Kyllä ennen antibiootteja on ollu kurjaa. Tai elää miltei missä tahansa muualla kuin täällä, koska eihän suurimmalla osalla maailman ihmisistä tainnut sittenkään olla edes alkeelista terveydenhoitoa tarjolla elämäänsä.
No minulla kävi "tuuri" ja sain kiltiltä lääkärisedältä reseptin bakteerientappopilleireihin ja kohta voinkin jo alkaa syödä jotain muutakin kuin pussikeittoa. Tiedättehän se miellyttävän tunteen kun ei pysty nielemään edes vettä (been there for three days).
Onnistuin kuitenkin selviytymään Maan ystävien halkosta jollain tavoin ja Greenpeacen työhaastattelussa olin ihan hyperaktiivinen kun olin syönyt muutaman nelisatasen kivunlievittäjän ja juonut E-juomaa, koska yö oli mennyt kuumehoureissa (ei siis nukkuessa).
Missasin kuitenkin suomen Sosiaalifoorumin, jossa olisi ollut monenmoista kiinnostavaa luentoa. En myöskään päässyt mukaan luokkareissullemme keväiseen saaristoon enkä varmasti jaksa mennä huomenna ilmastokoordinaatioporukan kokoukseen hesaan.
Mutta kyllä tällainen lapsuudensunnuntain (ei minkään tekeminen) vienntäminen on ihan hyvää päälle (jos ei ota särkyä huomioon). Lapsuutta tuli aimoannos tänään kun katsoin peiton alta olipa kerran elämää, joka on aivan sairaan kova piirretty!
Kaiken minkä olen oppinut lääketieteestä... olen oppinut Olipa kerran elämästä
Kaiken minkä olen oppinut historiasta... olen oppinut Olipa kerran ihmisestä
Kaiken minkä olen oppinut tulevaisuudesta... olen oppinut Olipa kerran avaruudesta ;)
Nyt takaisin kuumeilemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti