tiistaina, kesäkuuta 14, 2011

Tasa-arvon toteutuminen vihreissä

Vihreiden naisten varapuheenjohtaja Anita Birstolin ottaa kantaa puolueen tekemiin henkilövalintoihin tiedotteessa. Tämän lisäksi monilla listoilla keskustellaan mahdollisista ministerivalinnoista. Viesti on, että puheenjohtaja Niinistön lisäksi ministeriksi olisi valittava nainen, koska jäsenet ja puoluekokousedustajat olivat niin hölmöjä, että menivät valitsemaan tällä kertaa enemmän miehiä kuin naisia puolueen johtotehtäviin. 


Minulle tasa-arvo ja feminismi vihreissä tarkoittaa tasa-arvoista kohtelua sukupuoleen katsomatta. Kiintiöitä, myös sukupuoleen liittyviä, on aina pidettävä tasa-arvoa loukkaavina väliaikaisratkaisuina, jotka tulee poistaa, kun epätasa-arvo on poistunut. Positiivinen erikoiskohtelu on aina oikeutettua vain niin pitkään kun positiivisen kohtelun kohde on soretussa asemassa. 

Olen vahvasti sitä mieltä, että henkilövalintojen osalta vihreät ovat tämän pisteen ohittaneet (esimerkiksi puheenvuorojen määrässä näin ei vielä ole, ViNO pitää asiasta lukua ja miehet pitävät yhä suhteellista edustustaan enemmän puheenvuoroja. ViNOn omissa kokouksissa naisia suositaan puheenvuorojen jaossa tällä perusteella, puolue ei ole ottanut tätä käyttöön, vaikka sama ongelma on olemassa)
Näin ollen en ole erityisen innoissani sukupuolikiintiöistä vihreiden puoluepesteissä (joskin hallituksessa ja valtuuskunnassa olisi ihan kiva olla kaikkia sukupuolia edustettuina, jos ajatellaan, että monipuolinen sukupuolijakauma mahdollistaa asioiden monipuolisemman käsitelyn ja tätä kautta laadukkaamman lopputuloksen)

Vuonna 2007 puolueemme puheenjohtaja, kaksi varapuheenjohtajista, valtuuskunnan puheenjohtaja, ainoa MEPpi, eduskuntaryhmän puheenjohtaja sekä molemmat ministerit(!) olivat naisia. En ole kuullut kenenkään valittaneen asiasta silloin tai jälkeenpäin. Minusta tämä on vahva osoitus tasa-arvon toteutumisesta puolueen johtotehtävien henkilövalinnoissa.

Kun sukupuolten välinen tasa-arvo katsotaan jossain kehyksissä jonkin asian suhteen toteutuneen tulee kiintiöajattelusta luopua, koska kyseisen tilanteen vallitessa kiintiöt määritelmällisesti aiheuttavat sukupuoleen perustuvaa syrjintää, joka ei ole enää perusteltavissa. Minusta vihreät ovat saavuttaneet tällaisen tilanteen, joten kiintiöajattelusta olisi luovuttava ja kohdeltava kaikkia henkilöitä saman arvoisesti huolimatta heidän sukupuolestaan. 

Esimerkiksi Tuija Braxin syrjäyttäminen vuoden 2007 tilanteessa oikeusministerin paikalta olisi ollut minusta oikeusmurha. Pätevin henkilö olisi jäänyt valitsematta vain sukupuolensa vuoksi.

Toivon siis että vihreät valitsevat ministerinsä sillä perusteilla kuka kansallisissa vaaleissa valituiksi tulleista henkilöistä (ulkopuolisen ottaminen vaatisi erittäin perusteltua syytä. Aiemmin ainoastaan puolueen puheenjohtajuus on riittänyt, enkä näe mitään syytä kävellä kansan äänestystuloksen yli) on pätevin mitäkin ministeriötä johtamaan.


PS. koko hallituksen koostumuksessa voisin helposti kannattaa kiintiötä, koska tässä kontekstissa sukupuolten välinen tasa-arvo ei mielestäni ole vielä toteutunut.

4 kommenttia:

Anna Moring kirjoitti...

Olen tämän kirjoituksen kanssa vahvasti samaa mieltä, muutamaa pientä muttaa lukuun ottamatta:

1) Jos Ville-Veikko ei ole kuullut, että puolueenjohdon naisisuudesta vuoden 2007 jälkeen olisi valitettu, niin minä olen sitä kuullut sitten senkin edestä. "Vihreät on naisten puolue", "Vihreät on puolue, jossa miehen on vaikea menestyä", "Vihreät Naiset ovat hoitaneet hommansa niin hyvin, että katsokaa nyt meidän johdonkin sukupuolijakaumaa", jne jne.

2) Vihreät on tasa-arvon kannalta hyvin kummallinen yhteisö. Toisaalta olemme äärimmäisen tietoisia sukupuolen merkityksestä, toisaalta se hukkuu meiltä näkyvistä ihan olennaisimmissa paikoissa. Kuten esimerkiksi siinä, että meidän on yhä vaikea tunnustaa, että tässä näennäisen tasa-arvoisessa yhteiskunnassa naisen euro on yhä 82 senttiä (tai siis varsinaisesti keskipalkkaeuroon verrattuna naisen euro on 90 senttiä, miehen euro on 1 euro 10 senttiä), että naiset omistavat yhä paljon vähemmän kuin miehet, että naisilla on yhä paljon vähemmän valtaa kuin miehillä ja että naiset käyttävät ääntään hyvin eri tavalla kuin miehet.

Ja heti perään on pakko lisätä, että minusta myös miesten tasa-arvo-ongelmat pitää nostaa nykyistä vahvemmin esiin, ja niiden torjumiseen pitää varata myös rahaa (helppo on puhua, mutta sitten kun euroja jaetaan niin hups, miehille ei voidakaan kiintiöidä vanhempainvapaita kun ne tulevat niin kalliiksi..).

Vihreissä on juuri nyt hämmentävän helppo kyseenalaistaa naisten alisteinen asema suhteessa miehiin ja nostaa esiin ajatus, että itse asiassa tasa-arvo on jo saavutettu - paitsi miesten osalta, joita sorretaan niin monin tavoin.

Miksi emme voisi tehdä tasa-arvotyötä monitahoisesti, monitasoisesti ja yhteistyössä? Miksi emme voisi antaa rahaa paitsi naisliikkeelle, MYÖS miesliikkeelle, perustaa hlbt-järjestön, jolle myös annetaan rahaa, ja sitten tehdä yhteistyötä näiden liikkeiden välillä ja rakentaa hyvää tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuspolitiikkaa?

En usko sukupuolineutraaliuteen. Se on aina illuusio. Sukupuolet ovat erilaisia, ja siksi tasa-arvo-ongelmatkin ovat sukupuolittuneita. Siksi tarvitaan erillistä naisliikettä, mutta myös erillistä miesliikettä - muu ei käytännössä toimi.

Tämä on sitten aivan erillinen kysymys siitä, että minusta puolueen johtopaikkojen kokoonpano on muuten paitsi muodollisen, numeräärisen tasa-arvon kannalta erittäin hyvä - meillä on Vihreiden Naisten ehdokas Krista Mikkonen varapuheenjohtajana, lisäksi puheenjohtajistossa on kaksi julkilausutusti feminististä miestä, Ville N. ja Oras T., yksi julkilausutusti feministi nainen, Nanna S., sekä Juurikkalan Timo, joka on tasa-arvoasioissa erinomaisen valveutunut henkilö, vaikkei ehkä imagosyistä feministiksi olekaan ainakaan minun korviini tullen julistautunut.

Tehdään yhteistyötä, tyypit, ja tehdään VihreidenKIN voimin tästä maailmasta tasa-arvoisempi paikka elää.

Anna Moring
Vihreiden Naisten entinen vpj & vs. pääsihteeri

Panu Horsmalahti kirjoitti...

Anna, itseasiassa naisen euro on 102 senttiä. Tätä asiaa on yritetty toistaa jo tuhansia kertoja, mutta feministit eivät ole vielä "ehtineet" kommentoida asiaa ollenkaan, vaan jatkavat myytin toistamista ad infitium. Pauli Sumasen laskelmat ovat varsin yksinkertaisia. Voin vaikka lähettää sinulle kirjan asiasta jos sitoudut sen lukemiseen..

http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2010/04/07/miehet-painavat-toita-niska-limassa--naiset-eivat/20104864/139

Heikki Korpela kirjoitti...

Komppaan Annaa. Sekä ministeri- että puheenjohtajistovalinnoista oli todella hirveä parku puolueen sisällä ja sen ulkopuolella. Mä tunnistin asian periaatteellisen ongelman, mutta samaan aikaan oli pakko todeta, että olisi ollut helvetin vaikeaa, jos 1) oikeusministeriksi olisi valittu joku muu kuin Tuija Brax 2) toiseksi ministeriksi olisi valittu joku muu kuin puolueen puheenjohtaja.

Mä diggaan edelleen kiintiöajattelusta molemmille sukupuolille myös puolueessa, mutta se törmää joskus käytännön ongelmiin. Esimerkiksi ministerivalinnoissa emme ole ainoa pelaaja maailmassa. (Vähän sama kuin vaikka hallitusneuvottelujen avoimuudessa: jos olemme ainoa, joka sitä yrittää yksin tehdä, häviämme paljon ja voitamme vähän.)

Voisiko kiintiöissä olla jotain joustoa vaikka niin, että niitä katsottaisiin pidemmän aikavälin keskiarvona? Tai voisiko vähintään ajatella, että kiintiöt ovat lähtökohta, josta poikkeamiseen on oltava erityisen vahvat perusteet.

Anna Moring kirjoitti...

Pahoitteluni, feministisen puoluejohdon listauksestani jäi puuttumaan vielä henkilö Erkki Perälä, jonka julkilausutusta feminististatuksesta en ollut varma.

Nyt minut on kuitenkin siitä vakuutettu, joten voin ilolla todeta, että puoluejohdon feministijakauma on 5/8 + Juurikkala. Rock!