Otsikko on kehitetty nykyisen verkkomediakäytännön virallisen ohjeistuksen mukaisesti maksimoimaan sivullavierailijoiden määrä. Toimitus ei vastaa otsikon ja sisällön toisiinsa liittymisestä.
Vihreät hyväksyivät puolitoista viikkoa sitten tietoyhteiskuntapoliittisen ohjelmansa Radikaalisti avoin yhteiskunta. Heikki Sairanen ehtikin jo tiivistää pääkohdat blogiinsa, joka kannattaa käydä lukaisemassa.
Yksi mielestäni tärkeimmistä kohdista oli valiokuntien ja lautakuntien avoimuuta vaatinut kohta, joka kuuluu seuraavasti: "Päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja avoimuutta on lisättävä. Esimerkiksi eduskunnan valiokuntien kokoukset ja kuulemiset sekä kuntien valtuustojen, hallitusten ja lautakuntien sekä
kuntayhtymien kokoukset tulee esittää netissä niiltä osin kuin se ei vaaranna turvallisuutta tai
kansalaisten yksityisyyttä."
Nykyään valiokunnat ja lautakunnat kokoontuvat suljettujen ovien takana, eikä valmisteluprosessista tai asiantuntijakuulemisista ole kansalle paljolti tietoa tarjolla. Avoimuutta vastustetaan useimmiten seuraavin pragmaattisin argumentein:
1. Jos kokoukset olisivat avoimia, karkaisi todellinen päätöksenteko ja neuvottelut epävirallisille areenoille
2. jos kokoukset olisivat avoimia, muuttuisi niidenkin työskentely valtuustojen ja eduskunnan ison salin kaltaiseksi poliittiseksi teatteriksi.
Filosofis-periaatteellisella tasolla hommahan on aivan selvä: Valta kuuluu kansalle, joten sen tulisi kyetä seuraamaan ja valvomaan vallankäyttöä. Eli kaiken päätöksenteon tulisi olla avointa.
Pragmaattiset argumentit vaativat kuitenkin vastauksen. Väitänkin, ettei ole olemassa luonnolakia, joka pakottaa neuvottelut takahuoneisiin, taikka edustajat pitämään teatraalisia juhlapuheita, vaan että kyseessä on vain heikko poliittinen kulttuuri, joka ei ole tottunut avoimuuteen.
1. Kaikki valiokuntien ja lautakuntien toimintaan osalistuneet tietävät, että neuvottelut käydään jo nyt käytävillä, saunoissa ja kahviloissa. Väitänkin, että juuri kokousten käyminen suljettujen ovien takana antaa mahdollisuuden tähän, kun tämä suhmurointi ei tule esiin. Jos ihmiset kykenisivät seuraamaan kokousta, havaitsisivat he ne kaikki ennalta päätetyt ja perustelematta tehdyt päätökset, joita nykykäytäntö sallii tehtävän.
2. Valtuustot ja eduskunnan ison salin toiminta on poliittista teatteria, mutta syy tähän ei ole avoimuus. Toimintakulttuuriin vaikuttavat muutkin tekijät:
a. Miljöö ei mahdollista keskustelua. Jos tarjoaa areenaksi teatterilavan, ihmiset käyttäytyvät kuin olisivat teatterilavalla. Eduskunnan iso sali taikka valtuustosalit eivät miljöönä tarjoa mahdollisuutta, tai ainakaan houkuttele, rakentavaan keskusteluun. Kun puheenvuorot pidetään puheina yli 50:lle ihmiselle, on itsestään selvää, että ne ovat puheita, eivätkä keskustelua. Valio- ja lautakunnissa asia on toisin.
b. Päätökset on jo lyöty lukkoon. Jäljellä on vain muodollinen esiintyminen, demokraattinen akti. Valtuusto ja iso sali ovat asian käsittelyn viimeisiä paikkoja. Asian käsittelyvaiheet, joissa neuvottelut, ja muu ei teatterimainen toiminta, on jo suoritettu. Ei siis voida edes olettaa, että näillä näyttämöillä enää käytäisiin raketavaa keskustelua, koska kaikki keskustelut ja neuvottelut on jo käyty. Valio- ja lautakunnissa on toisin.
Todellinen syy onkin poliittisessa kulttuurissa, joka on pakoillut kaikkea avoimuutta viimeiset sata vuotta. Väitän että toisenlainen kulttuuri on mahdollinen. Nyt onkin otettava avoimuus tosissaan ja tuotava politiikan arkaluonteiset, kiinnostavimmat ja seksikkäimmät aktit kaiken kansan nähtäville.
Toimitus huokaa helpotuksesta, kun sai sitten kuitenkin linkitetyksi otsikon ja sisällön.
7 kommenttia:
Erinomaista ja hyvin perusteltua argumentaatiota. Lainkaan vähättelemättä kansanäänestysten ja muiden suoran demokratian "raskaan sarjan instrumenttien" merkitystä, on poliittisten prosessien avoimuuden lisäämisellä pidemmän päälle varmasti niitä huomattavasti keskeisempi merkitys päätöksenteon tuomiseksi lähemmäs kansalaisia ja paremmin heidän hallittavakseen.
Hyvää pohdiskelua. Samaa mieltä pääpiirteittäin. Mutta pragmaattinen ongelma:
Päätöksenteko tarvitsee tyhmiä kysymyksiä. Tyhmistä kysymyksistä puolestaan kootaan BB-tyyppisiä videoita tyyliin, "kattokaa tota idaria!"
Eli miten madalletaan kynnystä osallistua päätöksentekoon ja taataan kaikille päätöksentekoon osallistuville oikeus esittää tyhmiä kysymyksiä?
Martti toi esiin hyvän argumentin. Eli lisätään tuo kohdaksi kolme pragmaattisten argumenttien listaan.
3. Päätöksenteko tarvitsee tyhmiä kysymyksiä, joita luottamushenkilöt eivät uskalla esittää, jos kokoukset ovat avoimia.
a. Tyhmimmät kysymykset (ne joita ei missään tapauksessa uskalla kysyä avoimessa kokouksessa) luottamushenkilö voi kysyä ennakkoon virkamiehiltä tai muilta luottamushenkilöiltä. Näinhän pitäisi jo nyt tehdä, jotta kykenisi muodostamaan kokousta varten jonkinlaisen perustelytavissa olevan päätöksen.
b. Jos kokoukset olisivat avoimia, ei niihin kehdattaisi enää tulla niin valmistautumattomina. Kaikki luottamushenkilöt tuntevat niitä jäseniä, jotka tulevat kokoukseen ja avaavat esityslistan ensimmäistä kertaa.
c. Kun kohdat a ja b on hoidossa, jäljelle jäävät "tyhmät" kysymykset ovat todennäköisesti vähemmän tyhmiä ja todennäköisesti hakusessa monilta muilta kokouksen jäseniltä ja seuraajilta, ja kyllähän sellaisia sitten kehtaakin kysyä, kun kokoustilassa ja katsomoissa ollaan innolla kuulemassa vastausta kysymykseen, jota ei itsekään oikein hahmoteta.
PS. juuri lautakunnan kokouksessa kysyin mielestäni aivan typerän kysymyksen (heikkoa valmistautumista osaltani) ja koitin hahmottaa asiaa rautalankamallilla.
Kävi ilmi, että suurin osa porukasta oli ymmärtänyt asian väärin, ja että olimme tekemässä ihan pimeää päätöstä.
Tyhmä kysymys ei kuitenkaan pelastanut, koska lautakunnanta saattoi päättää muualla päätetyn linjan mukaisesti, koska kukaan ei ollut seuraamassa päätöksentekoa "virheellisin" perustein.
V-V, mä olen asiasta edelleenkin pääpiirteittäin täysin samaa mieltä, mutta mun mielestäni sä sivuutat hieman kevyesti tyhmien kysymysten esittämättä jättämisestä seuraavat ongelmat.
Mun nähdäkseni tämä ei ole hypoteettinen kysymys, vaan todellinen ongelma.
Kunnallisesti tällä avauksella olisi paljon hyviä puolia, mutta sen seurauksena epävirallinen vallankäyttö ottaisi tilaa viralliselta päätöksenteolta.
Kokousten luonne muuttuisi keskustelusta enämmän kohti päätösten nuijimista. Se ei ainakaan minusta ole kannattamani deliberaation hengen mukaista.
Jos, eli todellisessa elämässä kun tyhmiä kysymyksiä ei esitetä, vallankäyttö keskittyy entistäkin voimakkaammin.
Ilman tyhmiä kysymyksiä valtaa käyttävät esittelevät virkamiehet ja ne luottamushenkilöt, jotka kykenevät perehtymään asioihin ilman tyhmiä kysymyksiä (esimerkiksi kysymällä ne ennakkoon tai saamalla tietoa muita reittejä).
Tietysti nämä kaikki kolme esitettyä pragmaattista argumenttia ovat aivan oikeaita ongelmia.
Vastauksissa pyrin esittämään, etteivät ne ole kuitenkaan ylitsepääsemmättömiä tai täysin paikkaansa pitäviä.
Varsinainen pointti on kuitenkin se, että kun nämä ongelmat ovat vähemmässä tai suuremmassa mielessä olemassa, me tarvitsemme nimenomaan kulttuurin muutoksen, jossa siirrytään avoimeen rohkeaan ja aitoon poliittiseen keskusteluun. Nykyisessä emme voi pysyä, koska se on yksinkertaisesti väärin. Näin ollen on opittava elämään tulevaisuuden suoremman ja radikaalisti avoimen poliittisen kulttuurin kanssa. Tämä on haaste meille kaikille edustuksellisissa elimissä toimiville.
Mutta noihin esittämiisi ongelmiin.
Mielestäni vastasin suurilta osiltaan tuohon epävirralisuuden lisääntymiseen kirjoituskeni ykkösvastauksessa.
Oman kokemukseni mukaan juuri nykykäytöntä mahdollistaa nuijan heiluttamisen keskustelua käymättä, koska kukaan ei ole vaatimassa vastauksia esitettyyn kritiikkiin tai vastakkaisiin näkemyksiin, ja koska tästä toiminnasta ei ole herrasmiessopimuksen tai kuntalain mukaan lupaa myöskään puhua. Miltä se nyt näyttäisi, jos sisään käveltäisiin valmiiden päätösten kanssa (kuten nykyään) ja sitten kaikkeen kritiikkiin jätettäisiin vastaamatta (kuten nykyään).
Uusi poliittinen kulttuuri ja radikaali avoimuus tarkoittaa myös sitä, että tyhmiäkin kysymyksiä on opittava kysymään julkisesti. Kun edustuksellisen vallan haltijat eivät enää saa toimia suljettujen ovien takana on, kaikkitietävyyden ja erehtymättömyyden viittaa mahdotonta pitää yllään. Me kaikki tulemme uudessa avoimuudessa paljastumaan ihan taviksiksi ja tapa jolla poliitikkojen toimintaa radikaalissa avoimuudessa arvostellaan tulee olemaan erilainen.
Uuteen arvoon voivat nousta, vaikkapa juuri tyhmien kysymysten kysyjät sekä aidon keskustelun ylläpitäjät. Tappiolle jäävät vanhat murisijat ja yleisölle esiintyjät.
Tähän koko hommaan tietysti liittyy visio huomattavasti kattavammasta osallisuudesta ja avoimuudesta myös kokousten ulkopuolella. Tästä avoimuusloikasta saatte kuulla lisää muutaman viikon sisällä ;)
Aiheen vierestä:
Sivusi ovat näköjään vielä kesken mutta etusivullesi ja tänne blogiin voisi piakkoin lisätä äänestysnumerosi (ihan vaikka tekstinä kuvauksesi yhteyteen tai helposti löytyvän linkin taakse). Ettei sitten tarvitse mennä Hesarin vaalikoneelle saakka etsimään. ;)
kiitti vinkistä, homma hoidettu ;)
Lähetä kommentti