torstaina, syyskuuta 27, 2007

Sankarikuluttaja pelastaa nahkansa

Puhuimme tänään Business and Environment kurssilla yllättäen yrityksistä ja niiden vihreydestä sekä sankarikuluttajasta, joka fiksuudellaan, tiedostavuudellaan ja viher-elititismillään pelastaa maailman.

Ensinnäkin yritysten roolista.
Opettajamme luennoi että neoklassisen ajan yritykset eivät ottaneet huomioon ympäristöasioita tai sosiaalista oikeudenmukaisuutta, mutta nykyiset "paremmat" yritykset ottavat.
Tulimme kuitenkin nopeasti itsestään selvään tulokseen siitä että yritykset panostavat näihin hyvisjuttuihin vain koska se on nyky-yhteiskunnassa kanttavaa taloudellisesti. Tyyliin tyytyväiset työntekijät saavat enemmän aikaan kuin väsyneet ja rääkätyt ja vihreys (hyvin pintapuolinen sellainen) on myyntivaltti.

Onko siis aivan hullua ajatella että yhtiö voisi vetää taloudellisesti täysin kannattamatonta ympäristölinjaa? Eikö ole mitään toivoa siitä että yhtiöt voisivat ihan oikeasti olla yhteiskuntavastuullisia... ihan hyvää hyvyyttään?

Jos näin on, olemme todella pulassa.
(toisaalta jos sinulla on joku mukavampi ajatus tästä ole hyvä ja jaa se kaikkien kanssa)

Mutta eikös tuo sankarikuluttaja kuitenkin pelasta meidät kaikki?
Täytyy sanoa että en usko. (ja kaikki Dodolaiset saa nyt korjata)

En usko että tarpeeksi suuri kansanosa löytää itsestään tuota sankarimielialaa jokapäiväisessä elämässä siinä määrin että sillä olisi merkitystä. Ja kun ajatellaan kuinka rikkaiksi meidän suomalaisten täytyi kehittyä ennenkuin tämä ajatus edes alkoi kasvaa, niin miten maailman käy ennen kuin kiinan kansa on tässä vaurauden vaiheessa, jossa ympäristö alkaa kiinnostaa..?

... huonosti.

Siis ongelma on että yritykset saavat markkinoinnin avulla ihmiset haluamaan ties mitä ja ihmiset todella haluavat näitä "ties mitiä". Useasti on vielä siten, että jollekin ties mille ei ole sellaista ekologista vaihtoehtoa, tyyliin nakista soija nakkiin, vaan vaihtoehto on kuluttamatta jättäminen (tämä ei tarpeeksi monelta onnistu). Ja koska yritykset eivät voi myydä kuluttamatta jättämistä niin tämä ajatus ei saa markkinoinnissa järjenääntään kuuluviin.
(Osmo kirjoittaa uudessa kirjassaan juuri tästä ongelmasta, eli miten millään taholla ei ole taloudellista kannustinta mainostaa vaikka ekologista puistopäivää perheen kanssa.)


Yritykset eivät siis luonteeltaan sovi ympäristöasioiden hoitajiksi eikä näitä kysymyksiä voi jättää kuluttajan vastuulle mielellään edes pienissä määrin. Jäljelle taitaa siis jäädä valtiotason komentelu.

Tämän lapsellisen simppelin ajatusketjun perusteella kai olen päättänyt etten jaksa enää ymppävalistusta enkä yritysyhteistyö hässäkkää vaan ainoa keino on pelastaa maailma on ympäripuhua poliitikot tekemään päätöksiä, joita heidän äänestäjänsä eivät kannata tai ruveta itse sellaiseksi poliitikoksi, joka tekee päätöksiä joita kukaan ei oman sankarinahkansa vuoksi kannata (ja kyllä tuo viimeisin on toteutukseltaan hiukan hankala siihen liittyvien luonnollisten ristiriitojen vuoksi).


Mutta silti, täten julistan Dodon Megapolis 2022 tapahtuman takuuvarmaksi menestykseksi ja toivon näkeväni myös sinut paikanpäällä.

Ei kommentteja: