Kyllä tässä näyttää nyt pahasti käyneen niin, että minusta on tullut ilmastomäkinmuutosfani.
Miettikää nyt kuinka erinomainen asia vastustettavaksi:
Se on pahaksi luonnolle, se on pahaksi maailman köyhimmälle osalle ja sen aiheutamme me kerskakulutuksinemme. Ja vielä kuin pisteenä kermakakun kaupan päälle suurimmat pelastuksen vastustajat ovat nuo aina niin ihanat suuryritykset.
Miten tätä nyt voisi vastustaa? (retorisille kysymyksille tulisi keksiä oma "kysymys"-merkkinsä, jotta jäisimmätkin henkilöt tajuaisivat mistä milloinkin on kyse)
Pureudutaampa nyt aluksi lähipäivien ilmastomäkiuutisiin.
Sir Nicholas Sternin vetämä tutkimusporukka julkaisi Brittihallituksen tilaaman selvityksen ilmastomäkinmuutoksen vaikutuksista globaaliin talouteen. Kaikkien lehtien otsikoihin päässyt uusi tutkimustulos oli, että radikaali globaali lämpeneminen tulee maailmalle todella kalliiksi. No ilkkua tästä nyt voi, mutta onhan se hyvä, että se tuli nyt oikein korkean auktoriteetinkin suusta.
Brittihallitus nimitti myös itselleen kovalinjan asiantuntijan ilmastomäkineuvonantajaksi. Tämä kyseinen henkilö edustaa klimatologian kuuminta tiedenais/mies porukkaa ja hänhän on itse Al Gore. (Sarkasmille pitäisi ehkä myös kehittää joku oma merkki, jotta...)
Muut merkittävät uutiset ovat käsitelleet EU:n energian tuhlausta ja teollisuusmaiden kasvihuonekaasupäästöjen lisääntymistä. Näihin nyt ei ole paljon kommentoitavaa.
Tänään oli leikkaa-liimaa-aktivismin suurpäivä. Olimme ilmastomäkimarssin järjestelyporukan kanssa klo neljästä puoli yhteentoista tekemässä julisteita, jotka pitäisi nyt tulevina päivinä myös levittää. En ehtinyt tämän vuoksi kouluun ja taitaa jäädä kouluttautuminen huomiseltakin melko vähäiseksi.
Sovin eilen ensimmäisen Ilmari-Ilmastomäkilähettiläs kouluvierailuni. Se on joskus muutaman viikon päästä jossain yläasteella. Tuntemukseni asiasta ovat hieman sekalaiset.Pistin Sepin tähän loppuun kevennykseksi, koska sillä on kuvassa niin fiini tausta ja koska Sepi on muutenkin tosi leppoisa tyyppi.
Ai niin. Pahoitteluni kaikille blogiani kommentoineille. Viestinne eivät olleet ilmestyneet tänne, koska minä olen töppäillyt joidenkin asetusten kanssa. Asia on nyt korjattu.
2 kommenttia:
Ilmastonmuutoksen suurin kipupiste ei (ehkä yllättäen) ole länsimaissa (vaikka niitä suuryrityksiä olisikin hauska muksia), joista löytyy tarvittaessa mittavat resurssit (niin taloudelliset kuin tietotaidolliset) energiarakenteiden nopeallekin muuttamiselle. Merkittävä sysäys voi tapahtua paitsi kasvavan tutkimusaineiston puristuksesta, myös vaalien kautta. Ympäristöystävällinen demokraatti USAn presidentiksi 2008, kiitos.
Suurempi kipupiste löytyy Aasian talousmahdeista Kiina ja Intia. Kiinan kasvihuonekaasupäästöt ajoivat vuonna 2005 jo EUn ohitse. 2020-luvulle tultaessa maa on hyvin mahdollisesti jo ohittanut Yhdysvallat ja noussut maailman suurimmaksi päästöjen aiheuttajaksi. Kiina rakentaa talouskasvuaan valtavissa määrin taloudellisesti edullisen hiiliomavaraisuuden pohjalle. Näiden struktuurien muuttaminen tulee olemaan aikanaan hyvin kivulias ongelma, erityisesti taloudellisista syistä. Yli miljardin ihmisen energiarakenteita ei niin vain muuteta.
Intia tulee päästömäärissä vielä kaukana perässä, mutta kasvaen ennätystahtia. Myös Intialta löytyy valtavat resurssit halpaan hiiliomavaraisuuteen.
Näiden kahden maan yhteenlasketut päästöt tulevat nykymenolla nousemaan länsimaiden tasolle - ja ohitse. Ongelmaa monimutkaistaa köyhyys, jonka ohitse ympäristöä on vaikea perustella näiden maiden johtajille, saati maaseutujen köyhille kansalaisille/äänestäjille.
Kun hiilivoimala on jo pystyssä ja toiminnassa ja vierestä löytyy maailman suurimmat halpahiilen varannot, on mahdotonta löytää kansalaisia suoraan koskettavia talousnäkökulmia voimaloiden alasajolle.
Tämä on ilmastonmuutoksen sokea piste, joka Kioton toisella kaudella toivottavasti nousee keskustelun ytimeen.
(Tulipa pitkä viesti)
Pitkästä virtesi järkevä(tai jotain).
Kirjoittamasi on aivan totta. "Ilmastooikeudenmukaisuus" on varmasti termi, josta voidaan ja tullaankin vääntämään verisiä käsiä.
Ensimmäisenä ratkaisuna/lievityksenä mieleen tulee puhtaiden energiamuotojen kehitys täällä vauraissa maissa. Näiden tekniikoiden vetävyys on tietenkin huono maissa, joissa on valtavat hiilivarannot.
Nopean päättelyn jälkeen olemme siis Koiton-sopimus-neuvottelupöydässä.
"Onneksi" Kiina ja Intia ovat kuitenkin maita, joissa ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat selkeästi tappiollisia. Näin ollen uusimpaan taloudellis-ilmastolliseen tutkimukseen vedoten voisimme väittää, että pidemmän(eikä kovin pitkään tarvitse odotttaa) päälle hiilivoiman suosiminen tulee kyseisille valtiolle hyvin kalliiksi.
Toivottavsti edes tällaiset taloudelliset argumentit saisivat aikaan jotain pian alkavassa Nairobin kokouksessa.
Lähetä kommentti