sunnuntaina, maaliskuuta 04, 2007

KANSA!

Tänään olimme vaalihoureilemassa miltei koko ehdokaspoppoomme kanssa kävelykadulla ja kauppahallin kojullamme. Ja olihan se yllättävän hauskaa puuhaa taas. Ihmiset suhtautuivat tänään yllättävän positiivisesti meihin "suuriin totuuden ystäviin". Mutta kyllähän sinne joukkoon mahtuu. Tässä kootuja:

"Kyllä minä katsoin... ei teilläkään ole yhtään ehdokasta, joka sanoisi sen mitä pitää... että islam on saatanan uskonto!"

"Ai vihreät... no mutta enhän minä edes ole nuori!"

"Te olette ihan turhaa porukkaa koko sakki!"

"Me ollaanki just menossa salaatille."

No mutta yksilöistä kansaan.
Olenkin joskus jo jauhanut tätä biokratia juttua blogissani, mutta avaudutaanpa taas lisää.

Kansa koostuu yksilöistä, jotka tekevät äänestyspäätöksensä aivan liian usein omien kokemusten, kohtaamiensa ongelmien tai joidenkin henk.koht.intressien pohjalta sen sijaan, että pohtisivat mitkä asiat maailmassa tai edes Suomessa ovat pahiten vialla ja sitten vertailisivat ehdokkaiden teemoja ja ratkaisumalleja näihin ongelmiin. Näin ollen Kansa ei onnistu valitsemaan eduskuntaan porukkaa, joka olisi nimenomaisesti valmis puuttumaan maailman suuriin ongelmiin.

Ympäristöasiat ovat ehkä selkein teema, joihin edutuksellinen demokratia on todella hampaaton puuttumaan. Suomessakin vihreät alkavat vasta nyt saada kunnolla kannatusta ja samalla muut puolueet ottavat ymppäjutut vähän vakavammin. Valtion täytyy siis saavuttaa Suomen tasoinen vauraus ennen kuin edes orastavaa toimintaa luonnon ja ympäristön eteen ollaan valmiita tekemään. Vaihtoehtoisesti ympäristöongelmien täytyy räjähtää täysin käsiin ja vaikeuttaa ihmisten elämää radikaalisti, että jotain tehdään.

Tarvitsemme siis, joko paremman järjestelmän tai pareman kansan! (Tiedän tämä on juuri sitä tekstiä, jota ehdokkaan tulee kirjoitella kaksi viikkoa ennen vaaleja ;), mutta huumorilla ja ripauksella akateemisuutta tämän luulisi menevän läpi) Järjestelmälle on kohtuuttoman vaikeata keksiä mitään edes kohtuullista vaihtoehtoa, joten jäljelle jää kansa.
Kansaakin nyt on hiukan vaikeahkoa vaihtaa, mutta pieni koulutus voisi olla paikallaan. Ehkäpä tällainen Greenpeacen tyylinen, mutta laaja-alaisempi, "pohdi ennen kuin äänestät" -tyyppinen kampanjointi voisi todella olla paikallaan.

Ai niin ja Turun sanomien gallupissa olimme saaneet 11,6 % kannatuksen ja sen kaipaamamme lisäpaikan, jota uumoiltiin "yllätäen" Niinistön Villelle. Nyt siis tarvitaan vielä pieni rutistus niin se kolmas paikka irtoaa... minulle ;)! Kristillisdemarit ja vasurit ovat näillä näkymin häviämässä yhdet paikat per lärvi.

Hesari taas kirjoitti irc-gallerian varjovaalien tuloksista, joissa vihreät olivat tyylikkäästi suurin puolue. Minä olen tällä hetkellä koko maan 59. suosituin ehdokas ja kuudenneksi suosituin Varsinais-Suomessa. Tämä nyt ei tietystikään vetele, joten käykääpäs äänestämässä minua NYT! PS. Äänestämään kykenee vain jos kuuluu galleriaan jäsenenä, joten nyt on aivan pakko liittyä ja äänestää minua... olen pahoillani liittymisenne johdosta.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kysymys ei ole niinkään demokratiasta itsessään kuin demokratian mekanismeista, instituutioista ym.

Globaali yhteistyö, läpinäkyvyys, perusteluvastuu, päätöksenteon vahvempi sitominen tutkimukseen sekä arvopremissien ja -priorisoinnin edellyttäminen muuttaisivat nykyistä systeemiä jo ratkaisevasti parempaan suuntaan.

Demokratian tulisi puhua ennenkaikkea arvoista, arvojen toteuttamista (sitä sisäänsä nykyisellään todelliset arvot piilottavaa kokonaisuutta) voitaisiin ulkoistaa edustajilta huomattavasti nykyistä enemmän.

Suurin este (häivyttäjä ehkä pikemminkin) arvokeskustelulle nykyisellään on sen globaali konteksti. Myös arvoista on tullut globaaleja ja arvojen ilmentymisen edellytyksistä erityisesti.

Sinä olet ehdolla vaaleissa, joissa nykymuodossaan on hyvin vähän kosketuspintaa niistä todella tärkeistä asioista päättämiseen!

Niistä kun ei varsinaisesti keskitetysti päätä kukaan, emme kokoonnu maailma yhdessä niistä päättämään! Ehkä liikkeet voisivat helpommin ylittää maiden rajoja, mutta niistäkin nähdyn perusteella syntyy omaa oikeutustaan toteuttavaa henkistä masturbaatiota, jossa tavoitteet jäävät oman esillä olemisen jalkoihin (vrt. Seattlen sykli ja sen teoreettinen olemattomuus).
Greenpeace on muuten vastaavan suuntainen esimerkki samasta ilmiöstä. Oman merkityksen kokeminen, lähes messiaaninen julistaminen näyttäytyy huomattavasti nöyrää, kyselevää, epätietoista muutoshalukkuutta vahvempana tekijänä.

Pienien osien valtavana virtana kulkee yksilöiden suonisto kohden tämän vuosisadan karikkoja.

Jos tulisit valituksi, kuinka pystyisit tosiasiassa vaikuttamaan suuriin kysymyksiin?

Kumman näet tärkeämpänä; muutoksen itsessään vai oman merkityksellisyytesi kokemisen tämän muutoksen (ihannekuvan) osana? Voiko näitä kahta edes erottaa toisistaan?

Ehkä heitän sinulle yhden jaossa olevista äänistä (pienemmän pahan periaatteella :) ) mutta tuskin sillä eduskuntaan menet.

Edustuksellisuus urissaan ei edes ole niin merkittävästi kiinni niissä ihmisten arkielämälle läheisissä kysymyksissä joihin viittaat, vaan tämä ilmiselvä ennustettavuus (se, että et millään voi mennä lävitse - mutta ehdokas Y puolueesta C vaalipiirissä A menee varmasti) syntyy niiden arkipäiväisyyksien heijastumien takana, josta vaikeasti hahmotettavasta identiteettiin, imagoon, uskottavuuteen, statukseen, auktoriteettiin (...) kuuluvasta kokonaisuudesta.

Ellei aivan äärimmäisyyksiin mennä, niin edustuksellisuuden keskeinen viisaus on, että ei mitä sanotaan, vaan kuka sanoo.

Somebodyt pääsevät eduskuntaan, nobodyt jäävät rannalle, vaikka olisivat kuinka fiksuja, asiapitoisia, ymmärtäviä, välittäviä tms.

Somebodiuteen on kaksi tietää:

a) yritä profiloitua saavutuksilla ja asemalla (ja pitämällä meteliä itsestäsi, keräämällä luottamusvirkoja jne. pelaamalla politiikkaa)

b) yritä ostaa somebodius rahalla

Good luck

Ville-Veikko Mastomäki kirjoitti...

Juuri alkoi ahistaa, että tarviiko tässä nyt ihan tyhjästä repäistä taas yksi bloggauksen raakile, mutta kiitos kriitiikin äänen vältyin tältä. :)

Olen samaa mieltä, että on tärkeää puhua arvoista politiikassa, mutta olemme tainneet saavuttaa sellaisen pisteen, jossa kaikkien puolueiden arvot ovat todella lähellä toisiaan. Näin vasta priorisoiduista todellisista päätöksistä voi arvioida mitä arvoja ehdokas/puolue todella ajaa.

"Niistä kun ei varsinaisesti keskitetysti päätä kukaan, emme kokoonnu maailma yhdessä niistä päättämään!"
Tämä on surullisuudessaan niin totta! Ja juuri tästä syystä kannatan EU:a ja muita demokratiaan perustuvia KV-instituutioita. Suurien asioiden ratkaisemiseksi täytyy olla suuria foorumeja.

Silti täytyy muistaa, että myös osakokonaisuuksilla on väliä. Esim ilmastokysymykseen vaikuttaa jokainen pieni päätös ja suuretkin päätökset konkretisoituvat vasta kuntatasolla.

"Kumman näet tärkeämpänä; muutoksen itsessään vai oman merkityksellisyytesi kokemisen tämän muutoksen (ihannekuvan) osana? Voiko näitä kahta edes erottaa toisistaan?"

Meinasin jo suoralta kädeltä teilata naurettavan väitteesi ennen kuin tajusin sen paikkansa pitävyyden :).
Olen vannonut, että toimin nimenomaan vaikuttaakseni niiden asioiden korjaamiseksi, jotka maailmassa ovat pahiten metsässä (tai olisivat siellä jos sitä ei olisi jo kaadettu). Mutta olenhan minä tämän jo itsekin joskus tajunnut, että kyllä näin suurien asioiden kanssa painiminen ja niihin vaikuttaminen antaa merkitystä itselle.
Tämä ei kuitenkaan laske toimieni tai saavutusteni merkitystä tai tee niistä jotenkin huonoja ja epäpuhtaita.

"Ehkä heitän sinulle yhden jaossa olevista äänistä (pienemmän pahan periaatteella :) ) mutta tuskin sillä eduskuntaan menet."
Ensinnäkin suurkiitos! Ja olen kuullut vakuuttavilta tahoilta huhuja, että minua on kohtaamassa äänivyöry näissä edustuksellisen demokratian arpajaisissa ;)

Tuo somebody/nobody on tietysti aivan totta.
Kadulla kuitenkin kohtaa niin monia ihmisiä, jotka kiertelevät ehdokkaita kyselemässä jostain aivan nothing asiasta niin kauan kunnes löytyy joku "tuttu ja turvallinen" Lehtisen Seppo (vastaa kaikki kohdat maikkarin vaalikoneessa kohtaan "ei mielipidettä" ja Sepi tulee ykköseksi :)), joka suostuu sanomaan näille tyypeille juuri sen mitä he haluavatkin kuulla ja saa heidän äänensä aivan nolla-perusteilla, että oli pakko avautua tästä ilmiöstä.

Ja siis minullahan tämä menisi aika samalla tavalla.
Jos en olisi ehdokkaana niin äänestäisin varmasti sitä tyyppiä, joka vaikuttaisi parhaalta ilmastotaistelijalta. Erotuksena lasken siis sen, että ilmastonmuutos ei ole vain MINULLE tärkeä aihe, vaan maailman tärkein poliitiinen kysymys, joka on siis melko kohtuullinen peruste kenlle tahansa tehdä äänestysvalinta (enkä tietysti nyt aivan sokkona vain tämänkään perusteella valintaani tekisi, mutta priorisoiti kuitenkin löytyy).

Kuulutankin siis sitä vanhaa kunnon PRIORISOITIA koko kansalta myös tässä äänestys-lotossa, jotta totuus asioiden tärkeysjärjestyksestä ei pääsisi unohtumaan!

Ville-Veikko Mastomäki kirjoitti...

Ja hieman kevyempiä väliaikatietoja ircin varjavaaleista.
Olen kirinyt tyylikkäästi koko maan tilastoissa juuri "Veltto" Virtasen ohitse sijalle 44., joten nousu on ollut kiivasta. Itse asiassa olen päivän kolmanneksi kovin nousija koko maassa!
Myös Varsinais-Suomessa nousu on vastustamatonta nyt olen sijalla neljä ja samalla V-Sn ylivoimaisesti kovin nousija.

Kiitos kaikille aikansa tähän tuhlanneille! ;) vielä muutama tuhat ääntä ja ollaan pitkällä. Mutta eipä ole kellään istuvalla edustajalla enemmän ääniä, joten hyvin menee.

Itse asiassa kun vaaleja katselee siitä näkökulmasta, että noin joka kymmenes ehdokas pääsee läpi ja sitten tarkastelee vaalimainoksia (siis muita ehdokkaita) niin on se aika outoa jos ei tästä läpi pääse... ja vielä kevysti! ;)

Joonas kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Joonas kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Joonas kirjoitti...

Terve V-V

Nettisivullasi olevat vaaliteemat on kyllä loistavia, ja "lue lisää" -osat selvästi kertovat, että olet perillä asioista.

Mutta voisin antaa pienen auttavan käden. Kirjoitin "lue lisää"-kohdan kiireettömyyden lisäksi.

Pointit on kirjoitettu mieleentulemisjärjestyksessä ja tarkoitettu vain ehdotukseksi. Muokkaa vapaasti.

-Nykyinen yhteiskunta on työorientoitunut, jolloin yksilö joko tekee palkkatöitä tai on työtön (lue toimeton). Tämä taas aiheuttaa syrjäytymistä, jolloin työtön passivoituu ja tippuu kelkasta.

-Kiire vieraannuttaa ihmisiä toisistaan, heikentään sosiaalisia tukivekostoja ja asettaa enemmän painetta ydinperheeseen ja julkisiin laitoksiin. Tästä seuraa niin perheväkivaltaa, mielenterveysongelmia, kuin valtion menojen kasvuakin.

-Työn teko on muuttunut raskaammaksi, jolloin vapaa-ajan vastavaikutus pitää yhtälailla tehostua. Pituuden kasvun sijaan tämä lisää kulutusta ja esim. lentoturismia.

-Koko jaottelu vapaa-aika/työ-aika kertoo kieroutuneesta yhteiskunnallisesta tilanteesta, missä viraantunut (omaan elämään palkan lisäksi liittymätön) työ on jotenkin merkityksellisempää, kuin vapaasti käytettävä vapaa-aika eli elämä.

-Ajan vähyys työn ohessa estää ihmisiä vaikuttamasta ja ymmärtämästä yhteiskunnallisissa asiossa ja viime kädessä omasta elämässään. Suurempi vapaan-ajan määrä lisäisi mahdollisuutta toimia järjetöissä ja ottaa asioista selvää.

-Raskaskin "paskaduuni" voisi tarjota mahdollisuuden mielekkään elämän taloudelliseksi perustaksi, kun elämän merkitys ei muodostuisi ensisijaisesti työnteosta. Tämä tasoittaisi elintasoepätasa-arvon vaikutusta käytännön elämänlaatuun

-Jos aikaa olisi enmmän harrastuksista voisi tulla enemmän kuin pekkiä harrastuksia. Jolloin elämän merkitys saattaisi tulla rahan ansaitsemisen ja kuluttamisen sijaan luomisesta, myös muille kuin ns. "luovanluoka" jäsenille.

-Kun elämän merkitys tulee luovasta toimimisesta omasta vapaasta tahdosta, ei sitä tarvitse enää hakea materiasta ja epäekologisista status symboleista.

-Kun työ ei veisi niin paljon aikaa olis ihmisillä mahdollisuus kehittää itseään ja saavuttaa henkilökohtainen potentiaalinsa. Minkälainen utopian mahdollisuus tästä aukeaiskaan?

-Monet huonot valinnat johtuvat ajan puutteesta. Einesruoka, oma-auto, äkkilähdöt etelään, stressi jopa masennus.

-Jos olisi aikaa voisimme todella olla jotain muutakin kuin pelkkiä "kuluttajia".

-Säästämme aikaamme valitsemalla jatkuvasti tehokkaampia tapoja tehdä asioita, mutta kysymmekö koskaan "Mitä varten säästämme aikaamme?"

-Jokainen hetki minkä käytämme nykyhetkestä työntekoon ja kiireeseen, on kadonnut ikuisesti. On vain nyt! Elä siinä!


Jos tulee mileen lisää, niin pistän tulemaan...

Terveisin
Joonas
Tähtinen

Ville-Veikko Mastomäki kirjoitti...

Kiitos Joonas!

Ajattelin just blogata kiireettömyydestä tai ainakin sitä hipovasta, joten...