Puoluekokous tuli ja meni, ja onnea voittaneille!
Puoluekokouksessa toistui eräs legendaarinen puheenvuoro monesti. Kyseessä oli tyypillinen "me emme hyväksy ihmisiä X, joten emme saa kannatusta" -puheenvuoro.
Vihreisiin täytyy voida liittyä ja vihreitä täytyy voida äänestää vaikka olisikin uskovainen, söisi makkaraa, lentelisi pitkin maailmaa, omistaisi muutaman henkilöauton, vihaisi maahanmuuttajia, asuisi isossa omakotitalossa, halveksuisi homoseksuaaleja. pukeutuisi turkiksiin. kannattaisi ydinvoimaa, vastustaisi EU:ta, harrastaisi metsästystä tai verkkokalastusta kuuttialueella, vastustaisi aborttia, avohakkauttaisi omistamansa metsäalueet ja lämmittäisi kotinsa pienillä vauvoilla.
Hetkinen, pitikö kaikkia edellisiä pointteja suvaita? Mitä kaikkea tähän listaan voi lisätä? Millä logiikalla edelliseen listaukseen voi johtaa väittämiä? Ja erityisesti, mitä edellisen kaltaisen väitteen esittäjät haluaisivat että asialle tehdään!
Käsittääkseni puolueeseen saa nykyisin liittyä vaikka tekisi edellisistä (tai siis niitä laillisia listassa olevia juttuja). En myöskään usko, että puolueen jäsenistö syrjii toisiaan näiden vuoksi. Esimerkiksi tiukan vegaanisessa Turun nuorisoklikissä on myös lihansyöjiä ja autoilijoita ja monet lentelevät pitkin maailmaa. Yhteishenki on silti hyvä ja uudet jäsenet tervetulleita.
Mutta eihän kyse olekaan tästä, vaan siitä että "meitä pitäisi pystyä äänestämään(!) myös se lihaa syövä rasisti-sovinisti-autoilija". Mutta miten toimintaamme pitäisi sitten muuttaa, jotta houkuttelisimme näitä äänestäjiä?
Pitäisikö muuttaa poliittisia linjoja, jotta kuka tahansa, koko kansa, voisi innokkaasti äänestää vihreää puoluetta tai olla puhumatta poliittisista tavoitteistamme? Tulisiko vihreiden kannattaa autoilua, teholihateollisuutta, rasismia, lentämistä, turkisteollisuutta, joidenkin kirkkokuntien erityisasemaa suhteessa valtioon sekä muihin kirkkoihin, sovinismia, ydinvoimaa ja niin edelleen, tai vähintään vaieta niistä? Pitäisikö muuttaa poliittiset tavoitteemme, joissa näitä asioita ajetaan? Vai mitä aiemmin esitellyn argumentin esittäjät haluavat (tähän saakka argumentoijat harvoin pääsevät, jos ikinä)?
Mielestäni kaikki edellä esitetyt poliittiset kannat, ja loputkin kannoistamme, on loogisia johdannaisia puolueen periaatteista, eikä niitä tule muuttaa ilman vahvoja perusteita. Ei ainakaan sillä perusteella, että luopumalla periaatteistamme johdetuista loogisista poliittisista tavoitteista, voisimme mahdollisesti houkutella uusia äänestäjiä.
Kun vaalianalyysi oli, että tulee kirkastaa linjaa ja suorittaa back to basics -matka vihreyden ytimeen, niin nämä "luovutaan poliittisista linjauksista mahdollisen kannatuksen vuoksi" -vaatimukset ovat kyllä kohtuullisen heikolla pohjalla.
4 kommenttia:
Jos linjan laventaminen on mielestäsi huono asia, niin mitä ajattelet sen tiukentamisesta? Esimerkiksi Vihreiden sijoittuminen taloudelliselle akselille on monelle melko epäselvää.
Pidän huomiostasi, että linjan tiukkuus ei tarkoita ihmisten vaan ajatusten poissulkemista.
No kyllähän me nuoret radikaaalit tiukennuksia moniinkin kohtiin haluttaisiin. Ja nähdäkseni hyvin erilaisista syistä kuin kirjoituksessa kuvaamani linjan kannattajat (tyyliin luonnonmonimuotoisuuden suojelu vaatisi aikalailla kovempaa ympäristöpolitiikkaa ja kannatamme tämän linjan valintaa loogisuuden vuoksi, emme siksi, että siitä olisi kannatuksen kannalta hyötyä tai haittaa).
Talouspoliittinenakseli on mun nähdäkseni hiukan monimutkaisempi asia. Siinä linjan tiukentaminen vetäisi mielestäni meitä tietyiltä linjoilta vasemmalle ja tietyiltä oikealle. Kun vanha vasemmisto on pitkälti saanut määritellä tämän akselin, ei ole yllätys, ettei uusi liike sovi vanhalle akselille. Jotkin tavoitteistamme menevät mielestäni tiukankin vasemmistolinjan vasemmalta puolelta, kun taas toiset (monet vapauksiin liittyvät) kuuluvat perinteisesti oikeiston puolelle.
Tätä voi vaikka testata pohtimalla mihin todella tiukan ja sosiaalisesti tasa-arvoisen ekologisen verouudistuksen kannattaminen sijoittaa puolueen perinteiselle oik.-vas.-akselille. Minä en ainakaan osaa sanoa. Kun tämän toimenpiteen monet tavoitteet ovat sellaisia, joita akseli ei käsittele, osa taas vasemmalla ja osa oikealla, niin...
"linjan tiukkuus ei tarkoita ihmisten vaan ajatusten poissulkemista". Hienosti laitettu, en itse päässyt noin selkeään ilmaisuun.
1) Eroon yksilön valintojen korostamisesta.
Vihreät on usein korostanut henkilökohtaisten valintojen merkitystä. Moneen esitteeseen on painettu 10 kohdan vinkkilistoja. Ei ole ihme, jos joku pohtii, voiko hän kannattaa Vihreitä, jos ei toteuta vinkkejä.
Minusta puolueen kannattaisi karsia Niksi-Pirkka-osastoa. Keskitytään tekemään vastuullisesta toimimisesta tehdään helppoa, hauskaa ja halpaa. Maailma on jo pullollaan muita valistusliikkeitä.
2) Asioita tärkeysjärjestykseen.
Etsitään suuret ulostulomme muualta kuin marginaalin marginaalista. Olemme olleet hanakoita puuttumaan voimakkaasti sellaisiinkin asioihin, joita puolueen enemmistö ei pidä tärkeinä.
Joskus näitä linjoja on kannattanut 51 % ja vastustanut 49 % krapulaisista puoluekokousedustajista. Tämä ei silti aina ole johtanut siihen, että 49 % on muuttanut mielipiteensä.
Yllä olevalle on vaihtoehto: valikoidaan tärkeimpiä kysymyksiä, joihin haetaan yhteistä linjaa. Korostetaan selkeästi ihmisten vapautta ajatella ja toimia muissa asioissa.
Miksei ohjelmassa voisi joskus olla vaikkapa perusteluita jonkin kannan puolesta ja sitä vastaan? Voisiko elävään keskusteluun kuulua ajatus siitä, ettei jokin pohdinta tai keskustelu ole vielä tullut valmiiksi?
3) Puolueiden lisäksi Suomen politiikassa toimii ihmisiä.
Asioita voi aina ajaa ja on usein ajettukin myös puoluerajat ylittävässä yhteistyössä, vaikkei puolueilla olisi puolueen linjaa.
4) Ulospäin esiin yhdistävät asiat.
On helppo sanoa, ettei puolue nytkään rajoita jäsentensä ajatuksia tai tekoja. Asia voi näyttää toiselta lehden lukijasta, joka lukee repivästä ehtoollisviinikiistasta Vihreissä. Hänelle jää mieleen puolueen jyrkkä kanta.
Kuvaa saattaa vielä kärjistää katkera, vähemmistöön jäänyt puolueväki. Lopuksi puoluejohto on pakotettu vielä toistelemaan puolueen valitsemaa tiukkaa kantaa.
Joskus puolueen pakottaminen tiukan linjan taakse voi siis tuottaa enemmän harmia kuin hyötyä. Riippuu tapauksesta.
5) Haetaan selkeyttä ja kirkkautta muualta kuin äärimmäisyyksistä.
Maailma jakautuu harvoin tasan kahteen totuuteen. Voiko lentokoneella ajaa jossain tilanteessa? Voiko murhaajan joskus karkottaa? Onko jokin inhimillinen hinta ympäristön suojelemiseksi jokin korkea?
Vihreillä on tapana omaksua äärimmäisiä kantoja. Muistinvarainen lainaus ohjelmaluonnoksesta: "ilmastoa on suojeltava hinnalla/keinolla millä hyvänsä".
On ajateltu, että meidän on erotuttava muista ja puolueen linja vedettävä äärimmäisyyksillä. Jos Timo Soini on sanonut, että ehtoollisviinin verovapaus pitää kirjata Suomen perustuslakiin, olemme kovin ketterästi lausuneet, että ehtoollisviini pitää kriminalisoida.
Olisiko kuitenkin parempi saada 20 % kannatus sille, että viemme asioita varsin mukavasti johonkin suuntaan, kuin saada 5 % kannatus sille, että viedään samoja asioita äärimmäisyyksiin? Joskus reformit tarjoavat kaltevan pinnan edetä myöhemmin lisää - jos se on järkevää.
Selkeä ei ole yhtä kuin äärimmäinen. Vihreissä Orasta ei kai pidetä kovin äärimmäisenä ihmisenä. Silti häntä pidetään selkeänä ja ihmisenä, joka pystyy puhuttelemaan muitakin puolelleen järkiperustein.
6) Erottaudutaan omilla linjoilla, suhtaudutaan muihin kunnioittavasti.
Puoluejohdon, erityisesti puoluesihteerimme, ulostuloissa on usein arvioitu muita puolueita negatiivisessa valossa. Se on kohtuullisessa määrin normaalia.
Väkevä hyökkääminen muita vastaan herättää kuitenkin puolustusreaktion - vaikka meidän pitäisi nimenomaan saada uusia ihmisiä meidän puolellemme. Erityisen ongelmallista on, jos arvostelemme toisen puolueen ominaisuuksia ja motiiveja emmekä kantoja. Osa ihmisistä kokee väitteemme tarkoittavan heitä myös yksilöinä.
Joskus voisi myös kehua muita puolueita ja niiden linjoja. Tämä on Suomen politiikassa harvinaista, mutta ei välttämättä haitallista. Erityisen mielenkiintoista olisi, jos hallituspuolue voisi rehdisti kehua jotakin oppositiopuolueen esitystä tai toisinpäin.
V-V olet varmaan tiukan linjan telaketjuvihreä. Se on tietenkin nuorena helppoa. Itsekin olen muinoin ollut Pentti Linkolan ihailija - vieläkin arvostan hänen johdonmukaisuuttaan.
Itselleni ympäristö on vihreyden ydinasia. Myös eriarvoisuuden vähentäminen maailmassa ja Suomessa on tärkeää. Arvostan periaatteellisesti kasvis-painotteiseen ruokaan siirtymistä, koska sillä voidaan vähentää nälänhätää ja ilmastopäästöjä.
Silti en ihan ymmärrä miksi vihreistä pitäisi karkoittaa tehokkaasti esim. evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvia (80% väestöstä) tai välttämättömyyden pakosta autolla liikkuvia tai kaupungista kesämökin rauhaan siirtyviä ÄÄNESTÄJIÄ. Pelkään pahoin, että äänekkäin nuorisosiipi saattaa vahingoittaa puolueen mahdollisuuksia ajaa eteenpäin keskeisiä yhteisiä tavoitteitamme.
Filosofinen kysymys on tietysti se pitääkö puolueen linjan noudattaa puolueen äänestäjien (n. 200 000) vai jäsenmaksun maksajien (n. 7000) näkemyksiä. Kiva olisi tietysti, että ne 193 ooo maksaisivat jäsenmaksun ja tulisivat myös kertomaan mielipiteensä.
7000 äänellä vaan ei saa yhtään eduskuntapaikkaa.
Jarkko Kanerva, mielestään realistinen vihreä
Lähetä kommentti