Soininvaara kirjoittaa blogissaan hallitusohjelmista seuraavaa: "Hollannissa jokainen itseään kunnioittava puolue julkaisee hyvissä ajoin ennen vaaleja vaaliohjelman, joka on niin konkreettinen, että se kävisi sellaisenaan hallitusohjelmasta. Sen jälkeen Central Planning Byro – paikallinen VATT – analysoi nämä ohjelmat ja arvioi, millaiseen budjettitalouden yli- tai alijäämäisyyteen ne johtaisivat."
Idea ei ole uusi, mutta liikaa siitä ei puhuta. Uuden puolueen manifestissa vaadimme saman tyyppistä toimintaa kohdassa kuusi.
Koko hallitusohjelman avaaminen julkiselle arvioinnille on tärkeä askel radikaalissa voimuudessa ja tähän olisi todela hyvä lisätä juuri tuo Oden mainitsema virallisen tason arviointi, niiden satojen muiden arvioiden lisäksi, joita avoimuus tuottaisi ja jotka nyt loistavat poissaolollaan.
En ehkä toivo Suomeen Ruotsin mallin mukaista blokkiintumista, mutta olisi kuitenkin ympäripyöreitä "kynnyskysymyksiä" kiinnostavampaa, jos puolueet kävisivät suuntaa-antavia ennakkoneuvotteluita erilaisilla kombinaatioilla. Näin saisimme kuvan millaisia hallitusohjelmia kepu-puna-vihreä tai sini-persu-krisu hallituksilta olisi tulossa.
Näiden perusteella äänestäjät saisivat selkeämmän kuvan puolueiden kipupisteistä ja poliittisten tavoitteiden priorisoinnista. Näiden puolueiden välisten ennakoneuvotteluiden "hallitusohjelmat" tulisi myös asettaa saman kaltaiseen tarkasteluun, kuin Ode blogissaan esittää.
Tämäkään ei vielä riitä, vaan hallitusohjelmaneuvottelut on avattava, jolloin koko kansa voisi seurata, kun heidän tulevaisuudestaan käydään neuvotteluita. Kaikki kompromissit tulisi julki heti perusteluineen ja olisi itsekunkin arvioitavissa miten laadukkain perusteltuja kompromisseja kukin neuvotteluosapuoli tekee.
Avoimuuteen tietysti järjestelmässä mukana olevat "realistit" väittävät, että avoimissa neuvotteluissa kukaan ei suostuisi rakentaviin kompromisseihin, kun näitä ei voisi tehdä kasvojaan menettämättä. Tähän vastaan, että
1. kyllä ne nytkin tulevat kryptisessä muodossaan esiin hallitusohjelmassa
2. kun hallitusneuvottelut tiedettäisiin avoimiksi ei puolueet enää kykenisi niin paljon pelaamaan katteettomilla lupauksilla, jotka kuitenkin täytyy pyörtää neuvotteluissa.
3. uusi radikaali avoimuus vaatii uutta poliittista kulttuuria, jossa näin osataan paineista huolimatta toimia.
4. ja tietysti, ihmisillä on oikeus tietää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti