lauantaina, marraskuuta 25, 2006

Priorisoinnista


Viehättääkö ajatus rahan syömisestä sinua?

Tätä ja monia muita kysymyksiä urkittiin eilen Älä osta mitään-päivänä Hansassa dynaamisen kultuksen maksimoinnin tiimin taholta. Tämän kyselyn tuloksista tullaan vielä kirjoittamaan Tuman blogissa.

Se mistä aion nyt kuitenkin blokata on aivan eri asia. Minulla oli eilen kohtuuton pakkomielle olla ihmisten kanssa aivan eri mieltä asioista ja pyydänkin nyt virallisesti kaikilta anteeksi ärsyttävyyttäni.

Ja nyt siirrytään sitten selittelemään kaikkea eilen sanottua.
Väitin siis eilen useaan otteeseen, ettei minua kiinnosta lapsiperheet tai sen sellaiset juuri lainkaan ja sain tietysti paljon ihmisiä vihaiseksi. En kuitenkaan onnistunut kertaakaan perustelemaan järjettömiä väitteitäni ja aionkin nyt ottaa aikani tämän suorituksen kanssa.

Eli miksi suomalaisten vähävaraisten(tai rikkaiden) asioilla ei ole juuri mitään väliä?
(älkää nyt suuttuko. Olette ihan pian samaa mieltä kanssani.)

1.) Maailmassa on moni asia huonosti: ihmisillä on nälkä, eliöt kuolevat sukupuuttoon ja kaikilla lapsilla ei ole omaa playstation kolmosta.

2.) yksilöllä on rajallinen määrä resursseja toimia korjatakseen maailman epäkohdat.

3.) Tulee siis suorittaa rationaalinen priorisointi asioiden tärkeysjärjestyksestä.

Minun kohdallani tämä priorisointi menee jotakuinkin näin:
1.) Ilmastonmuutoksen torjunta: Koska kyseinen ilmiö tulee tuhoamaan kolmasosan maailman eliölajeista ja saattaa myös ihmisyhteiskunnat hallitsemattoman muutoksen tilaan.
2.) Kehitysmaiden ihmisten elinolojen parantaminen kestävillä metodeilla.
3.) Luonnonsuojelu. Ihminen on riistänyt jo liikaa ja on aika kävellä pitkän matkaa takaisin päin.

Jos minulla on siis vaikkapa neljä tuntia aikaa päivässä pyrkiä vaikuttamaan maailman vääryyksien korjaamiseen, niin en varmaankaan rupea ensimmäisenä skitsoamaan Raision kaupungin liian pitkiksi venyneistä leikkausjonoista, kun samana päivänä 25000 lasta kuolee aliravitsemuksen aiheuttamiin vaivoihin ja tauteihin samalla pallolla.

Näin ollen suomalaisten ihmisten juuri mitkään ongelmat eivät löydä paikkaansa kovin äkkiä tehtävälistalta.

Nyt tulee tosiaan ymmärtää, että pidän sukupuoltenvälistä eriarvoisuutta tai päiväkotien alasajoa ikävinä asioina, jotka tulisi korjata, mutta maailmassa on valtava määrä asioita, jotka tulee hoitaa paljon näitä asoita aiemmin.

Nyt minulle sanotaan, että miten sitten käy kun kaikki vaan huolehtivat ilmastonmutoksen torjunnasta?

Minäpä kerron: Se tulee hoidetuksi ja voimme siirtyä tehtävälistassa seuraavaan asiaan!

Tämä kaikki saattaa kuulostaa kyyniseltä, mutta sitä se ei ole. Tämä on itseasiassa kokonaisuutta katsellen paljon humaanimpaa kuin nurkkakuntainen opintorahan korotuksen vaatiminen tai lapsiperheiden ongelmista hössöttäminen.

Nyt kun olen jälleen suututtanut useimmat niin voin vain todeta, että
Kyynikko = Parantunut Romantikko

17 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Ville-Veikko Mastomäki kirjoitti...

Poistin kommentin, koska se oli jokin mainos-hässäkkä.

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys Ville-Veikko!

Juteltiin tosiaan tuossa baarissa ja lupasin postata ajatuksiani tänne sinun blogiin.
Ensin minun pitää sanoa, että hyvin kirjoitat ja blogissasi on paljon asiaa tärkeää ja tarpeellista maailman "pelastamiseksi".

Olisi ollut kiva päästä kuulemaan sinua Wimmaan, jotta voisin saada jonkin näköisen kuvan siitä millaista argumentaatiota sinä käytät, kun et ole humalassa. Enpä päässyt, koska tiedotus ei yltänyt korviini asti.

Niin katsotaan mitä mieleeni tulee sanoa. En lupaa johdonmukaista selvitystä, vaan mielipiteitäni erinäköisissä kasoissa.

Niin meillä jäi keskustelu kesken, kun yhtäkkiä tempaannuit jonnekin aivan muualle. Meinasin vain hieman kyseenalaistaa tapaasi yhditää ympäristökriisi ja inhimillinen moraali. Sanot TS kirjoitetussa mielipidekirjoituksessa, että

"Kulutuskriittisyyden ideahan ei ole syyllistää ihmisiä, vaan kannustaa heitä ekologisempiin ja eettisempiin kulutustottumuksiin."

Mutta myönnät sen varmasti itsekin, että sinun ensisijainen strategiasi on tosiaan syyllistää ihmisiä, eli saada heidät tajuamaan, että he tekevät väärin. Ympäristökriisin kiistäminen tai sen lieventäminen sanavalinnoin ei ole millään tavoin tarkoitukseni tässä, vaan haluan vain tuoda näkökulmani, siitä että moraalin ja ympäristökriisin sekoittaminen on hedelmällisen pellon polkemista jumittavaksi suoksi.

Ensinnäkin voisin kritisoida puheestasi läpi paistavaa tapaa nähdä ympäristöongelmat ensisijaisesti moraalisina ongelmina. Itse näen parempana tarkkailla ympäristökriisejä yhteiskunnallisina ongelmina. Tapasi muistuttaa vahvasti yleistä mielipidettä työttömyydestä tai alkoholismista yksilömoraalisina ongelmina. Nämä kuitenkin ovat mielestäni yhteiskunnallisa ongelmia. Sillä moraali on vain yksi syy ongelmaan ja yhteiskunta myös tuottaa sen heikon moraalin, mikä tekee työttömän tai alkoholistin.

Tässä tavassa nähdä ongelmat moraalisina on pari huonoa seurausta. Yksi on se, että se tuottaa kaksoismoralismia. Esimerkiksi keskiverto suomalaisen jalanjälki on todella iso. Tätä toki voi kritisoida, mutta ennen kuin teet sen, niin olisi hyvä tarkastaa oma jalanjälki. Olettaisin sen olevan ehkä noin 4 hehtaaria, eli tällöin tarvittaisiin reilu kaksi maapalloa, jos jokainen ihminen eläisi, kuten sinä. Tämä oletus on tosiaan sen mukainen, että elät kuten saarnaat. Tällöin helposti alkaa nähdä, että muiden virheet johtuvat moraalisesta alemmuuden tilasta, mutta omat vain välttämättömyyksistä.

Toinen ongelma on, että moralisoidessa muiden tapaa elää, sitä helposti antaa vaihtoehdoksi vain oman tapansa elää ja tuomitseet muut. En tiedä tiputko sinä tähän suden kuoppaan, mutta monet moralisoijat kyllä tippuvat. Tätä kutsutaan myös suvaitsemattomuudeksi.

Ja vaikka viimeisenä voisin mainita se, että ongelman selittäminen moraalilla peittää todelliset syyt ja estää todellisen muutoksen. Historia on ollut täynnä moraalia saarnanneita ihmisiä ja aatteita, mutta kuten ehkä sivistyneenä ja historiaa tuntevana ihmisenä tiedät, että muutos saapuu aina yllättäen, kuin kaikesta sen puolesta käydystä taistelusta ja kamppailusta huolimatta, mutta toteutuu nurjilta ja piilossa olleiltaan vääristyneiltä puoliltaan, jolloin kamppailu sitä vastaan taas alkaa. Tämä johtuu siitä, että pohjimmaiset syyt eivät ole muuttuneet, niiden vaikutus vain purkautuu eritavalla.

Ja mitä nämä todelliset syyt sitten ovat? Sitä en valitettavasti osaa tarkasti määritellä, mutta siitä olen vakuuttunut, että kyseessä on globaalin yhteiskunnan ja talouden sopimattomuus rajalliseen maailmaan ja tästä johtuva ristiriitatilanne. Tästä olet varmaan samaa mieltä? Mutta siitä emme ole samaa mieltä, että yksilömoraalin korostus eli syyllistäminen olisi tehokas tapa tämän ongelman välttämiseen. En osaa kuviteella realistiseksi niin suurta kansainvälistä konsensusta, joka pystyisi pysäyttämään globaalin trendin.

Trendi pysähtyy vasta, kun sen huonot puolet alkavat muodostua konkreettiseksi, myös sille osalle maailmaa, jolla on valtaa ja tietoa. Eli länsimaalaiselle yläluokkaiselle ihmiselle, johon mekin kuulumme. Se on valitettavaa, että tämän tapahtuessa suuri vahinko ja tuho on jo ehtinyt aiheutua. (Elämme pysymättömässä maailmassa.) Tämän seurauksena ihmisten käytännöt ja myös moraali alkavat muuttua.

Pointtini tässä on, että moraali ei ole yhteiskunnasta ja ympäristöstä irrallista, jotain silelullista ja synnynnäistä, vaan riippuvaista aina yhteiskunnan materialistisesta pohjasta, ympäristöstä, taloudesta, demokgrafiasta ja ties mistä

Silloin myös moraalinen muutos on suuressa mittakaavassa mahdoton, ellei sillä ole tarpeeksi pohja edellisissä. Eli muutos tuottaa uutta moraalia, ei uusi moraali muutosta. Poikkuksia tähän tietenkin on, mutta ei tarpeeksi isossa mittakaavassa.

Mitä sitten voi tehdä? Sen kyllä tiedät itsekin, mutta vinkkinä sanoisin, että unohda moraali ja syylistäminen. Se saa aikaan ihmisissä helposti vastareaktion. Muutos tapahtuu kyllä aikanaan, mutta parasta mitä itse voi tehdä on jakaa tietoa ja tehdä itse sen tiedon pohjalta parempia valintoja. Ei kiitos syyllisyyttä, se lamauttaa.

Ja jos tosiaan olisi mahdollista muuttaa jokaisen suomalaisen kulutajan yksilömoraalia niin, että kulutustottumukset muuttuisivat todella, kuinka suuri olis sen vaikutus. Indonesian turvepaloissa ilmakehään pääsi vuosina 97-98 10-20 % kaikesta maailman hiilidioksiidista ja jos tämän onnistuu selittämään tai estämään yksilömoraalilla, niin ihmettelen.

Ja sitten haluasi huomauttaa, että sanot, että johtopäätöksesi voidaan johtaa täysin varmoista premisseistä ja kaikkien jakamista perusarvoista.

”And if you think Peace
Is a common goal
That goes to show
How little you know.”
-The Smiths – Death of a Disco Dancer

Se että uskot voivasi perustella mielipiteesi aukottomasti jostain yhteisistä absoluuttisista arvoista, kuullostaa minusta siltä, että haluat löytää jonkinlaisen vankkumattoman pohjan maailmankatsomuksellesi. Tämän saavutta ainoastaan uhraamalla kriittisen ajattelun ja antautumalla dogmatismiin. Varo siis tässä kohtaa. Kaikki mielipiteet, tyhmät kuin viisaatkin voidaan perustelle järkevästi ja aukottomasti. Tämän on historia osoittanut monesti. Ja aina on uskottu uusimman tiedon olevan lopullista.

Uskotko ihmisen olevan järkiolento? Eli uskotko, että jos hänelle todella selittäisi kaiken niin tarkkaan, kuin vain pystyisi hän muuttaisi käytöstään parempaa? Ja uskotko, että omat motiivisi toimia kuten toimit ovat puhtaan järkiperäiset? Minusta on tärkeää tiedostaa omia vaikuttimiaan. Se on vaikeaa, mutta hyödyllistä.

Siteeraus Blogistasi:
”Minun kohdallani tämä priorisointi menee jotakuinkin näin:
1.) Ilmastonmuutoksen torjunta: Koska kyseinen ilmiö tulee tuhoamaan kolmasosan maailman eliölajeista ja saattaa myös ihmisyhteiskunnat hallitsemattoman muutoksen tilaan.”

Luonnonsujelu on tiettyjen ominaisuuksiensa puolesta konservatiivista. Ei sellaista, millaiseksi konservatiivisuus mielletään arkipuheessa, vaan että se pyrkii pitämään yhteiskunnan samankaltaisena, kuin ennen. Ylläpitämään sosiaalisia perinteitä ja käytäntöjä.

Jotenkin minulle tulee sellainen (harha)käsitys, että olet kyllä kapitalismia(markkinataloutta), kulutusyhteiskuntaa, separatismia ja kaikkea pahaa vastaan, mutta tunne tasolla sinulle on tärkeämpää että elämä pysyisi samallaisena, kuin nyt. Siis ne hyvät puolet pysyisivät samoina, ne jotka eivät suoraan millään tavoin riistä ympäristöä, ihmisuhteet, ilmainen koulutus, mahdollisuudet elämässsä, esimerkiksi. Mutta lähes kaikki se mikä on hyvää tässä yhteiskunnassa on jollain tavalla riippuvaista niistä asioista mitä vastustat. Tämä on vain (harha)käsitykseni, mikä tuli hetkellisenä väläyksenä keskustellessani kanssasi.

Itse näen ympäristön muutoksessa myös mahdollisuuksia. Toki kyseessä on hallitsematon muutos, mutta kun aisaa miettii, niin eihän se tilanne ole sen pahempi nytkään. Hallitsemattomasta muutoksesta ympäristökriiseissäkin on kyse.

Ilmaston muutos, voi esimerkiksi murtaa länsimaisen hegemonisen (pop-)kulttuurin ainoana globaalina kultuurina. Luoda mahdollisuuksia lupaaville uusille yhteiskuntarakenteille ja -kokeiluille ja lopettaa riistosuhteen ensimmäisen ja kolmannen maailman välillä. Nämä on tosin vain mahdolisuuksia, kun taas ilmaston muutoksen haitat ovat ennemin faktoja.

Vielä voisin vähän tuoda tähän feminististä näkökulmaa mukaan, kun sen sattuu olemaan muodikasta. Jontekin olen lukevinani rivien välistä pari tällaista (maskuliinia) piirrettä:
- Pidät ihmistä ja luontoa erillisinä asioina. Jollain tavoin pidät ihmistä luonnon vartiana tai riistäjänä, siitä ulkopuolisena olentona. Ja että nykyiset ympäristökriisit olisivat jotenkin luonnottoman ihmisen aiheuttamia? Eikö ihmien siis ole osa luontoa sukua apinoille ja muille nisäkkäille? Jos ei niin mitä tapahtui siinä välissä? Vai (hehee) oletko ehkä kreationisti? Kiitos Jumalalle, että täällä suomessa ei sentään tarvitse tarpoa sitä loputonta suota, jota kutsutaan kreationismi versus tiede –dilemmaksi. Vosin joka tapauksessa kuulla mielipiteitäsi tästä asiasta, olit sitten mitä mieltä tahansa.
- Vaikuttaa, että ratkaisuna ympäristökriisiin pidät tärkeimpänä luonnon hallitsemista. Eli ympäristökriisin pysäyttämistä ja oppimista hallitsemaan ympäristön muutosta. Eli että ihmisen pitäisi kunnioittaa luontoa eikä riistää sitä. Ihmisestä pitäisi tulla luonnon vartia. Tässä toistuu kuitenkin sama teema. Ihminen luonnon hallitsijana.



No niin. Tässä kai tämä, mitä lupasin. Pidän sitä mahdollisena, että voisin hyvinkin äänestää sinua seuraavissa vaaleissa, mutta ennen sitä sinun pitää onnistua vakuuttamaan minut. Joten tässä tilaisuus siihen.

Voit myös pistää minulle postia joonas.tahtinen (a) gmail.com tai keskustella kasvokkain, kun tavataan taas.

Jatkan Blogisi lukemista. Moro!

Tereisin
Joonas

Anonyymi kirjoitti...

Haluan sanoa sinulle V-V, etteivät ajatuksesi kaikkia suututa :)

Minusta olet jälleen kerran aivan oikeassa. Kaiketi sinäkin ihmettelet näitä ihmisiä, jotka uikuttavat elämänsä kurjuutta, vaikka heillä on katto pään päällä. Heillä on puhdasta vettä ja ruokaa kaapissa. Heistä kukaan ole köyhyyttä ja oikeaa kurjuutta nähnytkään.

Ville-Veikko Mastomäki kirjoitti...

Tervehdys joonas.

Joo olin tutustunut melko perinpohjaisesti tuon Skottilaisen perinnejuoman saloihin, joten keskustelumme on minulle kohtuullisen paksun ja tuuhean unohduksenkaavun peitossa.

Tuosta moraalin ja ympäristökriisin linkityksestä. Asia taitaa mennä siten, että virallisesti(siis silloin kun pyrin todella vaikuttamaan asioihin) lähtökohtani ei milloinkaan ole syyllistää yleisöä, koska se ei vain ole toimiva metodi.
Epävirallisissa yhteyksissä, kuten baarissa puolitutuille juteltaessa, en jaksa selkeästi olla näin tavoitehakuinen, poliittisestikorretki taikka fiksu, vaan syyllistän kaikkia (eteenkin ympäristö- tai kehyasioista kiinnostuneet ja näin itseni kanssa usein samaa mieltä olevia) vain koska pidän opponoinnista. Ja kyllä, tiedän että tämä on erittäin ikävää!
Pahoitteluni lähipiirille.

Enpä tiedä mitä olen mennyt sanomaan, kun olet saanut käsityksen, että pidän ympäristöongelmia moraalisina ongelmina. Näin en nimittäin ajattele.
Tätä todistaa vaikkapa kuulumiseni Maan ystäviin, joka on nimenomaan yhteiskunnallinen ympäristöjärjestö (vrt. vaikka SLL) sekä kuulumiseni Repuun, joka pyrkii parantamaan yksittäisten ihmisten oloja luomalla reilumpia yhteiskunnallisen toiminnan(tässä kaupankäynti) sääntöjä.

Ja ehkä vielä vahvemmin haluan tuoda esille, etten todellakaan pidä alkoholismia, työttömyyttä tai köyhyyttä yksilön itseaiheuttamina ongelmina.

Tuosta jalanjälkijutusta. Jalanjälkeni oli tosiaan joku 3.8 ha, joten minun elämäntapaani ei parane pitää ratkaisuna ekokriisiin. Ja olet oikeassa, että varmaan useimmat ajattelevat, että se oma elämäntapa on se oikea(mikäpä muu sitten).
Se oikea tapa, jolla imisten tulisi elää, a.k.a. miten yhteiskunta tulisi suunnitella, ei kuitenkaan ole aktualisoitunut vielä tällä planeetalla.

Tämä kestävä elämäntapa vaatii tietysti niin suuria yhteiskunnallisia muutoksia, ettei siihen astuminen ole nykysuomalaiselle fyysisesti mahdollista. Näin ollen en voi syyllistää yksilöä, paitsi taas maaliskuussa kun kansa äänestää oman etunsa(lyhytaikaisen) mukaisesti nykyisiä valtapuolueita, jotka ovat sitoutuneet nykyisen ekokriisiyhteiskunnan puolustustaisteluun.

Kirjoitat että: "kyseessä on globaalin yhteiskunnan ja talouden sopimattomuus rajalliseen maailmaan ja tästä johtuva ristiriitatilanne." Olen samaa mieltä, mutta eikö voitaisi ajatella, että nämä asiat taas johtuvat ihmisten haluista ja itsekkyydestä?

Tuo yleisen trendin muutos onkin melko kimurantti asia. Sitä ei voi muuttaa ja kun se muuttuu on liian myöhäistä. Toisaalta niin kauan kuin toimimme demokraattisessa järjestelmässä se on saatava muuttumaan ennen kuin on mahdollista saada sellaiset ihmiset valtaan, jotka ovat valmiita tekemään tarvittavat uudistukset.

Tuo moraalin epästaattisuus on tietysti totta. En vain jaksanut bloggauksessani lähteä soutelemaan sen loppumattomille aavoille. ;)

Meillä käsiteltiin kasvatustieteessä juuri oppimislukkoa, joka liittyy tähän järkiolento juttuun sillä lailla, ettei ihminen vain suostu omaksumaan uutta tietoa, jos se on ristiriidassa hänen arvojensa kanssa. Näin ollen tilanne näyttää kohtuuttoman mahdottomalta.

Noista omista motiiveistani olen melko perillä ja uskon niiden olevan ihan hyvällä mallilla, joskin niiden kyseenalasistaminen olisi aika ajoin ihan kohtuullista.

Tottakai toivon, että elämän, ei ympäristöä riistävät, hyvät puolet pysyisivät, koska pidän niitä hyvinä. Olen kuitenkin enemmän kuin valmis karsimaan näistäkin asioista, jos tilanne sitä vaatii. Ja vaikka nämä kiva-kiva asiat ovatkin riippuvaisia nykytilanteesta niin ne voidaan järjestää myös uudella kestävämmällä tavalla.

Tuo hallitsematon ekokatastrofin aiheuttama yhteiskunan nahanluonti ei kyllä ole mikään kovin houkutteleva ajatus. En suostu uskomaan, että meidän on ajettava kolmasosa maailman eliölajeista sukupuuttoon ja asetettava kehitysmaiden asukkaat mahdottomien haasteiden eteen vain saadaksemme syy muuttaa nyky-yhteiskuntaamme. Voimme tehdä sen ihan ilman tätä "mahdollisuuttakin".

Sen sijaan nyt kehittyvissä maissa on potentiaalia tämän uuden yhteiskunnan muodostukseen, kunhan vain rikkaat valtiot tukevat näitä prosessissa. En nimittäin usko, että hyvinvoinnin tarvitsee lähtökohtaisesti perustua luononriistoon.

Tästä luontosuhteesta keskustelimmekin silloin kesällä(nakkikioskijonossa klo 04:30 :) ). En tosiaan pidä modernia ihmistä enää luonnon osana. Tähän lievityksenä voisin kyllä joustaa asiassa, kun puhutaan alkuperäiskansoista, joiden kulttuuri ei perustu luonnon polkumyyntiin, vaan sen kanssa "harmoniassa" elämiseen.

Ihmisen ei kuitenkaan tarvitse olla luonnon vartija/hallitsija(perus "hyvä isäntä" ajattelumalli) pystyäkseen kunnioittamaan ja olemaan riistämättä sitä. Lähinnä ihmisen tulee olla itsensä vartija.


No niin siinähän vilahti yksi iltapäivä mukavasti ;)
Jatkathan kommentoimista niin tulee vähän väriä ja eloa tähän blogiin.

Ville-Veikko Mastomäki kirjoitti...

Terve anonymous.

En minä niinkään ihmettele niitä, jotka ruikutavat turhasta, mutta kyllä se välillä pistää aika pahasti hermoille.

Eihän mikään, koskaan, kelpaa kenellekään, mutta pitäisi olla hieman suhteellisuuden tajua.

Ois muuten kiva että kommentteihin keksisi jonkun nickin, jos ei halua esiintyä omalla nimellää. Lähinnä siksi että on tlsää vastailla "anoymous" nimisille henkilöille.

Anonyymi kirjoitti...

En puutu tähän nyt mitenkään tätä syvällisemmin, mutta nyt et ole reilu, sanon! Viittaan luonnon asettamiseen ihmisen edelle: mistä minä köyhä ja onneton muka saisin energiaa hoitaa muiden asioita, kun omatkaan eivät ole kunnossa eivätkä tällaisista puheista päätellen tule ikinä olemaankaan?

Se, mitä sanot yksilön resursseista, saattaa olla totta; miksemme siis vaikuttaisi asioihin yhdessä? Mihin se vaihtoehto unohtui?

On se vissiin vaikeaa olla näkemättä inhimillistä epätoivoa ympärillään, jos itsellä on kaikki kunnossa ja ihanasti, eikö niin? Se on jo nähtykin; taas 6.12. eliitti juhlii - samaan aikaan kun monet ovat ilman ruokaa, kotia, rahaa, huolenpitoa ja turvaa. Se suututtaa ja tekee surulliseksi, niin kuin (epäsuora) väkivalta yleensäkin. Minun mielestäni rakentavaa ei ainakaan ole sulkea pois ainuttakaan autettavaa, oli se sitten mikä tahansa luontokappale. Laajakatseisuutta hieman, ystävä hyvä, vaikka Sinulla ei yksin olisikaan resursseja toimia myös onnettoman ihmisen hyväksi, voit tehdä sen esim. kansalaisjärjestöjen kautta.

Ihminenhän se on, joka täällä pitää parantaa, seuraavaksi saattaisi parantua maapalloparka.

Kaikkea hyvää,
toivoo rahaton.

Anonyymi kirjoitti...

Kuules kaveri!

Hyppäämpä nyt yllätyksen hetkellä kehään tekemään selväksi pari juttua. Ilmastonmuutoksen estämisessä on kyse sen verran tärkeästä asiasta että jos se jätetään hoitamatta, niin huuhtoutuvat juoppopirulaiset pitkin seiniä ja niitä saadaan naarata pitkin kepein talojen katoilta. Maailmaa pelastettaessa on pikkasen verran tärkeämpä ä hoitaa ne isot asiat (esim. ilmastonmuutos ja todellinen nälänhätä) ensin ja vasta sitten jos on aikaa pienemmät asiat (yksittäiset kohtalot, alkoholismi, taikka satunnainen kodittomuus) On se vaan perkele tyhmää luulla että kun hyppää laskuvarjolla, niin että on tärkeämpää tehdä olonsa mukavaksi kuin saattaa varjo toiminta kuntoon. No paska vertaus sinänsä kun se on aivan päin helvettiä, mutta ilmentää se kuitenkin sitä että asiolla on prioriteettihierarkia, jossa alemmat asiat menettävät arvonsa tai olemassaolonsa ilman korkeampien asioiden olemassaoloa. Niin että nimimerkki rahaton, pidä huoli itsestäsi, niin autat muitakin.

Ville-Veikko Mastomäki kirjoitti...

Vastaus Rahattomalle.

En mielestäni missään ole vaatinut keneltäkän toimia kenenkään puolesta, jos sitä ensimmäisessä kappaleessa haet.
Jos taas pidät sitä epäreiluna, että asettaisin luonnon edun ihmisen edelle niin, kuten Jonas aiemmassa kommentissaan jo huomautti, kyse on ainostaan subjektiivisista arvovalinnoista. Näitä on varmaan yhtä monia kuin on ihmisiäkin.

Omia arvojaan voi kartoittaa, vaikka tekemällä leikkimielisen "Etiika palikkatestin"
http://mastomaki.blogspot.com/2006/11/etiikan-palikkatesti.html

Tuo "yhdessä vaikuttaminen" ei tainnut unohtua mihinkään, kuten kansalaisjärjestötaustani varmasti kertoo(Maan ystävät, Repu ry, ja WWF. Nämä nyt vain tiedoksi niille, jotka minua eivät tunne).
Priorisoinnissa onkin kyse siitä missä järjestössä pyrkii toimiaan. Yhdellä ihmisellä on kuitenkin vain tietty määrä aikaa toimia, teki hän sen sitten yksin tai yhdessä.

Ja eihän minun tarvitse nähdä inhimillistä epätoivoa, eikä minkään muunkaan laista vääryyttä, ymmärtääkseni mitkä asiat ovat väärin ja mitkä oikein. Minun ei esim. tarvitse matkustaa Afrikkaan katselemaan nälkää näkeviä lapsia tai Amazonille todistamaan sademetsän kaatoa ymmärtäkseni, että nämä asiat ovat vastoin maailmankatsomustani.

En myöskään sulje ketään autettavaa pois laskuista. Pyrin vain prioirisoimaan asiat utilitaristisesti. Jos minulla on varaa antaa 10 euroa johonkin hyväntekeväisyyteen, en varmaankaan anna sitä suomalaiselle kodittomalle, joka saa sillä muutaman päivän ruuan tai hostellin yhdeksi yöksi, koska samalla rahalla voin tarjota samat palvelut moninkertaiselle määrälle ihmisiä jossain kehitysmaassa. Kylmää, mutta mielestäni järkevää.

Eikä tämä poista sitä suomalaista koditonta autettavien joukosta! Hän ei vaan ole listan alkupäässä.

Eikä hänen siellä tule olla ainakaan sen vuoksi, että voin käydä katsomassa hänen kurjuuttaan ja näin tuntea suurta maailmantuskaa ja tätä lievittääkseni teen epärationaalisen päätöksen panostaa juuri hänen hyinvointiinsa.

Maailmahan se täytyy pelastaa(saattaa toiminta keställe mallille), sitten voidaan katsoa minkä kaltaiseen elintasoon meillä ihmisillä on varaa.

Hyvää sinullekin, vaikka olisimme erimieltä asioista,
Ville-Veikko

Ville-Veikko Mastomäki kirjoitti...

Edelliselle anonymoukselle voisin toivottaa hieman malttia kommentoinnin suhteen.

En olisi ihan varma korvaako vahva huumorin katku viestisi loukkaavuutta.

Laskuvarjo-esimerkki on kyllä hauska, koska siinä ei ole juuri mitään vastaavuutta Rahattoman kommentiin ja todella hupaisa siitä tulee, kun havainnoit tämän myös itse. Pointsit siitä, mutta hieman kohtuutta kommentointiin!

Anonyymi kirjoitti...

Sinä anonymous yläastelaisuhittelija, mikä lienetkään, anteeksi nyt jos kävin itsetunnollesi. Mutta joo, suutari pysyköön lestissään, puolin jos toisin.

VV, kiitos selvennyksestä, hyviä pointteja sulla. Minulle on kuitenkin vierasta keskittää voimavarat vain yhteen asiaan (ja vierasta on siis myös muut vaihtoehdot poissulkeva "saarnaus"). No kukin tehköön tavallaan! "Olette ihan pian samaa mieltä kanssani" oli vain melko provosoiva oletus, siitä tämä kaikki, mutta hienoa siis että voidaan olla myös eri mieltä. ;)

Hyvää jatkoa ja onnea!
r

Anonyymi kirjoitti...

Hoplaa. Hyvä, että täällä on fiksuja ihmisiä, kun eivät rupea riitelemään, vaikka ovatkin eri mieltä.

Niin tuli vaan mieleen, että Ville-Veikko sinun pitää muistaa aina korostaa, kuinka isosta asiasta on kyse, kun puhutaan ilmaston muutoksesta. Se että panostaa siihen on aivan eri juttu, kuin mikään muu sosiaalipoliittinen asia. Mutta tässä on tosiaan todella iso juttu kyseessä.

Pahimmassa tapauksessa:
1. Siperian ikijäät alkavat sulaa, päästäen huimia määriä kaasuhuonekaasuja ilmakehään. (Tämä on jo todistetusti alkanut.)
2. Merenpohjan metaanijäät alkavat sullaa ja alkavat päästää myös kaasuhuonekaasuja ilmakehään.
3. Ilmakehän keskilämpötila kasvaa parikymmentä astetta.
4. n. 99 % kaikistä eliölajeista kuolee. Mukaan lukien ihminen. Jäjelle jää vain bakteerit, pien hyönteiset, sienet ja sen sellaiset.

Kyseessä saattaa olla yhtä suuri ilmastonmuutos, kuin dinosaurusten kuollessa. Eli ongelma on suurempi kuin ydintalvi tai kolmas maailmansota. Tämä on siis pahin ennuste.

Tämä on siis aivan toisen luokan ongelma. Yhteiskunnallinen sitä suurimmassa määrin.

Itse otan ilmastonmuutoksen tai ympäristökatastrofin omassa tulevaisuuden suunnittelussa huomioon. Jostain syystä monissa uskonnollisissa piireissä vuotta 2012 pidetää vedenjakajana. Se sattuu olemaan muun muassa monituhatvuotisen maya kalenterin ympäripyörähtämisen vuosi. Eli se menee juuri sopivasti VV:n toisen eduskuntakauden puoliväliin. Hehee.

Sillä tavalla positiivisesti: Moi moi.
Terveisin
Joonas Taas

Ville-Veikko Mastomäki kirjoitti...

Juu, kyllähän tuo tuomiopäivän ennustelu on ihmisille maistunut jo pitkän aikaa.

Noiden pahimpien skenaarioiden esittäminen saa ihmisissä vaan sellaisen epäuskon tunteen aikaan, että en yleensä mainitse niitä. Ne ei ole vielä breikanneet mediassa samalla lailla kuin muut ilmastonmuutoksen aiheuttamat "pikkujutut" ;).

Tekisi mieli ruveta käyttämään jotain iskevää slogania, joka viittaisi siihen, että ilmastonmuutos tuhoaa KAIKEN elämän ja muu on siis turhaa.

Ajatusleikki: Ajatellaan planeettaamme autona, joka ajaa kiihtyvällä vauhdilla kohti syvääkin syvempää rotkoa. Aikaa jarruttamiseen tai radikaaliin käännökseen on enää hetki. Tällöin ei varmaankaan enää hirveästi harmita se naarmu, jonka joku oli kauniiseen maalipintaan tärävännyt viime viikolla tai se ärsyttävä napsutus, joka kuuluu moottorista. Ihmisten tulisi ymmärtää, että nyt on jarrutettava ja käännetttävä ratista niin lujaa kuin vain on mahdollista näiden istrumenttien menemättä rikki.

Ja kiitos tuosta kansanedustajapaikan myöntämisestä!

Ville-Veikko Mastomäki kirjoitti...

Lisään tähän vielä linkin erään tytön blogiin, joka kävi tätä keskustelua meidän tietämättämme.

kummitus.blogspot.com

Vesa kirjoitti...

Vou, täällähän on taakia jytkyä!

Asia on sinänsä tärkeä ja kiinnostava, sitä sietäisi pohtia pidemmällekin. Itse - jos tervahaudan linjamiehiä olisin - varmaan lähtisin linjalle, jossa hypoteettinen "maailmanparannuksen priorisaatio" suoritetaan mahdollisimman ideaalein välinein. Mitä ne ovat ja missä rajat menee, siinäpä sitten kysymys kerrakseen.

Jonas kirjoitti...

Tämä komenttijana pääsikin hyvin vauhtiin, olen ollut kommentoimaisllani monta kertaa mutta, asiaan. Kiireen takia koetan kskittyä yhteen pointtiin.
Käsite ongelmien priorisointi on jossain määrin harhaanjohtava. Se saa tilanteen/yhteiskunnan kuullostamaan kasalta toisistaan erillään olevia tapahtumaryppäitä. En tarkoita että priorisointi olisi täysin mahdotonta/turhaa mutta muistuttaisin kokonaiskuvasta. Ympäristöongelmat ovat sidoksissa maailmankauppaan joka on sidoksissa historiallisiin voimasuteisiin j.n.e. Eli toimiminen eri asioiden puolesta tukee toisiaan. Ja toisinaan on täysin linkittyneenä toisiinsa, kuten esimerkiksi ilmastonmuutoskysymyksessä. Yhteiskuntaa on muutettava laajasti, liikenne, kauppapolitiikka, energia, kulutus vain mainitakseni muutamia. Tämä ei tietenkään tarkoita että kaikki jotka jotenkin toimivat näitten sektoreiden sisällä voisivat välttää priorisoimasta ilmastonmuutosta mutta esim. henkilö joka tekee työtä paikallisten ruoantuottajien puolesta ja on priorisoinut sen saattaa hyvinkin tehdä paljon ilmaston saralla.
Tässä vaiheessa tietenkin kummittelee taustalla termi "kestävä kehitys" joka tavallaan ajaa tätä samaa pointtia läpi. Harvemmin vaan haluan käyttää sitä termiä koska se on niin epämääräinen. Haluan kuitenkin vielä täsmentää, priorisointi on ehkä enemmänkin kokonaisuuden kytköksien hahmottamista ja kontekstissa toimimista. Priorisoinnissa ei myöskään (samaisen kestävän kehityksen takia) saa ottaa liian tunnelikatse asennetta. Eli kaikki muu saa mennä kunhan ilmastonmuutos pysäytetään, hakataan vaikka kaikki suomen metsät pellettilämmitykseksi ja pelkkää puupeltoa tilalle. Tai tuotetaan aurinkokennoja lapsityövoimalla ja tuotannon jätteet vaan kylmästi jokeen.(saadaan mahdollisimman halpoja aurinkokennoja, pysäytetään ilmastonmuutos ja aletaan sitten miettimään biodiversiteettiä, kemikalisoitumista ja ihmisoikeuksia).

Viimeiseksi ehdotan että menette maan ystävien blogiin ja kommentoitte siellä että mitä turun maan ystävien kuuluisi priorisoida:
tuma.wordpress.com

Ville-Veikko Mastomäki kirjoitti...

Respaus Jonakselle
(huom. Jonas yhdellä O:lla, siis eri kirjoittaja kuin aiempi Joonas).

Tuo yhteiskunnan sisäisten ja ulkoisten ja kaikkinaisten asioiden toisiinsa ja toisistaan riippuvuus on hyvä pointti ja se tuleekin muistaa tätä, tai mitä tahansa keskustelua käydessä.

En näe sen kuitenkaan kaatavan prorisoinnin ideaa, koska en itse ainakaan ajattele, että nälkäongelma tai ilmastonmuutos olisi ratkaistavassa jollain muusta toiminnasta erillään olevalla toiminnalla. Kaikkia keinoja ja toimia, jotka tähtäävät ja tukevat tämän valitun ykköstavoitteen ratkaisuun tietenkin tarvitaan.

Haluan kuitenkin huomauttaa, ettei kaikki asiat liity toisiinsa niin kiinteästi, ettei voitaisi väittää, että tuolla ja tuolla ei nyt ole tämän asian kanssa juuri mitään tekemistä.

Lainaus Jonakselta: "priorisointi on ehkä enemmänkin kokonaisuuden kytköksien hahmottamista ja kontekstissa toimimista." Loistavasti muotoiltu(a.k.a. äärimmäisen tyylikäs). Saanko Jonas käyttikset tuohon lausesseen? ;)

Tämä "mitä kaikkea voi uhrata priorisoidun tavoitteen saavuttamiseksi"-kysymys on mielenkiintoinen ja olisi hauska kuulla tästä ihmisten mielipiteitä.

Jos esim. ilmastonmuutoksen hillitseminen olisi kiinni Suomen metsien hakkaamisesta ja näin koko eliöstön tappamisesta, niin eikö se silti tulisi tehdä, koska tämä lajisto kuolee kuitenkin ilmastonmuutoksen vaikutuksesta, mutta ilmastonmuutoksen pysäyttämisellä pelastimme varmasti moninkertaisen määrän biodiversiteettiä jossain muualla.


Ja väitetäänpä nyt sitten vielä, että priorisoinnin ja siten myös tuon edellisen kysymyksen välttely on vastuun pakoilemista.

Jos henkilö väittää, ettei halua jättää ketään tai mitään huomiotta/pelastamatta niin todellisuudessa hän kuitenkin tekee tämän valinnan toimintansa aikana!

Näin valinta tärkeimmistä toiminnan kohteista ei tapahdu rationaalisesti.