Olipa kerran oppitunti nimeltänsä johdatus kestävään kehitykseen. Täällä keskusteltiin ohimennen ympäristökasvatuksen tilasta tai ehkäpä tarkemmin ottaen ihmisten omakohtaisista kokemuksista. Todettiin että onhan sitä opetettu kierrättämään ja keräilemään roskia. Ja hetken oltiin rauhallisia.
Sitten yhdelle pojalle nimeltänsä Minä tuli mieleen, että pistetäänpä tuntiin hiukan vauhtia väittämällä että: "Siis kyllähän se nyt on niin, ettei tuollaisella kierrätys/ roskien keräily -näpertelyllä maailmaa pelasteta!"
Tästähän kyseinen tyttövoittoinen luokka innostui opettajaa myöden niin ETTÄ! Kun viimein hyökkäyksen ensiaallon pöly laskeutui ja vain yksi ihminen puhui kerrallaan päästiin taistelussa alkuun.
"Kyllä se on tärkeää että roskia keräillään. Muutenhan niitä olisi kohta kaikki paikat täynnä." -totesi joku tytöistä. "Yksittäisistä teoista se lähtee." jatkoi toinen.
Ja koska alkuun oli jo päästy eikä pojalla ollut aiettakaan perääntyä hän esitti, että 1.) roskia ei esiinny todellisessa luonnossa (Suomessa), 2.) siellä esiintyessäänkään ne eivät ole vakavia ympäristöongelmia (elleivät ole ongelmajätteitä), 3.) kierrätys on vain todellisen ongelman (jätteenmuodostuminen) siirtämistä, eikä siis ratkaise mitään.
Kaiken edellisen voi tietysti kiistää "pienilläkin teoilla on merkitystä" -argumentilla, kuten tapahtuikin, useasti, yhtäaikaisesti ja kovaäänisesti.
Poika ei kuitenkaan ollut vielä ehtinyt varsinaiseen väitteeseensä, joka koski ympäristökasvatuksen määrää, laatua ja tavoitetta.
"Jos kaikki mitä ympäristönsuojelusta opetetaan peruskoulussa on kierrätys ja roskien keräily, ei voida olettaa että nuoret kasvaisivat sellaisiksi kansalaisiksi ja kuluttajiksi, joista ekologisesti kestävä yhteiskunta rakentuu."
Summa summarum: Kouluissa pitäisi opettaa ympäristötietoutta ensisijassa sellaisista asioista, joilla on suuressa mittakaavassa merkitystä. Esim. ilmastonmuutos ja sen vaikutukset KAIKKEEN. Jos kouluissa opetetaan, että kunhan kierrättää ja pistää roskat roskiin ei ole mitään hävettävää, niin emme tule pitkällä pääsemään. Ehkäpä jonnekin vuoden 2115 tienoille saakka.
2 kommenttia:
Hei V-V. Tässä yksi tyttö luokasta joka piti suunsa kiinni ko. tunnilla.
Innostuin kuitenkin siitä mitä sinä puhuit, koska olen itse aina ollut samaa mieltä siitä, millaista ympäristötietoutta lapsille ja nuorille tulisi jakaa.
Itse koin herätyksen ollessani kahdeksannella luokalla, kun eräs vanhempi herrasmies, maantieteilijä, tuli kertomaan meille maapallon tilasta. Hän sanoi suoraan, että tällä tyylillä maapallolla ei ole 100-vuotissuunnitelmia. Hän perusteli meille väitteensä johdonmukaisesti, sanoisinpa jopa kauniisti. Ja hän vakuutti minut. Hän puhui ja puhui, ja minä kuuntelin auliisti ja avoimesti häntä.
Tunnin jälkeen huomasin kuitenkin, että kukaan muu ei häntä kuunnellut, hänen asiansa ei kiinnostanut, eikä koskettanut ketään. Minä yritin kovasti saada muita uskomaan, että ilmastonmuutos on todellisuutta, ei teoriaa. Ja sain nenilleni.
Tällä tarinalla yritän sanoa, että tämä älykäs, intohimoinen ja vakuuttava mies sai puolelleen kolmestakymmenestä oppilaasta vain yhden. Yksittäistapaus, mutta kertoo mielestäni siitä, että pelkällä ympäristökasvatuksella ei saada paljoa aikaan. Luulenpa että lapsille rakentuu aivan toisenlainen asenne mainonnan ynnä muun tuutista tulevan soopan vaikutuksesta. Se minäminä -asenne. Se että pitää olla viimeisen päälle pelit ja vekottimet, hienot autot, paljon rahaa, kauniit vaatteet ja naisia/miehiä. Tiedä taas kuinka paljon tällainen avautuminen on tarpeen, mutta parempaa paikkaa en omassa maailmassani tiedä kuin metsä. Joskus eksyn sinne vain tahallani, jotta voisin olla siellä kauemmin. Mikään ei voisi korvata metsää minulle. Moni ajattelee toisin, ja nauraa minulle kun paljastan suurimman rakkauteni kohteen.
Joka tapauksessa aion valmistua keke -linjalta ja alkaa tehdä töitä ympäristökasvatuksen piirissä, ja toivon sydämestäni, että olisin yhtä vaikuttava kuin tämä maantieteilijämies. Että saisin edes yhden ihmisen puolelleni.
Pahoittelen nyt oikein henkilökohtaisesti, että kommenttisi tuli julkaistuksi näin jälkijunassa. Minulle oli täysi yllätys, että jotkut olivat kommentoineet tänne :)
Ja tosi kiva kuulla että luokalla edes joku on samaa mieltä kanssani. Olin käynyt asiasta keskustelua jo aiemmin ja minulla oli siksi niin vahva mielipide asiasta.
Eniten jäi harmittamaan, että porukka ei oikein saanut kiinni siitä mitä pyrin todistamaan. Kaikki(minä mukaanluettuna) puuttuivat vain yksityiskohtiin, eivätkä nähneet sitä aina etsittyä metsää.
Ja vielä puuttuakseni jälleen näihin yksittäisiin puihin:
Roskien kadulta ja kaupunkikuvasta pois saanti on lähinnä tällainen pois-silmistä-pois-mielestä-ratkaisu. Niin kauan kuin jätehuolto toimii ei porukalla oikein ole tarpeeksi vakavaa motiivia jätteentuottamisen vähentämiseksi.
Tee siis ympäristöteko huomenna ja jätä kaikki roskasi ihmisten jalkoihin!
Lähetä kommentti