sijoittamiseen, koska sijoituspaikan oli selvittänyt, ah niin nykyaikaisesti, alihankkija.
Saimme pitkällisen lautakuntariitelyn jälkeen asian vielä pöydälle. Ja tämä tieto on nyt toivottavasti tällä viikolla saavuttanut lautakunnan, jotta voimme asiasta tehdä päätöksen. Henkilökohtaisesti kannatan ratkaisua, jossa hankkeen toteuttaja laitetaan kysymään viereisen teollisuuskiinteistön omistajalta tarjous maston sijoittamisesta heidän alueelleen. Koska se kuuluu sinne, eikä puistoon.
Tässä tämän viikon anti. Vaikka tällä kertaa olenkin vastustanut asuntorakentamista pitkin Turkua niin huoli pois. Linnankaupunkiin on tulossa 20000-25000:lle asukkaalle kämppiä ja tätä kaupunkirakennetta oikeasti tiivistävää kaavaa kannatan lämpimästi.
Asemakaava- ja asemakaavanmuutosluonnos: "Säkömäki"
Säkömäki sijaitsee Turun ja Kaarinan rajalla Kuralan kylämäen tiluksilla. Ja siitä kaavan ongelmallisuus johtuukin. Museokeskus on antanut lausunnon, jossa toteaa mm. seuraavaa:
- "Suunnitellun asuinalueen rakentaminen tuhoaa maisemallisesti erittäin merkittävät Kuralan Kylämäen viimeiset avo-ojitetut pellot, joilla harvinaisuutensa vuoksi on myös laajempaa merkitystä.
- Suunnittelualue rajautuu valtakunnallisesti merkittävään kulttuurihistorialliseen ympäristöön RKY-2009 (Kuralan Kylämäki) ja Aurajokilaakson valtakunnallisesti merkittävään maisema-alueeseen."
Kaavan hyväksymisen puolesta on esitetty seuraavia argumentteja:
- pientaloja vaan täytyy kaavoittaa, jotta niitä ei tehdä Lemuun ja Lietoon
- paikka sopii erinomaisesti pientalorakentamiseen
- alueelta on hyvät joukkoliikenneyhteydet
- alueelta on hyvät kävely- ja pyöräily-yhteydet
- kaupungissa ei tarvitse olla peltoa, koska se on kaupunki ;)
Toimiston mainostamat hyvät joukkoliikenneyhteydet tarkoittavat kahta bussia tunnissa, joka on palvelutasoa ”Surkea”. Kaarinan rajalle rakennettava pientaloalue ei tule ikimaailmassa tukeutumaan kävelyyn tai pyöräilyyn. Ja jos Turun kaupungissa jossakin voi peltoa yhä olla, niin nimenomaan osana
Kuralan kylämäen kokonaisuutta.
Noin, case closed.
Asemakaava- ja asemakaavanmuutos- sekä tonttijakoehdotus: "Toijaisten rinne"
Toijaisten rinteestä kirjoittelinkin jo viime viikolla. Vihreän ryhmämme jäsenen Mikaela Sundqvistin esityksestä yritimme viimeviikolla palauttaa kaavaa valmisteluun. Perusteina olivat lintudirektiivin mukaisen lajin, Ruisrääkän, esiintyminen alueella sekä ekologisten käytävien säilyttäminen. Ruisrääkkä-kysymys selvisi lautakunnassa, ja sen esiintymisalue on suojeltavaksi esitetyllä alueella. Sen sijaan ekologisten käytävien osalta asia jäi auki ja siten viikoksi pöydälle.
Tänään sitten katsotaan mitä mieltä ympäristönsuojelutoimisto on ekologisista käytävistä. Jos toimisto katsoo tiettyjen tonttien poiston suojelevan ekologisten käytävien säilymistä, ryhmämme äänestää kaavan palautuksen tai muutoksen puolesta.
Ja siis kaavahan on aivan järjettömässä paikassa keskellä Hirvensalon saarta. Eli juuri sillä alueella, johon uusi osayleiskaava esittää kaikkein vähiten asutusta. Jos saataisiin hylätyksi koko projekti niin aina parempi.
Poikkeamispäätös: Ecosite Oy, matkaviestintukiasema, Peltola
Tämäkin asia on ollut käsittelyssä jo monena viikkona, johtuen päätökseen liittyvien tietojen puutteista. Vaadimme pari viikkoa sitten, että Ecositeltä kysytään, voisiko 32-metrisen maston sijoittaa puiston sijasta viereiselle teollisuustontille (jonne se minusta kaupunkikuvallisesti sopisi melko paljon paremmin kuin puistoon skeittirampin kylkeen).
Viime viikolla Ecositen edustajat olivat sivistämässä lautakuntaa matkaviestintukiasemien hienouksista ja hyvä niin. Emme kuitenkaan saaneet tietoa liittyen tuohon teollisuustontille sijoittamiseen, koska sijoituspaikan oli selvittänyt, ah niin nykyaikaisesti, alihankkija.
Saimme pitkällisen lautakuntariitelyn jälkeen asian vielä pöydälle. Ja tämä tieto on nyt toivottavasti tällä viikolla saavuttanut lautakunnan, jotta voimme asiasta tehdä päätöksen. Henkilökohtaisesti kannatan ratkaisua, jossa hankkeen toteuttaja laitetaan kysymään viereisen teollisuuskiinteistön omistajalta tarjous maston sijoittamisesta heidän alueelleen. Koska se kuuluu sinne, eikä puistoon.
Tässä tämän viikon anti. Vaikka tällä kertaa olenkin vastustanut asuntorakentamista pitkin Turkua niin huoli pois. Linnankaupunkiin on tulossa 20000-25000:lle asukkaalle kämppiä ja tätä kaupunkirakennetta oikeasti tiivistävää kaavaa kannatan lämpimästi.
tiistaina, marraskuuta 02, 2010
Ympäristö- ja kaavoituslautakunnan lista 2.11.2010
Linnakaupungin osayleiskaavaehdotus (osayleiskaavatunnus 11/2007)
Kovin käsittelyssä oleva asia on Linnakaupungin osayleiskaava, joka on kyllä aika päheä. Alueelta on väistymässä satamatoimintoja sekä vanhoja pienteollisuustiloja ja tilalle tulee asumista, palveluja sekä uutta pienteollisuutta. Uusia asukkaita on tulossa huikeat 15000- 25000 tuhatta ja työpaikkoja lähes 20 000. Tämän lisäksi suunnitelmassa on varaus yli 40 kerroksiselle pilvenpiirtäjälle!
Asia josta aion kirjottaa, liittyy kuitenkin suunnitelmassa olevaan pikaratikkaan. Raitiotietä ei ole tarkoitus rakentaa heti, vaan aluksi lähes samaa reittiä ajaisivat runkolinjabussit. Tässä suunitelmassa on muutamia heikkouksia.
Koska bussit eivät voi kulkea kiskoilla, vaan ovat muun liikenteen seassa, tulee runkolinja jumittamaan Ratapihankadun ruuhkissa kiltisti muiden kumirenkaisten kanssa. Näin alueella ei tule olemaan korkeatasoista joukkoliikennettä ennen ratikkaa. Tämä taas ei houkuttele alueelle asukkaita, jotka haluavat korkeatasoiset joukkoliikenneyhteydet. Kun asukaspohja on näin jo muodostunut ennen ratikan tuloa, ollaan jo mokattu koko joukkoliikenteeseen perustuva suunnitelma.
Jos ratikkaa ei rakenneta heti, ei kyetä käyttämään raiteiden aiheuttamaa kiinteistöjen ja tonttien arvonnoousua hyödyksi ratikkainfrainvestointien rahoituksessa. Tällä metodilla ollaan rahoitettu monia raidehankkeita Euroopassa. Suomessa kiinteistön/tontin ansiottomasta arvonnoususta ei käsittääkseni ole vielä mahdollista periä maksua takautuvasti, joten tässä on nyt sellainen once in a lifetime -mahdollisuus.
Asemakaava- ja asemakaavanmuutos- sekä tonttijakoehdotus; "Toijaisten rinne" (44/2007)
Kaavana sinänsä on juuri sellainen, minkälaisia nämä pellolle läjitettävät pientalokaavat tyypillisesti ovat: sellainen, mitä ei tulisi tehdä. Sijainti on vielä optimaalisesti tulevan Hirvensalon osayleiskaavan keskellä eli sillä alueella, jonne rakentamista tulisi sijoittaa mahdollisimman vähän. Just loving it!
Poikkeamispäätös; Ecosite Oy, matkaviestintukiasema, Peltola
Toisena keskustelua herättäneenä asiana meillä on matkapuhelinoperaattorimaston sijoittaminen. Tämä yksittäinen tapaus on oma juttunsa, mutta aihe on yleisellä tasolla hyvin mielenkiintoinen ja monimutkainen.
Verkkojahan rakentavat useat firmat päällekkäin, joten yhdellä alueella saattaa olla esimerkiksi kolme mastoa, kun kolmella toimijalla on kaikilla omansa. Tässä mielestäni ei toteudu kuntalaisen etu kovinkaan hyvin. Voi helposti todeta, ettei olisi järkevää myöskään, että rakentaisimme kaupunkiin kolmesta kuuteen päällekkäistä vesijohto- ja viemärijärjestelmää taikka kaukolämpö- ja sähköverkkoa. Miksi siis olisi järkevää rakentaa päällekkäisiä radiomastoja?
Verkkojen rakentamisessa tulisikin siirtyä yhteiseen suunnitteluun, jossa kaupungin alueelle luotaisiin operaattorien yhteistuumin verkkosuunnitelmaa, jossa ei olisi päällekkäisyyksiä. En osaa sanoa millainen kattava verkko mahdollistaisi mahdollisimman pienet säteilytasot kaikkialle, mutta tämän sietäisi varovaisuusperiaatteen vuoksi olla kriteeri. Ehkä vielä varovaisuutta korostaen tulisi noudattaa Ranskan ja Italian esimerkkejä ja minimoida säteilyarvot lastentarhojen ja koulujen läheisyydessä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)